Vappuaaton eksymisyritys Kualassa



Rojahin Kuala Lumpuriin eilen illalla. Lento laskeutu vähä ennen kaheksaa illalla ja kuhan jurnutin lentokentältä bussilla tänne Kualan sykkivään Chinatowniin ni olihan kello jo reippaasti ohi miun normaalin nukkumaanmenoajan. Siinä ku sit viel hoiti majotusta perseen alle, kipas lähikaupassa, kävi suihkussa, hokas että huonehan on vittu täynnä torakoita ja niitä juoksee myös pitin sänkyä, kävi rähjäämässä resepsuunissa, sai uuen huoneen ja siirs ittesä sinne ni hupsis kello oli jo yli puolen yän. Kääääk.


Min hotla
Olin eilen sitä mielipidettä että muutan uittuun tästä torakkaläävästä, mutta koska uuessa huoneessa mihi yällä muutin ni ei oo mitään (ei tosin myöskään ikkunaa) ni emmiä jaksa minnee muuttaa. Tää Chinatown Boutique Hotel misä majailen on kuitenki miun vakkarihotla täällä, hinta on kelpo, sijainti hyvä ja kaikki muutenki okei ni oon tässä. Kulman takana on Starbucks ja Subway, oven eessä olevasta kiinalaiskuppilasta saa hyvät kahvit ja kylmän kaljan, ja kaikki Chinatownin hulina on ihan tossa askel alaovelta. Kelpaa.

Olen uskollista sorttia ja laitan muutoksille aina hanttiin, koska muutokset jännittää. Tuttu ja turvallinen, riskitön vaihtoehto. Siinä sitä ollaan sitte, saatana.

Nukuin tänään pitkään, mistä kiitos sille, ettei ole ikkunaa ni ei toi aurinkon mesoominen tua ulkona vaikuta mitenkää. Jahka heräilin ja kävin nöyränä respas sanoos et miä sittenki jäisin vien muutamaks yäks, ni lähin ekana varvastossut suihkien Starbucksiin. Java Chip Frappe, extra capuccino, no cream, size venti, terima kasih ja hetkellinen pojotus Starbucksin terdellä ihan hurmoksessa.

Sen jälkee lähin kokeilee saanko eksyttyä. Ei karttaa mukaan ja tosta tonne kaikenlaisille pikkukaduille poukkoileen, huudiloille missä en oo koskaa ollu. Ihanaa sellasta laahustelua vaan, kuvien räpsintää ja ei minkään miettimistä. Olin ihan hyvästi sillai ettei hajuakaan missä olen, mutta kun alko tulee ihan perseenä vettä ni rupes tulee ikävä tuttuja huudiloita. Löysin ongelmitta takasin, kiitos miun spektaakkelimaisen suuntavaiston sekä Kuala Lumpurin maamerkeille, kaikenmaaliman korkeille pytingeille, joita pongaamalla tietää aina mihin suuntaan pitää mennä ja mihin ei.

Miä valtavasti tykkään tepastella kaupungeissa, ja myös muunlaisilla huudiloilla. Kävellessä näkee enemmän ja näkee sellasta oikeempaa elämää ku et jos vaa suhais johku sightseeing-kiertueen mukana tai viuhtois metrolla tai taksilla paikasta toiseen. Ja Kuala Lumpur on kävelemiseen just hyvä, vaikka kartasta kattoen näyttäs et on pitkä matka tonneki ni paskat on, senku lipokasta toisen eteen ni täs kantakaupungissa kävelee mihin vaan.

Huamenna jatkan tepastelua, mutta aion ajella myäs metrolla, koska sekin on kivaa ja meinasin et meen tonne Petronaxen tötteröille ja koitan siellä suunnalla eksyä.

Tajusin muuten vasta äsken et hei on vappuaatto. Taian mennä riipasee vappuoluen - ehkä jopa kaks - tonne regeibaariin. Laitan ehkä oikee ripsiväriä, tällee valpurin kunniaks. Jos jaksan.

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin eksymisyrityskävelystä Kuala Lumpurin säpisevässä ytimessä next.






























Reppureissarimuoti ei sinänsä oo miksikään muuttunu tässä viime vuosina. Samaa rytkyä joka kojussa tarjolla.










Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mitä mieltä olet kuolemanrangaistuksista a la Indonesia?

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely