keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Terveisiä oikeesta maailmasta!



Singaporesta hyvää iltapäivää! Olen työlupahommia hoitamassa tääl oikeessa maailmassa. Oikeessa maailmassa missä on koko ajan sähköä ja hanoista tulee vettä, ihan aina ku kokeilee!!!!!

En ookkaan vissiin pariin vuoteen Singaporessa käyny, koska täällä on niin saatanan kallista. Viisumijuoksut oon hoitanu yleensä Kota Kinabalussa, koska halvempaa ja nopeempi viisumin toimitus. Nyt kuitenki oli tultava Singaporeen, sillä työluvan kanssa en viitti lähtee kokeilemaan miten toimii missäkin, vai toimiiko ja kuinka nopiasti tahi hitaasti. Singaporessa homma hoituu sukkelasti ja ilman sähellystä, joten tänne oli pyhkästävä, oli kui kallista hyvänsä.

Miulle onneks hoitu ilmanen majotus yhen semitutun sukellusukon huushollissa. On oma huane ja kylppäri, sekä seurana hiano kissa nimeltänsä Mr. Fish. Ei siis tarvi maksaa jostain pienestä rupisesta synkästä komerosta viittäkytä egee yä, jeee! Vaikka ahistaakin olla vieraitten nurkissa niin rahatilanne sanelee meiningit tällä hetkellä aika kovasti.

Jurnutin eilen sellaset 13-14 tuntia kotoa tänne Singaporen Panjung Pasariin. Lähin himasta aamulla seittemältä kävellen, sitte vene Lombokille, autokyyti lentokentälle, lento Kuala Lumpuriin, toinen lento sieltä Singaporeen (joka oli 40 minsaa myähässä), parit metrot viälä ja tepastelu metroasemalta Danin oven taakse. Kello oli melkeen yhexän kun oikian residenssin vihdoin löysin ja ryskytin ovee että seessam, aukene, väsynyt matkailija kaipaa yäsijaa.

Dan oliki jo aika hyvässä hönössä ku tulin, oli siinä selvästikin vähän tissutellu iltaa jo, ja samantien tuuttas miulle kaljaa käteen ja vejettiin sitte pitkälti yli pualen yän. Mikä on aika rajua miulle, ja varsinkin matkusteluhelvettipäivän jälkeen. Mutta tuli siinä ns. alkukankeus juotua pois, kun ei kuitenkaan hirveen hyvin tunneta ja sillai, ni olut, se mukavasti vapauttaa tunnelmaa. Juoruttiin Hiekkakikkareen asioista, Danin tyttäristä, sukeltamisesta, kissoista ja vaikka mistä. Siinä vaiheessa kun aihe oli viikingit ja miun piti piirrellä karttoja ja selvittää missä on Norja niin aloin pikkuhiljaa viheltää iltaa poikki. Että tuata, anteeksi, tää on hirviän mielenkiintosta, mutta miun tietämys viikinkeistä perustuu Asterixeihin ja kyllä, juuri nyt on päästävä nukkumaan.

Toivottavasti tänää ei tarvi kukkua yätä myäten kaljan ääressä koska miä en jaksa! On tää toisten nurkissa loisiminen vähä ressaavaa, mutta tekee epäsosiaaliselle mörölle hyvää vähä käyä mukavuusalueen ulkopuolella välillä. Ja onneks on Mr.Fish, jonka kanssa tos ollaan lötkötelty ja luettu kindlestä (nii, miul on sellain, sain synttärilahjaks semmosen + piänen lahjakortin Ämätsönin kindlekauppaan) Stephen Kingin Pitkää marssia. Jumalauta on kyllä hyvä, myäs eklanniks. Suameks oon sen lukenu tiäs kui monta kertaa, mut nyt ostin sen enklanniks Kindleen kans, koska se on sellanen yhä aina uuelleenluettava hyvyys.

Mut enivei. Singapore! Vittu miten ihana mesta! Kaikki on puhasta ja kaikki toimii ja singaporelaiset puhuu hyvää enklantia ja ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Kun eilen lento Lombokilta laskeutu Kuala Lumpuriin ni hyvä kun oli renkaat maata hipassu kun jengi rupes jo könyyn ylös ja nykiin nyssäköitään hattuhyllyltä. Perkeleesti indonesialaisia koneessa siis, ja viidakon lait tyystin valloillaan. Miun piti oikeen ääntä korottaa ku viäressä istunu pölvästi ei millään tajunnu ettei hän kertakaikkiaan voi kiivetä miun yli käytävälle koska aa: sinne ei mahu ja pee: se ei siitä pääse sekuntiakaan nopeemmin yhtään mihinkään koska saatanan kone liikkuu vielä ja ovet on kiinni. Sinnikkäästi vaan yritti siitä jotenki vyärätä ittiään miun yli. Meni hermo ja lopulta karjasin sille ihan vaan perkeleen. Sitte istu kiltisti siihe saakka että nyäkkäsin luvan että noniin, jätkä on hyvä ja liikkuu. Saatana. Mutta kun toka lento laskeutu Singaporeen ni kukaan ei liikahtanu milliäkään ennenkun kone oli todellakin parkkeerattu ja turvavyävalot oli sammutettu. Sitte vasta ja hyvässä järjestyksessä, tönimäti ja kohteliaasti.

Tänää lähin jo puali kasilta aamulla liikenteeseen. Eka rasti oli Starbucks ja sitten Indonesian lähetystö. Työlupapaprut ja passi on sinne nyt jätetty, 132 dollarin käsittelymaksu maksettu (se on vaan murto-osa koko tyäluvan kustannuksista) ja perjantaina iltapäivällä haen passin takasin. Sitte on vielä Lombokilla Imigrasi-konttorilla jotain säheltämistä mutta ikäänku voiton puolella ollaan tän saatanan savotan kanssa.


Gardens By The Bay. Tualla ylhäällä puntti tutis.

Lähetystövisiitin jälkeen lähin kattomaan uusia nähtävyyksiä eli suuntana Gardens By The Bay ja ennen sitä tepastelua lähipuistikoissa. Eipä vähän oo hiano toi Gardens -mesta! Rahavaroista johtuen en menny kattomaan kaikkia spektaakkeleita mitä tarjolla ois ollu, ostin vaan yhen elämyksen piletin (15 dollarii) semmoseen johonki pilvi-jutskaan misä oli ilmastoa jos jonkinmoista ja pääs helvetin korkeelle katteleen jotain saatanan saniaisia. Mut se oli oikeesti sikahieno mesta, vaikka miulla puntit kyllä aika kovasti tutiskii ku katon rajassa olevia ramppeja pitkin käpöttelin. Hippasen varpaat jääty kun paikoittain oli vaan +5 lämpöastetta, mut se oli ihan jees, koska ulkona on kuuman kosteeta ja hiestys on mahoton. Ja riitti toi yks elämyskohde, ei miuta niin paljon mitkään saatanan kukkaset kiinnosta et ois tarvinu nuohota kaikki vimpan päälle. Jätän jotain vaik ens kerralleki, nääs. Myäs Singaporen Zoo on yhä käymäti mutta en tiiä haluanko ees mennä ja jos haluan ni ens kerralla vaikka sitte.

Saniaisten ja sammalten ja muitten rehujen ihmettelyn jälkee viä laahustelin huudiloilla, kävin jopa Marinan Shoppes-ostarilla olemassa se joka ei kuulu joukkoon (siä on vaan kaikkia saatanan kalliita kauppoja, ja miä siäl hiki päässä muodittomat ja muodottomat saarirytkyt päällä persaukisna ihmettelin et vittu miks kukaan haluaa maksaa noin paljo noin rumasta vaatteesta vaikka se kuinka ois joku helvetin versatsi tai saneli tai praada) ja sit pyhkäsin Chinatowniin ihan muuten vaan pällisteleen. Ei ollu mestat eikä krääsävalikoimat juurikaan muuttunu viime kerrasta. Samaa paskaa kaikki kojut täynnä niiku aina ennenki. Ostin uuen lonpsapussukan ja uuen ostelukassin, missä on hianoja pöllökuvia. Ku halvalla sai. Siinä on miun sellaset hömppäsopinkit tälle reissulle. Muuten en oo ostanu ku tarpeellista pakkohankintaa, hammasharjaa ja semmosta. Kualassa teen sit hirveen hamstrausshopingin, seuraavaks vuodeks kaikkee mitä ei Indonesiasta saa tahi mikä siä maksaa ihan älyttömiä. Esimerkiks tanppooneja kandee hamstrata Malesiasta, koska Indonesiassa niitä ei saa juuri mistään koska vissiin on syntiä laittaa pildeen ees tanppoonia, ja jos niitä jostain löytää nin maksaa ihan helvetisti. Itze en niitä kauheesti ees käytä, koska pimperoni on ekolookinen kuukuppituhero, mutta joskus tarttee oopeetä jos tietää menevänsä mestoille misä ei kuukupin kanssa pysty toimimaan (eli on vessa misä ei oo pillupuhelinta eikä ees lavuaaria).

Huamenna koitan nukkua pitkään ja sitte sen ku jotain päämäärätöntä laahustelua jossain. En tiiä viälä missä, mutta ohan täällä Singaporessa koluumista.

Perjantaina iltapäivällä saan passin takasin ja sitte niivitän taksilla tonne Golden Mile Complexille ja otan siältä ekan mahollisen bussin Kuala Lumpuriin. Se tietää 5-6 tunnin bussikuolemaa mutta miulla on ollu niin hektistä viime ajat että tekee hyvää kun saa hetkeks pysähtyä ja tuijotella ikkunasta ja kuunnella musiikkia ja mietiskellä ja ihmetellä asioita ja elämää. 5-6 tuntia sellasta zeniläistä olemista ittensä ja omien ajatustensa kanssa vaan. Ja sit majotus yheks yäks johonki murjuun ja lauvvantaina lentokentälle Vähistä vastaan ja ollaan yä lentsikkahotlassa. Sunnuntaiaamuna lento Lombokille ja kotio, aaahhhh!

Vaikka Singapore onki ihana ja oon ihan kuumana tärkeen näkösiin sliipattuihin pukumiähiin (mistä tää johtuu? Joka helvetin kerta kun tuun Singaporeen ni sama juttu!) ja on niin siistiä kun kaikki toimii ja hommissa on sellanen tehokkuuden viba, ni kyllä on ikävä kotio Hiekkakikkareelle. Oma Hiekkakikkare ja oma hima, missä kaikki on ihanasti rempallaan ja mikään ei toimi. Siä on kissat ja lepposa tunnelma. Vasta eilen aamulla lähin ja nyt jo oon ihan kaipuusta solmussa.

Se on mukava tunne kun kaipaa kotiin. Ei oo sellasta tunnetta ennen Hiekkakikkarretta koskaan ollukaan. Siitä tiiän, että oon paikkani löytäny.






















Oikeen maailman ostareilla voi mennä gondoomilla


Chinatownin kissa


Kotihuudilot

Majailen tossa tönössä

Kotikatu

Mr.Fish



Ei kommentteja: