Hautajaiset

Siellä lepää Elmu


Kissanpentu Elmu sairasti viikon verran, meni huonompaan, sitte vähä parempaan, takas huonompaan ja taas parempaan. Kaikki lääkitykset kokeiltiin, oli suonensisäsessä tipassa, eläinlääkärit tutki, ei selkiää kuvaa mikä on vaivana, eikä mikään auttanu. Mirri ei suostunu syömään, oksenteli ja ripuloi. Toissapänä teki käännöksen vähän parempaan, oli aktiivisemman olonen, mutta kun eilen kissakaupalta tulin kotio niin oli kunto ottanu totaalisen romahuksen. Elmu koriin, hirviää parkua pyärän kanssa Lutwalaan ja apua ulvomaan. Apu oli eutanasiapiikki, oli aika Elmun kärsimykset lopettaa, sen tajusin jo kun Elmun löysin kusi/oksennus-lätäköstä makaamasta. Tori anto piikin, miä vollotin, silittelin kissapojan vihreemmille niityille ja paketoin ruumiin tyynyliinaan. Tulin edelleen parkuen Edeniin (Taalasmaaviikot menossa) misä pojat tietysti meni ihan hepuleihin, koska ne ei ylipäätään kestä naisten itkemistä, saati sitte että tän hetkinen pomo tulee ja ulvoo pärstä kirjavana ja räkäsenä. Sain kerrottua että min kissanpentu kuoli ja Hamzen lähti heti hakemaan lapiota, että haudataan se tänne. Tuohon Edenin aidan taakse kaivoi montun, laitettiin Elmu sinne ja rakenneltiin kumpare siähen ylle. Siällä lepää.

Viikon ahistava ressi mirrin voinnista loppu siähen, ja veti miut aika kappaleiks. Uupumus lojahti niin joka soluun, että hyvä kun kotio pääsin. Vieläki on jotenki ihan helvetin pöhnänen olo ja selkee tunne univelasta, mutta kyllä tää tästä.

Ja onneks on terveitä pullukoita kissanpoikasia huushollissa. Elmun veli Kelmu, muun muassa. Ja ihana piäni Lauri. Lohduttaapi kyllä.

Elmun lisäks on ollu muutaki stressiä ja äheltämistä. Eläinlääkärit kävi pitämässä klinikkaa joten sen asian kanssa oli tekemistä. Piti käyä Lombokilla vetämässä kreisishopinki (250 kg kissanruokaa, sellasen läjän roudaaminen saarelle ei oo mikään iisi homma, saatana) ja passia hakemassa. On kavereita saarella ja kaljalla on tarvinu käyä. Ja sit perushommat eli kissakauppa ja omaki huusholli on hoiettavana. Tartteis talkkarin tai jonku siivoojan mutta manimanimani.

Mistä tuliki miäleen että valtava tattis kaikille kekkä on miun kerjäyskampanjaan lahjottanu rahaa. Työluvan hinta on kohta kerätty, koska oon täällä Hiekkakikkareellaki saanu ihan käteislahjotuksiaki siihen asiaan. Että "ohan tämä asia hoiettava, tossa on dollareita". Mykkänä ja ihmeissäin olen, mutta näemmä miut koetaan tarpeelliseks.

Nyt on menossa muutaman viikon Taalasmaakeikka, tai siis jeesaan vaan kaveria tässä trallalaa. Ens viikolla meil on kirpparitapahtuma, millä kerätään varoja marraskuun kissa- ja hevosklinikoien kuluihin. Sitä marraskuun kissaklinikkaa pitää säätää. Rahalahjotuspokseja tartteis kerkee käyä tyhjentämässä. Inventaario, lääketilaus. Uusia postikortteja ja t-paitoja pitää tilata.

Vittu mie tarvin lomaa. Loppukuusta on muutaman päivän pikavisiitti Singaporeen kun käyn hakemassa sen työluvan, ehkä siinä ohessa kerkiää vähän huokasemaan kans. Ainaki saapi syyä Subwayn pötkylöitä ja juua Starbucksin frappeja. En koske nuudeliin kyllä kertaakaan ku pääsen ns. oikeeseen maailmaan.

Elmu sillon ku se vielä ootteli adoptiota meiän kissasairaalassa. Miähän Elmun ja sen velipojan Kelmun sitte adoptoin. Ku ei kukaa muukaa.
Viime viikon to-pe-la oli eläinlääkärit Balilta kylässä. Pijettiin perjantaina vastaanottoa.

Siin on noin 250 kiloa kissanruokaa. Voin kertoa et tän läjän roudaaminen oli hiukkasen haastavaa. Autosta veneeseen, veneestä rantaan, rannalta kissakauppaan. Meinas lähtiä taju.
Kun tuntuu että maalima potkii päähän ni onneksi on pieni Lauri, joka on reipas ja pullukka ja ihana.


Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse