Kota Kinabalu, pitsaöverit, kuilun reunalla

KK Suites Hotel, ihan paras! Min ikkuna tos puuritilän vasemmal pualel alareunas. Alakerrassa mainio khiinalainen Fong Ip Cafe missä on aamupala hotlan piikkiin ja muutenki hyvät mässyt, sutjakka palvelu ja hinnat erittäin kohillaan

Sunnuntaina lentelin Kuala Lumpurista tänne Kota Kinabaluun. Edelliskerroista poiketen lentomatkakaan ei ollu pelkkää helvettiä ja höykytystä, ilmojen halki kiidettiin ilman suurempaa rytkytystä. Yleensähän Borneolle lennettäessä kyyti on pelkkää turbulenssia ja rytkettä, ihmisten kiljuntaa ja ahistusta. Nyt tultii ihan sillai suihkis vaan, sukkana aivan! Miä kylläkin vähäsen olin liikuttuneessa tilassa, mutten siks että oisin ollu kauhupaska lahkeessa kyydin suhteen. Vaan siks koska niin bussimatkan Kualan ytimestä lentokentälle kuin koko lentomatkanki luukutin täysillä Mokoman uusinta. Elävien kirjoihin. Se nimittäin todellakin kolisee ja koskee ja koskettaa. Jos joku miettii miltä masennus tuntuu niin suosittelen paneutumaan tuohon mestariteokseen ja varsinkin kuuntelemaan Markon lyriikoita, ihan sillai ajatuksella. Hieno, valtavan hieno, levy.

Tasanen kyyti täl kertaa vaik oliki ugospilvii yms

Ohjelmassa tääl KK:ssa on ollu lähinnä lorvimista, viisumiasioien hoito ja sitte täältä poistuminen. Aikomus oli et oisin tänää käyny jonku luontoelämyksen kokemassa, mutta koska viisumiasiat oli se ykköshomma, ja sen kanssa meni kaikki suunnitelmat vituiks, ni en oo tehny oikeestaan mitään, mikä ois vaatinu muuta ku omaa jalkaa.

Piti saaha uus indo-viisumi hoieltua eilen, mutta eikö ollu joku helvetin muslimain pyhä ja konsulaatti sulki. Tänää piti yrittää uuelleen, eli ei voinu ottaa mitää sademetsäseikkailuja tälle päivälle. Kiitos itselleni, että varasin tällä kertaa tähän hommaan aikaa, koska ensinnäki eilen asialle ei voinu tehä mitään, ja tänäänki ne totes, että passin saat vasta huomenna. Onneks ei siis ollu mitään pikakiitosuunnitelmia et tänne ja viisumi ja vittuun oitis, koska kaikki suunnitelmat ois kussu jos oisin tullu normaalilla aikataululla (eli yks yä täällä ja yhessä päivässä viisumihomma ja sit kohti kotia).

Mutta nyt on asiat hoiossa, ja saan passini takas huameen aamulla eli koukkaan pikasesti konsulaatin kautta matkalla lentokentälle ja sit takas Kuala Lumpuriin. Missä odottaa hyvä hotelli, jossa ei toivottavasti ole torakoita. Jee. Rahaahan ei ole mutta miä en nyt jaksa sitä miettiä, ja vielä vähemmän jaksan miettiä hotellia jossa on torakoita muttei ikkunoita. On mentävä nyt sillai, että on helppoa olla eikä ylimäärästä päänsärkyä. Samaan konkurssiin, lomallahan tässä ollaan! SATANA!

Kota Kinabalussa on ollu kivaa. Hotelli on ihana, huudilot tutut, shopinkit hyvät ja päivänokoset on niin maistunu. Ja pitsa. Oon syäny niin helvetisti pitsaa että yrjö lentää jos näänki minkäänlaista helvetin kiakkoa enää ikinä. (Suosittelen: Little Italy -ravinteli. Herrantäheren miten maukkahat lätyt!)

On ollu ihanaa olla vaan, ja sitte ku oleminen ei oo enää huvittanu ni oon käyny vaan tepastelemassa tua veen äärellä tai tossa kaupungin takana pojottavassa minisademetsänyppylällä vetämässä hikee pintaan ku oon rampannu kiamurateitä ja rappusia siäl rinteissä ees taas ja säpsähelly kaikkia pusikkojen rasahuksia. Salee kärmeksii ja jotai muuta vaanivaa exotiikkaa.


