torstai 17. syyskuuta 2015

Paluu kalojen vilpolaan



Oon palannu mereen. Sukeltanu joka aamu tällä viikolla.

Edellisestä sukelluksesta oliki hujahtanu taas reilut 3 kuukautta. Mutta kun ei mukamas ehi. Aamut menee lorvaillessa, pihaa kastellessa ja kapsuttaessa, sit on kissakauppa ja sit onki jo liian myähästä ja kaljaaki tarvii juua.

Tähän oli tultava muutos. Pihassa kualee kaikki enivei, kastelin rehuja aamuin illoin tahi en, joten pitäkööt tunkkinsa, saatanan risut. Saavat pärjätä iltasuihkulla, jos silläkään.

Tajusin, että oon ihan liian käpertyny ihan liian pieniin ympyröihin. Hima-Kissakauppa-Eden/Golf, ja thäts it. Jotain tarttis tehrä ja koska ei kiinnosta baareissa notkuminen ja umpituiterissa röntyily (vanhuus, tätä se nyt sit on) ni muistin että ainii, ois toi sukeltaminen. Se on ensinnäki ihan vitun hianoa hommaa, ja toisekseen samalla tulee käytyä kattomassa meiän kissasairaalan potilaita ja kolmaaks siä joutuu olee tekemisissä jopa uusien ihmisten kanssa (ÄÄÄK) ja neljääks se on myäs mukavasti fyysistä hommaa, mitä esim. sänkyssä makaaminen ja murhadokkareitten töllääminen ei ole. Ja halvempaa, miulle, ku kaljan kittaaminen. Ja koska en pysty sukeltamaan rapulassa ni kaljan kittaaminen vähentyy kovin kun on aamu-ysiltä suikattava syvyyksiin.

Jotenki sukellushomma vaan on jääny. Ja koska miun oma märkäpuku on nyysitty ni senki takia ollu vähä että EN MEE koska ei oo omaa märkäpukuu. Tekosyy, tosisyy on vaan yleinen laiskuus ja vetelöityminen.

Siispä sukeltamaan. Heti maanantaiaamuna kello yheksän ja vähä oli jännäkakitsua kalsongissa ku edelliskerrasta oli niin pitkä aika. Mutta sehä on ku pyärällä ajo, heti muistaa et ainii näin tää menee. Hermostutti kyllä kun heti ekalla sukelluksella ope joutu lähtee yhen asiakkaan kans pintaan jo puolen tunnin kohalla ja viittilöi miulle että otaha kuule koppi, vetele etiäpäi tää sukellus lopun porukan kans. Mutta hyvin se meni ja kaikki tuli henkisä pintaan. Samalla sukelluksella näin öbauts kaiken mitä täällä meressä on nähtävää: ison hain, piäniä haita, mustekaloja, kauhian merikärmeksen, kilpikonneja ja tiäs mitä.

Eilen vahingossa sukelsin oman syvyysennätyksen. 34 metriä ja hilut. Ei ollu tarkotus mutta oltiin mestassa missä yleensä ei syvälle mennä, matalalta nytki alotettiin, näkyvyys oli ihan törkeen hyvä ja suihkittiin menemään vaan ku hianolta näytti. Yhtäkkiä vilkasin suklitietsikkaa ja kattoin että perkele sentäs, 34,5 metriä, hippasen ollaan syvyyksissä, dekolukemat on 4 minuuttia että taianpa tästä vähän sutia yläkertaa kohti. Muut hokas asian tilan samaan aikaan ja polskittiin sitte säädyllisempiin syvyyksiin koko lössi.

Uus syvyysenkka meinas tulla tänää aamulla ihan väkisin. Oli ihan  vitun hirviä sukellus jos ihan rehellisesti sanotaan. Totaalisen einuksesta ja syvältä sieltä. Siinä meni vituiks suunnilleen kaikki. Okei, sukelluskamoista ei hajonnu mitään mutta noin muuten kaikki meni päin helvettiä. Oli toki tarkotuskin mennä syvälle heti aluks, mutta polskutella sieltä sitte matalempiin vesiin. Näin ei kuitenkaan kyetty tekemään, kiitos järkyttävän virtauksen joka vaan tuuppas meitä syvemmälle. Vaikka koitti uia like there's no tomorrow, merenpohja vaan luisu kauemmas ja kauemmas. Tietsika näytti 33 metriä, miulla sekos pää koska menin liian vauhilla liian syvälle,  tuli valtava paniikkikohtaus, ei ollu mitään mihin tarttua kiinni tilannetta rauhottamaan, koko ryhmä levis ihan joka suuntaan, väsyin uimiseen, hengitys meni paniikin takia haukkomiseks, pyörrytti, pelotti, ahisti, vitutti. Ryyppäsin ilmatki niin vauhilla että vartissa olin jo alle sadassa barissa. Olin justiisa viittomassa sukellusopelle että meikän osalta tää seikkailu loppuu nimittäin justiisa tähän, MIUN ON PÄSTÄVÄ VITTUUN TÄÄLTÄ HELVETISTÄ JA VÄHÄN ÄKKIÄ, kun Joe onneks viittilöi että sukellus keskeytetään ja lähetääs pintaa kohti. 10 minuuttia luisuteltiin pintaa kohti ihan silkassa sinisessä ja miuta ahistaa sinisyyski ihan kyrpänä ja olin aivan romuna. Mutta jossai 15 metrin kohalla alko onneks pää kasaantumaan ja paniikkikohtaus hellitti otetta ja lopun pysty senku lillumaan ja olemaan et jei, selvisin tästäki.

Hyvä muistutus taas kerran siitä, että kalojen vilpolassa kun ollaan niin siin ei luonnonvoimia vastaan oo piänellä ihmispullukalla juur mitään sanomista.

Veneesen päästyä oli fiilis että en muuten sukella hetkeen, riitti toviks, mutta eihän sitä tohdi jättää paskaa kokemusta alle. Se on se, et jos hevosen selästä lentää ni on kavuttava uuelleen satulaan. Siispä huomenna aamulla takasin mereen, tuli mitä tuli.

Tilasin myäs uuen märkäpuvun. Halvimman mahollisen sukan mitä löytyy, kai sellasen jonku köpön noin miljuunalla saa. Ihan sama kuhan on pitkät hihat ja puntit ja 3mm paksuutta. Rahaahan siihen(kään) ei ikäänku ole, mutta se on pakkohankita. Vedet on sellasta 26-27 asteista ja miä kermapersehän jäädyn tuommosis lämpötilois jos pitää lyhkäsellä puvulla sukeltaa. Ja säästän sen nopeesti kaljoissa jos vaan sukellan menemään enkä kittaa bintsua yhtenään.

Olkoot uusi märkäpuku miulle miulta syntsälahja, koska ikäännyn taas tuossa loppukuusta. Äääk. Vittu tätä vanhuutta, se niin nopiasti tulee ja vie mennessään.

Ja joojoo, on se dive master vieläkin kesken. Joskus sitte ku jaksan keskittyä ja ku miulla on joku apulainen joka pitää kissakaupan auki sillä aikaa ku miä masteroin.

Eihän tässä oo kiire, mihinkään.




Big Ben, melko varmasti saaren läskein kissa

Kissasairaalassa oli aamusella kuus häkillistä potilaita. Siel on Lassie joka on flunssassa, Hulk joka on maalissa, kaks pientä orpoo pentuu, yks emo neljän pennun kans, yks tyttökissa jolla oli pentuja jotka kaikki kuoli kissaruttoon, ja sit viel yks laiha köhivä piäni rääpäle.





Sukelluksen jälkee lähin kotio ni oli taas roadblock



Ei kommentteja: