keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Plokihaaste vastaanotettu zzzzzäp

Anssi Kelan bärsse tähän kuvituskuvaks, olkaa hyvät
Oho. Sain tommosen "plokihaasteen" ja se tuli Life In English -plokin Anulta.Pitää vastata kysymyksiin mitä Anu laitto. Ja kun ei läskin ja elämän ehtoopuolella epäsosiaalisena elävän kreisin kätleidin elämässä oo niin järin paljo vaahottavaa tänä pänä ni miähä heti haasteeseen tartun ja vastaan. Vastaan ihan mitä sattuu!

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Kaiketi sellanen asioiden ja kuulumisten tiedottaminen yhellä rykäsyllä kaikille ketä hommat kiinnostaa. Ettei tartte useemmalla meilillä tai viestillä  tiedottaa hengissäolemisesta ja kuulumisista kavereille ja äitille. Ja sitte homma karkas vähä räpylästä ja tätä lukee äitin lisäks joku muukii.

Ja kai kaikilla plokien nysvääjillä on taustalla jonkinlaista narsismia sillai, että koska oon niin pal viksumpi ja säkenöivämpi ku kaikki muut ni sietääki toitottaa julkisesti et mitä mieltä miä oon. Koska olen oikeassa ja minulla on aina jotain sanottavaa. Ja elämäni on IHANAA. Kyllä siitä sietääki elvistellä tällee julkisesti.

2. Onko blogisi muuttunut paljon sen alkuajoista ja jos, miten?
On tiätty, kert alotin tän plokin sinä pänä kun olin saanu paskannettua päätöksen että nyt muuten riittää, miä lähen menee. Ekat 5 kk tää ploki kerto reissuvalmisteluista ja elämän paketoimisesta, sitte vuoden verran oli sitä matkusteluhommaa, sitte muutama kuukaus sellasta ahistusta et pitäs palata Mordoriin ja töihin ja arkeen,  ja sitte hommat muuttuki sillai että päätin jäähä tänne ja plokista tuli tylsää jollotusta elämästä pienellä Hiekkakikkareella. Kissat kissat, kalja ja vääväävää-lällällää.

Ihmettelen miten paljo lukijoita täällä yhä käy, vaikkei läskin varhaiskeski-ikäsen luuskan elämässä täällä oo juurikaan mitään jännittävää enää.

3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
En hirveesti lue muitten plokeja tänäpänä, mutta ne muutamat mitä seuraan ni nissä viehättää yleensä sutjakka kielenkäyttö ja räyhäkäs huumori. Joskus luen jotain plokeja ihan siks että haen ärsyyntymistä ja sellasta itteni nostamista vähän jalustalle että onneks en sentään oo noin daiju, omasta miälestäni, tai jos oonki daiju ni ihan toisella tavalla.

Erityisesti jos vilkasee joskus jotain plokeja jotka on jossain listoilla kovasti suosittuina, ja sitte ne onki jotain missä ei oo mitään asiaa, pelkästään vaan joku pissis poseeraa päivän kuteissaan parissakymmenessä valokuvassa ja kertoo että sukkahousut on henkkamaukalta ja kassi on luivutöön ja villatakki aitoo vintakee äitin kaapista ja huulipunan sävy on horny tomato. Ja sitte kymmenen tuhatta lukijaa per päivä kattoo  tärkeeks - joka päivä - tsekata et mitä tolla pimpparalla on tänää päällä ku se lähtee vetään lattea johonki trendikahvilaan muitten pissisten kanssa.

4. Lempielokuvasi ja -kirjasi?
Erlend Loe: Doppler, paras kirja evaah. Luin sen taas just kun löyty kaverin kirjahyllystä. Toimi myäs enklanniks eri hyvin, nauratti niin että meinas tulla pissa housuun välillä.

Leffa... emmiä tiiä. Matrix ygöne ja Terminator kagone.

5. Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?
Ois kiva jos ois tilillä rahaa sen verran ettei tarvis olla stresseissä lähikuukausien toimeentulosta. Ois kiva kun ois hapankorppuja. Ne on loppu.

6. Piirre, josta olet itsessäsi ylpeä? Entä vähemmän ylpeä?
Siitä oon ylpee että en oo läheisriippuvainen. Elämä on helpompaa kun pärjää ihan ittekseen eikä roiku väkipakolla paskoissa ihmissuhteissa vaan siks ettei kestä elämää ilman. Oon myäs ylpee siitä, että kuitenki kohtuullisen ajoissa tajusin lopettaa kärvistelyn ja ottaa oman elämäin ohjakset omiin piäniin kätösiini.

Vähemmän ylpee oon turhuuteen hukatuista vuosista. Eikä siinäkää oo pal henkseleitten paukuttelemista et kui tyhmä sitä välillä on.


7. Suurin muutos elämässäsi?
Kyllä se on se ku 1.11.2011 laitoin aamuvarhasella Kalliossa Assholen selkään ja lähin lentokentälle. Elämäni paras jakso alko siitä ja jatkuu yhä.

8. Minkä elämänohjeen antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
Herraisä. Ois montaki ohjetta. Älä oo noin helvetin tyhmä, koska siä et tuossa iässä tiiä vielä mistään mitään. Älä välitä mitä muut ajattelee. Tajua, että on muitaki kouluja ku lukio, amis ja kauppis, vaikkei siun elämäänsä kyllästyny opo niistä kerrokaan. Matkusta. Uskalla enemmän, äläkä elä niinku luulet että PITÄÄ elää, elä niinku hyvältä tuntuu. Tajua, ettei materia oo tärkeetä. Säästä kaikki mahollinen raha ja käytä se matkustamiseen.

9. Kolme asiaa, joista iloitset nykytilanteessasi?
Iloitten kissoista, iloitten siitä että aurinko paistaa ja siitä että tän kuun vuokra on maksettu.

10. Mitä odotat (tai pelkäät) tulevaisuudeltasi?
Tällä hetkellä pelot liittyy taloudelliseen tilanteeseen, persaukisuus on tosiasia, mutta asioilla on tapana järjestyä. Taalasmaakeikkoja häämöttää tulevaisuuessa, olo ei täten tyystin toivoton ole.

Odotan ja toivon tulevaisuuelta just sitä, että jatkossakin asiat järjestyy. Toivosin et joskus miulla ois oikee hieno kiiltävä kissaroinakauppa tuossa rantakadulla missä voisin myyä kaikkee päheetä kissatilpehööriä ja toivosin että kissoilla ois joskus kunnon tilukset ja mestat, missä ois eläinlääkäri koko ajan töissä. Eläinlääkäri joka hoitas samalla hevoja ja vuahia ja lehmiä ja kanoja ja kaikkia. Paikkais vaikka ihmisiäki jos tarvis tulee (mein kissasairaalassahan tätä on jo tehty).

Toivon, että viisumiasiat järjestyy ja saan 12 kk mielenrauhan ja työluvan. Ja että jostain tipahtaa rahaa sen mielenrauhan maksamiseen.

Toivon, että miun kissalauma pysyy terveenä ja miun ei enää ketää tarvis takapihalle kuopata.

Toivon, että Children Of Bodom tulis Aasiaan keikoille.

Toivon, että alienit tulee miun elinaikana ja näyttää meille ääliöille ns. närhen munat.

Toivon, et joku aamu heräisin älästi jonkun Von Hertzenin alta ja tukka ois tiukassa panotakussa ja kaikinpuolin tyytyväinen olo.

11. Mitä haluaisit toivottaa lukijoillesi?
Toivotan vaik rohkeutta ottaa vastuu omasta elämästä omiin käsiin, se on asia josta oon paasannu koko ajan täällä plokissa noin muutenki. Kukaan muu ei siun asioita laita ojennuksee, jollet siä itte tee mitää muuta ku nillität ja ruikutat. Mieti mitkä asiat tekee siut onnelliseks, unelmoi, ja laita sitte kaikki paukut unelman toteuttamiseen.

Toivotan avointa otetta elämään ja kanssaeläjiin, ymmärrystä että ihmisiä kaikki ollaan, oltii sitte minkä värisiä hyvänsä ja uskottiin mihin joulupukkiin tahansa. Toivon, että kaikki lopettaa maaliman tuhoomisen NYT. Piis änd lööv.

Toivon, et jos siel lukijois on joku miljonääri ja plöttövoittaja ni ne lahjottais oivan pesämunan (KIH!) Hiekkakikkareen kissojen asioien yhäti paremmaks laittamiseen.

Ja viä lopuks toivotan tänne suuntaaville lukijamatkalaisille voimaa kantaa miulle siält Mordorista saakka pari poksia hapankorppuja tuomisiks. Sanoinko jo, että ne on loppu?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tyyne tuli taloon

Tapahtunutta sitten viime päivityksen:

Anssilla on tyttöystävä, Tyyne. Anssi oli selkeesti kaverin tarpeessa ja miä väsyin olemaan puruleluna. Sattuipa sitten niinä päivinä, että mein kissasairaalan pahnoilla oli yks biäni rupinen kissanpoikanen, ketä kukaa ei halunnu ottaa. Miä hain hänet sitte kotio. Anssin kanssa bondasivat välittömästi ja touhukas on meininki. Ravia ees taas, taistelua leluhiiristä, nahistelua, painimista ja yleistä riehumista. Piänen pullukan pimukissan nimeks tuli Tyyne ja Tyyne on aivan ihana. Hiukan on karvaton varsinki vattasta ja korvista kun sillä on paha siänitulehus, mutta paranemaan päin jo ku on pesty ja rasvailtu. Tyyne ei hirveesti arvostanu kylpemistä, mutta suuremmitta traumoitta se asian sulatti, luulen.

Tyyne ja Anssi


Parasta viihettä on kyllä noien kahen touhuumisen seuraaminen.

Hiekkakikkareella on high season vauhikkaana ja tunnelma tiivistyy vaan. On käyny helvetisti mordorilaisia, kissakaupalla on ollu ruuhkaa ja muutamia krapuloita on seurannu kun oon päässy pitkästä aikaa puhumaan omaa kiältä mordorin viaraitten kanssa. Terveisiä kaikille!

Kaikenlaista päänsärkyä on ollu ohessa, asioita Mordorista ja vähän täälläki. Päänsäryistä on seurannu vähän ressi ja ressistä epäsosiaalisuus. Ei oikeen huvita mikään. Kissakauppahommat hoietaan ja muuten lähinnä tuli bärsseen alla kaahausta kotio ja portti kiinni ja ei ihmiskontakteja. Aivot narikkaan, pihan kuopsutusta ja sitte Australian Master Chef. Kreisi meininki.

Ressaa myös - ylläri - viisumiasiat. Työlupa-paperit on yhä jossain käsittelyssä ja mitäänhän ei oo tapahtunu kahteen kuukauteen koska rämädän ja koska idulfitri. Asia ei oo edistyny ja tokihan tässä välissä työlupasäännökset on taas tuosta vaan laitettu ihan uusiks. Jännäkakka housussa että miten asiassa käy. Vaikiaa on maahanmuuttajana, kuulkaa.

Tämä aasinsiltana siihen, että aika pöyristyneenä oon eilen ja tänää lukenu uutisia Mordorista, case Immonen. Hävettää. Erikoinen asia tuo valkoisessa miehessä pesivä pelko ja epävarmuus.

Maailmantuska, osa 667. Mutta onneks on kissapentusia, helepottaa!




tiistai 21. heinäkuuta 2015

Taistelevat sonnit

Lähin tossa Palatsilta kohti Kissakauppaa ja naapurissa oli hirviä rytinä päällä kun posotin ohi. Siinä yks vetävän näkönen lehmä märehti ihan muina ammuina jossain roskakasassa ja viäressä kaks lihaskimppu-sonnia ottivat mittaa toisistansa, ilmeisestikin aiheesta että kumpi tuon kurvikkaan naudan tuosta pääsee kellistämään.


Taistelevat sonnit


Tiätysti tirvasin pyärän parkkiin ja lähin kameran kanssa ottamaan kuvia. Koska tsuumi ei kamerassa oo toiminu enää aikoihin ni piti mennä aika lähelle.

Oisittepa nähny kuinka nopiasti elämän ehtoopualella oleva vetelä läski liikkuu kun sonnitappelu meinaa vyäryä päälle. Voin kertoa että liikkuu muuten todella vauhilla. Siinä pöllys polut ja rytis rakennelmat kun sonnit pisti kunnon myllyn pyärimään ja miä kipitin pakoon.

Viäressä oli jotain paikalliskloppeja keräämässä kokonatseja ja hiukan heitä nauratti ku juaksin kiljuen alta pois.

Arvostan näitä tämmösiä juttuja, miusta on  jotenki niin siistiä että ikäänku tyämatkalla saapi väistellä kanoja ja vuohia ja taistelevia sonneja. Vähä toista ku räntäsateessa Länsiväylän ruuhkassa missä pienimunaset pemarikuskit kiilaa ja muut törpöt tukkii tien ja rattiraivo sumentaa aivot.

Ja ku kamera oli jo käessä ni kävin kattomassa naapurin heppatallin poneja kans. Eivät näyttäneet kauheen kärsiviltä, miun silmään, mutta mistäs miä taulapää mitn tiiän. Saattovathan nua kitua siinä ihan muina hevoina, viimesillään.

Koitin tossa vähän sohasta hevoshommia ja sillai ehottaa et jos vaik sitä ja tätä, mutta taitaa olla parasta keskittyä vaan omiin juttuihin ja antaa muien hoitaa muut asiat. Kyllä heppahommissa on ihan toimintaakin, mutta näemmä vähän tökkii tuo tiedotuspuoli. Miusta ois kiva ku jengi tietäis että jees, on poni-äksöniä hei jee. Mutta havaittin että on aika herkkähipäistä sakkia nuo koniporukat, joten miä keskityn kissoihin, niiku tähänki saakka. Hevosasioita hoitakoot ne kekkä hevoista jotain ymmärtää.

Sä et saaaaaa, koko maailmaaaaa, Taavitsainen.






perjantai 17. heinäkuuta 2015

Anssinpäivät

Yleisön pyynnöstä, tahi pyytämäti, lisää Anssia! Koska Anssi on ihana.

Muutoin tässä on ollu kaikenlaista paskaa ja vitutuskäyrä huitelee ennätyslukemissa. Ne asiat ei liity elämään täällä, onneks, eli Hiekkakikkareella kaikki hyvin. Parhaillaan on menossa Idul Fitri eli Ramadan on vihdoin lusittu. Paikalliset on kreisinä ilotulitteiden kanssa ja hermo menee jatkuvan paukkeen kanssa, mutta kai hyö kohta rauhottuvat.

Kun vitutus ihmisiä kohtaan käy ylivoimakseks, on ihanaa kun voi mennä kotio, sulkea portin ja olla vaan. Kotona ei luajan kiitos asu ihmisiä. Siellä asuu Anssi. Murheet ja kyrsimiset unhoittuu kun ottaa Anssin kainaloon ja on vaan.














sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Saarikuvia

Jumaliste on muuten tuulinen päivä. Meri möyryää tualla ihan raivona, pusikoissa saa pelätä ettei vaan kokonatsi koppaa kuuppaan, pöly lentää ja ihan älytön mayhem. Onneks ei tarvitte veneillä mihinkään.

Kävin pyärälenkin vetäsemässä, ihmettelemässä aallokkoa, moikkaamassa tuttuja, tyhjentämässä kissojen rahankeräyspoksit, kaverin luksusteluresortissa limpsalla ja muuten vaan kattelemassa mitä täällä oikeen tapahtuu. Kauheesti kaikkee uutta rakennelmaa ja meininkiä. Hianoja mestoja ja rumia hirvityksiä, kaikkea siltä väliltä.

Min kamera vetelee vimesiään, mutta kyllä sillä vielä jotain suttusia räpsyjä saa otettua. Uuen kameran ostaminen on ajankohtasta sitte joskus kun rikastun. Ei siis ihan lähiaikoina.

Tämmösellä kreisillä tuulisella kelillä nää kokonatsiniityt saattaa olla ihan killing fields

You can't buy happiness. Se on muuten niin totta.

Haloo, Rudi puhelimessa.




Kauhee harmaa muuri pojottaa tualla yhä mutta onneks on tehty kaikenmaaliman koristeluja ettei se oo enää ihan kouvolaa

Mitä helvettiä?



Kävin Villa Nerossa limpsalla. Villa Nero on vähän astetta päheempi mesta.


Joku on sitte kelannu että tommonen räikeen siniin kuutio on kiva

Maailmantuska, osa 666

Hain matka loppu siihen. Kuva pöllitty feispukista,
Riepoo taas. Joku postas eilen feispukkiin kuvan kuinka reipas kalastaja rantautu veneellään ja veneen lattialla retkotti verissään nuari hai. Jumalauta, pää räjähtää. Balin haipelastamosta on tuotu tänne viime aikoina useita hainpoikasia, päästetty tänne vapauteen ja turvaan, koska täällähän ei sais kalastella tuolviisii. Mutta niin vaan kalastetaan. Turistit ramppaa harpuunoien kanssa meressä ja kuvittelee olevansa koviakin jätkiä jos saavat mitä hyvänsä tapettua, ja paikalliset kalastajat huolehtii lopusta. On se hianoo, aina kannattaa kusta omiin muroihinsa. Sukeltelu on saarten isoin pizniz niin ehottomasti kannattaa tyhjentää vedet kaikesta elävästä. Ja vaikka kalastuskieltoa valvotaan, niin aina joku onnistuu suikkamaan vesille sillon kun patrol-veneet ei ole liikkeellä.

Maailmantuska taas ihan tapissa. Tai taas ja taas, ehketi tämä maailmantuska on vähän pysyvä olotila nykysin. Mutta laitan kukkahatun päähän ja hiukkasen avaudun, josko se helpottais.

Kyrsii ihmiset jotka rähjää ja valittaa muttei tee asioille mitään. Muutos ei tapahu, jos ei asioille tee mitään, vaan tarttumalla toimeen. Se pätee aika moneen asiaan noin muutenkin. Jos olotila vituttaa niin ei se siitä parane miksikään, jos siä vaan valitat ja samalla jatkat pahrustamista samassa suossa päivätä ja viikosta ja vuodesta toiseen. Kaiken korjaavan ihmeen oottaminen ei auta, uskokaa miuta.

Tämä johdantona siihen, että miuta on ruvennu ressaamaan se, että saaren hevoisten tilanteesta vaan rähjätään, mutta asialle ei tehä mitään. On toki Gili Eco Trust, mutta niillä on hiukkasen kaikkea muutaki meneillään, eivät kerkiä ratketa joka suuntaan. Ja sitte on hevosryhmä feispukissa, kekkä vetää hyvin agressiivista kampanjointia ja postaavat tasan ja vain surkeita hevoskuvia. Ja keräävät lahjotuksia, sekä nimiä nettiadressiin. Niillä on valtavasti seuraajia ja myös ryhmän jäsenet on aika äkästä sakkia. Siellä tyrmätään heti jos vähän koittaa jotain sanoa, haukutaan idiootiks ja sillai. Ja meininki on sitä, että OMG en enää ikinä mee Gilille ja ai kamala ja voi kauhee ja tän täytyy loppua jne jne jne. Heppaprojektia ei ees vedetä täältä käsin, eli kukaan ei ole täällä tekemässä MITÄÄN käytännön ruohonjuurihommaa. Kun viime maaliskuussa kissaklinikan kanssa oli yhtäaikaa heppaklinikkaakin hiukan, ni ei mitään julisteita missään tai infoa liikeellä oikeen muutenkaan. Miä saatana hermostuin ja tein julisteen ja lähetin sen niille et oisko kuulkaa mitää jos vaikka laittasitte infoa jakoon että ois hevoisklinikkaakin tulossa ni ihmiset tietäis tulla jeesimään ja konien omistajat tajuais tuoda hepojaan mestoille. No kyllä ne sitte postasivat sen julisteen FB-sivulleen, mutta ensimmäistäkään liparetta ei täällä saaren kadunvarsilla näkyny.

Jatkossa en tee enää klinkkapostereita heille, perkele, niillä on parikytätuhatta seuraajaa ni kai siellä joku viittis ja tajuais tehä julisteet ja levittää infoa et hei, ois ilmasta hepoklinua tyrkyllä, tuoha siekii konis ni hoietaa ja laitetaa uuet manoloblahnikit kavioihi ni johan jaksaa hepo taas klopsuttaa.

Suunnitellut hevosklinikat lähes aina myös typistyy kestoltaan, ellei jopa kokonaan peruta. Enkä muista onko hevosporukka ollu kertaakaan Menolla hoitmassa koneja siellä, suunniteltu on mutta on aina taidettu perua.

Ois tarvetta kreisille hevosleidille, tai hevosmiähelle, joka keskittyis hevoshommiin ja rupeis vetään meininkiä ja orkanisoimaan ja TEKEMÄÄN. Ja joka olis täällä eikä jossain muualla.

Miähän en tajua hevosista oikeestaan mitään, mutta noin niiku koneista tajuumattomalla silmällä katottuna ni aika harvoin näen huonoja hepoja. Miun naapurustoon on noussu parikin konitallia ja siellä hevoiset näyttää olevan ihan huvässä kuosissa, heitä pestään ja pietään ihan hyvin, ja välillä riehakkaimmat Veli Hummat sieltä karkailee ja kirmaa hirveetä kyytiä mihin millonkin. Mein kesäkuun kissaklinikan lekurit kaikki totes kans et olivat tosi yllättyneitä miten hyvinvoivilta nää ponit täällä näyttää, ku olivat vähä lukenu internettiä ja venasivat et joka humma on rääkätty ja haavoilla ja kinkkaa tuskissaan ja niitä kuolee ähkyihin joka nurkalla

Koitan pitää hepojen suhteen silmät aika kiinni, koska miulla on kissaprojektin kanssa ihan tarpeeks puuhaa. Mutta kun kissakaupalla käy porukkaa niin melkeen kaikki kysyy jossain vaiheessa myös hevosista, että auttaako niitä kukaan, ni tartteehan miun jotain tietää. Kerron sitte että joo on toi tommonen FB-sivu minne voi lähettää kuvia ja muuta jos tarvis on, ja sitte tietty Gili Eco Trust on kans taho jonka puoleen kääntyä, jos näkee huonona olevan konin jossain. Että ottakaa yhteyttä sinne suuntaan jos haluutte tietää lisää, et miä oon vaan kreisi kätleidi.

Hevot on täällä perinteinen kuljetusväline ja miä en usko että kampanjointi hepojen totaalikieltämisen suhteen tulee ikinä onnistumaan. Kannattaisin semmosta jalkautumista tänne ja koulutuksen ja tiedonjakamisen kautta onneen -lähestymistapaa. Hevojen omistajien opastamista, tallivirtyksillä käymistä ja kertomista et hei ois hyvä jos tää ja tää asia hoiettais tällee eikä tollee. Helppoa sekään ei varmasti olis, mutta jos sillon tällön yhelläkin konin omistajalla syttyis ahaa-lamppu pään päälle ni hianoo. Kannattaisin myöskin vaihtoehtojen tarjoomista, sen sijaan että huuetaan pää punasena esmes siitä että idiootit turistit kun käyttävät hevostakseja. Fakta on että jos siä saavut tonne ytimeen helvetin painavan ja vaikeen matkapakaasin kanssa ja siun majotus on toisessa päässä saarta ni millä helvetillä siun ois sinne tarkotus mennä jollet heppataksia ota? Teleportaatiolla vissiin. Mutta siellä FB-ryhmässä jengi uhoo että JOS tulisin sinne vaikka 20 laukun kanssa ni kyllä kävelisin mielummin ku ottasin konitaksin. Tervetuloa tarpomaan, kun arska porottaa täysillä suoraan pään päällä, lämpötila on +34 ja kuoppaset polut ja 4 km matkaa siun majapaikkaan, ni siitä vaan.

Tämmöset ois sikajees!

Miä postasin hevosryhmään kuvan sellasesta fillaririksasta et eikö ois päheetä jos ois tämmösiä tarjolla ni halukkaat vois ottaa perseen alle ihmisvetosen riksan, et ois niiku vaihtoehtoa tarjolla hei. Ni heti joku kommentoi että "pyh, ne haluu että eläimet tekee duunin, ei ihmiset". Asia selvä, ei sitte.

NE haluaa. Nää on jänniä juttuja, että kaikki on aina NIIDEN vika ja sitte JOKU MUU sais tehä jotain tilanteen korjaamiseks. Tämäkin pätee mihin tahansa asiaan.  Jos siä saat jatkuvasti, joka vuas, veromätkyjä ni sen sijaan että huuat vitun verottajaa patti punasena ni josko vaikka maksasit tarpeeks veroja joku vuos ja kattosit mitä sitte käy? Mite ois?

Henkselin paukautuksen säestyksellä voin todeta, että tarttumalla toimeen valittamisen sijaan saattaa hyvinki saaha tulosta aikaseks. On aivan varma, että täällä ei olis kissojen tilanne muuttunu miksikään jos miä vaan tyytyisin postaamaan kuvia surkeista kissoista ja keräisin nimiä johonkin "STERILOIKAA GILIEN KISSOJA"-adressiin. Kyllä se on ollu ihan puuhastelemalla aikaansaatua, että täällä on nyt aika lailla pullukampi ja tyytyväisemmän olonen kissapopulaatio, ku mitä oli 2-3 vuotta sitte.

Oon kyllä miettiny et pitäskö miunki vaihtaa homma astetta ankeemmaks, laittaa kuvia vaan kipeistä ja kuolevista kissoista, eikä mitään kuvia läskistä Alepasta tai reippaista ilosista mirreistä laisinkaan. Että kaikki ois kauhuissaan ja syytäis miulle rahaa ja olisivat et kieltäkää Gilisaaret, siä kissat vaan riutuu ja hevoset on huanona. Mutta ku jotenki ei se tunnu hyvältä hommalta. Miä mialummin leuhkin niillä onnistumistarinoilla ja söpöydellä ja pullukoilla kissoilla, näyttääkseni että kattokaas tämmösiä punkeroita meil tääl on nykysin, tulkaahan kattomaan!

Miä oon sellanen että ahistun saatanasti kun näkee jotain hirveitä eläinkuvia, ni emmiä halua sellasia hirveesti jakaa koska en itekään halua sellasia kuvia nähä. Koska kannatan aika monia alan järjestöjä feispukissa ni välillä uutisfiidi on täynnä jotain Balin tapettuja koiria ja Thaimaan rääkättyjä norsuja ja mitä vielä. Ne on kaikki faktaa, ja todellisuus pitää pystyä kohtaamaan, oli se kuinka hirviä hyvänsä. Mutta mutta....

...kaiken pahuuden keskellä on hyvä markkinarako tyytyväisille, terveille, läskeille kissoille. Eikö?

Läski Alepa ja Mr. Stockmann näyttääkii tuossa alla justiisa mallia millaset kissapäivät täällä onkaan.





lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pelastakaa Hiekkakikkare!



Crowdfunding, yhteisörahotus, mikä se nyt onkaan.

Gili Eco Trust on laittanu IndieGoGohon rojektin, jolla kerätään rahotusta Hiekkakikkareen jäteongelmaan. Nyt on jo edistytty sillai, et on joku survin joka lytistää roskat pieneen tilaan, on lasinkierrätyspajaa missä tehään ei-kierrätettävistä pulloista juomalaseja ja kaikkee, on alotettu biojätteen erittely ja keräys ja kompostointi ja sellasta. Mutta vielä tarvitaan vaikka mitä.

Varsinkin koulutusta ja perseelle potkimista. On vaikea ymmärtää, miten jengillä ei ole sellasta luontaista ylpeyttä ympäristöään kohtaan. Semminkin kun Indonesian luonto on valtavan hieno, täällä on kaikkea. Että oltais rinnat rottingilla ja piettäis paikat kunnossa.

Sama koskee kyllä ihan jokaista maailman kolkkaa. Money talks ja muulla ole mitään väliä. JOKU MUU saa sitte joskus korjata. Maailmantuska, vol 666.

Eikä siitä niin kauaa ole kun siellä edistyneessä Mordorissakin oli ihan normia paiskoa roskansa pitkin mettiä ja pientareita. Kyllä miä muistan et 70-luvulla kun mökkisaarelta tultiin niin oli ihan perushomma, että siinä keskellä järveä veneestä pudotettiin roskapussit järveen. Siellä ne meijjän keltaset Kouvostoliiton HEPS-marketin muavikassit makaa Luumäen Kahrasenjärven pohjassa vieläkin. Anteeks. Syyllisyys painaa yhä, mutta vetoan siihen että olin sillon laps eli tyhmä enkä vastuussa mistään. Mutta eihän sillon tajuttu, eikä tiijetty, ymmärretty eikä ajateltu. Porsasteltiin vaan. Nyt tuo tuntuu ihan pöyristyttävältä idioottimaisuudelta, eikä tulis mieleenkään enää.

Jos siä oot täällä käyny, tai vaikket oliskaan, ja on jokunen lati ylimäärästä ni paas kuule laittaen ropo tähän rojektiin. Kiitos. Ettei meijjän jokainen nurkka näyttäis tolta niiku tuos alla olevas kuvas.



Toi tommonen crowdfunding homma on miullakin mietinnässä. Josko jossain kohin koitan sitä kautta kerätä varoja kissoillekin. Et saatas kunnon tilukset, pysyvä eläinlääkäri palkattua, rokotteita kaikille ja helvetisti viskasia.


Anssi



Gili Airin kissaklinikkarupeemasta jäi käsiin yks piäni kissanpoikanen. Kun ei kukaan halunnu adoptoida ni minkäs teet, miun huusholliinhan hän päätyi. Hän on piäni oranssi tynkähäntänen poika ja nimeksi tuli Anssi Kela.

Miulla ei oo aikoihin ollu tilannetta, että kämpässä ois kasvamassa vaan yks kissavauva. Tästä johtuen olen pakahtua äidinvaistoihin ja tunteisiin, koska ollaan Anssin kanssa pondattu ihan täysillä. Ja oon huolesta sykkyrällä koko ajan. Anssilla on ollu pari episodia, ettei maistu ruoka ja sitte se oksentaa, ja oon ollu heti että nonii nyt se kuolee. Anssi vietti sairaalassaki yhen yön ja päivän ku olin ihan hätää kärsimässä ku pieni vaan yrjöää ja kuivettuu käsiin. Eilen taas sama juttu, mutta nyt en kiikuttanu Anssia lasaretin häkkiin vaan hoidin kotona itte ja illalla alkoki sitte taas piänelle pöperö putoomaan. On taas entisellään. Tiiän sen siitä että heräsin tänää kello nelijä kun Anssi istu miun päällä, nenä kiinni miun naamassa ja huus kitarisat lepattaen että RUOKAA. Asia selvä, viskasia kuppiin ja takas nukkumaan.

Ihana pikkumirri on hän! Ja on niin kivaa kun on tuommonen potra pieni määkijä pitämässä ajatukset positiivisena. Miä suren Destroyta vielä aika kovasti, enkä pysty esmes lähikauppaan menemään enää kävellen, kun ei oo enää Destroyta joka tuli melkeen aina mukaan. Puuttuu kauppamatkan seuralainen ja se tuntuu sellasena onttona kohtana syrämmessä. Viipotan pyörällä kauppareissut, ja siltiki aina tuntuu pahalta kun pyykkimuijan talon kohalta puskasta ei kuulukaan enää kahinaa ja maukumista, eikä Destroy säntää sieltä kinttuihin kiehnäämään, eikä oo kaupan ulkopuolella huutamassa et MUISTA OSTAA NAKKEJA sillä aika ku miä shoppailen.

Mutta Anssi kun on kotona niin ei tuu märehittyä menetyksiä vaan sitä senku iloitsee ja ihmettelee pienen kasvamista ja seurailee millanen persoona Anssista on tulossa. Ihana hän on, ja juttelevainen, kovasti tiedottaa koko ajan.

Ja julkkis, koska hänen muusikkokaimansa Anssi Kela jako kissa-Anssin kuvan feispukissa ni vähäkö Anssilla on faneja Mordorissa.

Meillä on kissasairaala piukassa kissanpoikasia, niitä on nyt jostain syystä tullu ihan helvetisti. Balilta saakka jopa, semmoset aussikönsikkäät olivat sieltä lähtiessään löytäny jostain ojasta minipienen kissanpoikasen ja ottivat sen kainaloonsa ja hoitivat sitä täällä lomaillessaan. Mutta ku pojat jatko matkaa ni toivatten mirrin meille.

Anssi saattaa saaha kaverin, kuhan on rokotukset kunnossa.

Muutoin täällä kaikki jees. High season on alkanu, ja se onki ihan jees koska kissakaupalla on ollu hulinaa ja melkee joka päivä saan myytyä jotain, ja joinain päivinä kauppa käy ihan helvetin hyvin. Ramadan loppuu viikon päästä ja sitte on Idul Fitri eli muslimien suurin juhla, vähä niiku niien joulu. Se ei näkyne täällä kauheesti muuten, ku että varmaan kauppoja on kii ja ravinteleissa palvelu hidastuu, kun paikallisväestö lähtee kotikonnuillensa sukuloimaan.

Nyt miä oon muutaman päivän Taalasmaana Edenissä, ja samalla parantelen tässä flunssan jämiä. Jahka korvat losahtaa auki ni suikkaan kyllä mereen. Vaikka joku helvetin molopää onki nyysiny miun märkäpuvun. Vituttaa ihan vietävästi.







lauantai 4. heinäkuuta 2015

Mirrit, järinät, viisumit

Kissaklinikka on hoiettu. Oltiin 4 päivää tääl omalla Kikkareella ja 2 päivää naapurissa Gili Airilla. Kaikkiaan 139 kissaa kävi eläinlääkäreiden pakeilla ja näistä 95 mirriä steriloitiin. Sanosin että aika hyvin, kuuessa päivässä. Oscarin kuulumisia on kissaplokin puolella, enklantia muistuttavalla kiälellä.

Kaikki meni kissaklinikalla muutenki hyvin, ei ollu mitään suurempaa hermoomisen aihetta. Toki taas kissakoreja haihtu savuna ilmaan useempia ja miuta riepoo se asia ihan suunnattomasti, mutta kai se on vaan purtava hammasta ja otettava se sellasena yleiskuluna, joka tässä projektissa on ja pysyy. Mutta vituttaa se silti. Että myä ilmasiks siun kissaa hoietaan, ja pyyetään vaan yhtä vaivasta asiaa, että tuo se vitun kori takasin ku oot vieny kissas kotio, ni siihen ei sit taivuta. Okei, useimmat tottelee, mutta ainahan kaikkialla on joukossa muutama jotka ei vaan viitti, saa aikaseks tai välitä. Räyh.

Klinikasta oli sen verran ressiä, että kun hommat oli hoiettu ni miä tiätty tulin heti kipeeks. Ei auta, on asioita hoiettavana, ja sairastan sitte huomisen ku on vapaapäivä. Oli erikoisen siistiä vetää eilen Lombokin shoppailurundi ja roudata 22 kilon kissanruokasäkkejä pää hiessä samalla ku yski sisuskalujaan pihalle ja meinas tuupertua kuumeeseen. Havuja perkele! Suamalainen sisu ja sillai, myä ei periks anneta.

Syvä helpotuksen huokaus että seuraava klinikka on vasta marraskuussa. Kerkee hiukan ottamaan iisimmin, ni jaksaa sitte sen rypistellä. Se tulee olemaan parin viikon hulapaloo, et siinä saa äheltää sit ihan tarpeeks.

Muuta äksöniä tässä on ollu mm. 4.6 pointsin mehevä maanjäristys tuos yks ilta. Oli hiano. Ensin kuulu murinaa ja sitte hytkytti nimmaan perkeleesti. Mutta ei ees kaljapullo kaatunu ni ei se paha ollu, vaikka ainahan nuo nostaa niskavillat pystyyn ja aiheuttaa sellasen säpsähteleväisen olon vähäks aikaa.

Ja tiätysti miul on ollu taas säätämistä viisumin kanssa. Sama vanha virsi joka helvatan kuukaus. Indonesian viisumisäännöthän on ihan villi viidakko, missään ei ole ainoota oikeaa paikkansapitävää ja ajantasalla olevaa informeissöniä, ja säännöt vaihtelee riippuen siitä missä ja kenen kanssa asioitaan hoitaa. Esmes jos koitat saaha jotain viisumia Kuala Lumpurin lähetystöstä ni ei onnistu, mutta jos meet Kota Kinabaluun Indonesian konsulaattiin ni onnistuu. Täs o mitn järkee.


Viisuminjatkoleima
Viime syssynähän Lombokin imigrasi-konttori veti hanat kiinni 60vrk turistiviisumien jatkamisen kanssa ja tiettävästi tää kiree linja pitäs olla yhä voimissaan. Mutta kun tuttava suositteli uutta viisumiagenttia ja soitin hälle, ni se oli että NO PROBLEM. Testasin, agetti hoiti käytännön paperihommelit ja miä kävin eilen Imigrasissa valokuvassa ja sormenjälissä ja pläts, leima passiin ja kuukaus jatkoa. Mitä helvettiä? Ja tää ei siis ollu mikään tiskin alta puliveivaamalla ja voitelurahalla hoiettu homma, vaan ihan virallinen meininki. Fanfaareja, tiätysti, koska helpottaa miun seuraavan kuukauden kahen elämää, kun ei tarvi tuon kauemmas sinkoilla viisumiasioiden kanssa. Ja toivottavasti joskus parin kuukauden päästä ois miun työlupapaperit käpistelty ja hyväksytty ja pääsen hakemaan 12 kuukauden mielenrauhan eli oleskeluluvan vuodeks. Se ei ole halpa lätkä passissa, mutta kun saa olla vuoden miettimättä joka kuukaus että mites tää paska tällä kertaa hoituu ni on se hintasa väärti. Ja mahollistaahan se oikeitten palkkaduunien tekemisenki, mikä on erittäin jees. Lompakkoni on melkosen heikolla tolalla, nimittäin.

Hiekkakikkareella alkaa vyörymään high season päälle ihan täysillä. Jos oot tulossa tänne lomaileen seuraavan parin kuukauden aikana, ni varaa majotus etukäteen. Mestat alkaa olla täyteen buukattuja elokuun lopulle saakka, ainaki mitä oon miun tutuilta majatalon pitäjiltä kuullu.

Ei muuta. Miä hoitelen nyt tavarakuorman lähetyksen meiän kissasairaalaan ja sitte painun kotio nukkumaan flunssaa pois. Kelpaa köllötellä, koska miulla on uus kämppäkaveri. Semmonen piäni ja oranssi poikanen. Kuva tuas alempana. Hän on ihana.




Pirkonki joku toi klinikalle

Tää mirri on asettunu taloks. Ei ollu tarkotus, mutta hän ei suostu poiustumaan. Olkoot siin sitte.

Tommonen jäi Gili Airilta käsiin. No pakkohan se oli kotio tuua ku ei tuommosta pientä voinu jättää yksin selviytymään. Aika ihku kämppäkaveri on hän. Biäni poika.

Hiekkakikkareen aamu