Päämäärättömällä päiväkävelyllä
Olen myäs pikkuhiljaa harjotellu internetissä sosiaalisena olemista, ehkä tossa ens viikolla pystyn jo feispuukkiin ihan normaalisti. Nyt oon vaan varovasti Instaan grammannu kissakuvia reissulta ja sitte tsekkaillu whatsappia ja vilkassu sähköpostien ja jonkun satunnaisen uutissaitin otsikoita. Ei ole ollu hyvä homma, lukemani viästit, ne tärkeimmät jotka oon suostunu ylipäätään avaamaan, on ollu pääosin huonoja. Miun pieni kissanpoikanen, jonka vein Lutwalaan hoitoon miun loman ajaks, on tällä hetkellä Balilla Sunset Vetillä. Kissaruton kourissa. Vaikka oli rokotettu. Toiveikas kuitenki koitan olla, et kuhan Balille takas lentelen ni hän siellä jossain eläinlääkäriaseman häkissä määkii ku meen kattomaan. Ei ainakaa enää oksentele, mutta ei tosin vielä syö. On suanensisäsellä tipalla ja ennuste on fiftisiksti, aika näyttää. Sen sijaan huonoista huonointa uutista oli kun äsken sain viestiä et Kakkosen Koralpiitsiltä oli tuotu Kirvesniemen Harri tänään Lutwalaan ja Harri oli ollu todella huonona, ei tietoa mitä oli tapahtunu, oli vaan huutanu tuskaansa surkeena, ei pystyny liikkumaan ja mitähän vielä. Hänet eutanasioitiin Vihreemmille Niityille.

Mie en kestä.

Näien ja kaikenlaisten muienki jo aiempien juttujen takia en oo hirveen hyvässä hapessa. Jos suaraan sanotaan niin varsin paskana olen. Mieli on maassa, mutta jotenki silti tekee hyvää tää täällä, poissa, oleminen ja itekseen märehtiminen. Tarvin tän tauon, kaikesta. Olen, myännän, selkeesti jonkinlaisen depiskuilun reunalla, mutta tunnistan olotilat ja syyt, ja pysyn tässä, opikseni otan, jälleen kerran. Sekä pian peruutan. Otan askeleen taakse, enkä tyhjän päälle, kohti kuilua.

Ikävä kotiin Hiekkakikkareelle on jo ihan älytön. Se tuntuu hyvältä, että kaipaan sinne. Pelkäsin, että olen hajottanu itteni niin etten enää tiiä mihin kaipaisin, muualle ku hautaan, mutta kyllä se selvää on missä miun koti sijaitsee.

Sinne, ens viikolla! Omaan palatsiin, Hiekkakikkareelle! Syrän!

Ei miul muuta. Huomenna aamulla viuh vaan haen miun passin Indoneessian konsulaatista ja sit lennän takas Kualaan oleen isossa sitissä, yksin itteni kans, ja se on just mitä nyt tarvin, vielä vähän aikaa.

(Ps1. Nää kuvat Kota Kinabalusta on vähä mitä sattuu. Tämon pieni ja epäesteettinen käpykylä, josta olen jo aikasemmilta reissuilta kaiken mahollisen valokuvannu.)

(Ps2. Pahottelen yleistä alavireisyyttä joka on ehkä haissu näistä min viime aikojen ankeista postauksista läpi. Mutta näin se vaan näköjää on, et jos on mieli otollinen kaamokseen ni sinne se ihan ahvenena suikkaa jollei muista tarkkana olla. Ihan sama millanen tropiikki ympärillä vellois. Mutta täältä noustaan, ja jatkossa koitan muistaa pitää oman napani ygösenä vaikka millanen touhotus vellois ympärillä. Koska jos minen jaksa ni kukas se kissan hännän sitte nostaa? Kysyn vaan!)

Moi taas, Porneo.

Aurinko laskee


Toi yhen rupisen ostarin pieni rokkivaatekauppa ei pettäny tälläkään kertaan. Sori vaan, Podomit, tästä ei varmaan teille tuu latiakaan mutta pakko oli ostaa ku kerranki löyty jotain oikeesti tyylikästä.

Tua rantsusatamassa ruokamarkettia ja muuta. Miä tietty menin sinne tepasteleen siks ku tiiän et siel on kissoja. Kissoita kuvia ja asiaa tulee erillisessä postauksessa joskus myähemmi.

Jonku joku skoda jääny siähen

Päämäärättömällä päiväkävelyllä. Löysin rappuset ni pakko oli mennä kattoo mihi ne viä. Ei mihinkään.


Kompleks Sukan Likas tuos suunnas. Jos miul ois sukat likaset ni ois kompleksi kyl.

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset