Gili Air ja kissaklinikka



Hei vaan täältä sähkökatkojen piinaamasta hikisestä saarenkikkareesta! Kolomatta päivää sähköt pätkii ihan vitusti. Ekana meil oli sellanen reipas  17 tunnin mati lampu jonka aikana sai kivasti taas totutella siähen ettei toimi mikään. Sittemmin sähköä useammin ei ole kuin on. Tämä on ihanaa! Ei ole Palatsini kammarit laisinkaan kuumat eikä kosteat! Ei yhtään tuu hiki ihan vaan hengittäessä! Hurraa! Huhu kertoo että on taas joku puu kaatunu tai tod näk ihan vaan joku risu vissiin pudonnu johonkin piuhalle Lombokilla ja sitä ei näemmä saaha millään korjattua. Jesh! Muistetaanpahan taas arvostaa nykyaikasia kotkotuksia, niiku tuuletinta ja jääkaappia, sitte joskus kun ne saavat taasen virtaa ja toimivat.


Mutta oli sähköä eli ei, ni hengissä ollaan, joskin fiilis on ihmisraunio. Oli nimittäin kissaklinikka, ja sehän meni taas kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: miä touhotin ja stressasin ja lensin tuli perseen alla jo ennen klinikkaa niin vitusti, että kun varsinainen äksön alko ni olin jo valmiiks ihan finaalissa. Ja johtuen väsymyksestä ja ylettömästä stressaamisesta, olin ihan vitun pahalla päällä ja vaikea biaatch. Hävetti ittiäkin, mutta vaikka tiedostin että olen ihan vitun tympeä ihminen, ni en voinu sille mitään. Olin äksy ärripurri äänensäkorottaja, enkä ollenkaan toisenlainen. Kun yhteänä pänä lekurit tuli 50 minsaa myöhässä ni flippasin täysin. Syy oli että yhellä oli vatta kuralla ja miä huusin pää punasena että MONTAKO IHMISTÄ SITÄ SIUN PERSETTÄ SIÄ OLI PYYHKIMÄSSÄ KUN KUKAAN EI EHI PAIKALLE EIKÄ EES MIULLE ILMOTTAMAAN MITÄÄN fuckfuckfuckingfuckfuckfuckers.

Näin rakennetaan hyvää tiimihenkeä kissaklinikalla. Anteeks. Mutta kun täti oli vähän väsyny ja ylikierroksilla ni sitä poistuu kaikki käytöstavat tuosta vaan viuh.

Ja opinko tästä mitään: tuskin. Mutta ehkä voisin ihan oikeesti miettiä, että mistä saisin ees vähän apuja kaikkeen säätämiseen jo ENNEN klinkan alkua. Sellasia apulaisia jotka tekee muutaki ku ku sanoo että jees jees of koors ja sitte mitää toimintaa ei näy. Kun ei tuo kissamayhem synny taikuudella tyhjästä, vaan se on aina kuukausien rojekti ja mitä lähemmäs klinikka tulee ni sitä kovemmalla vauhilla ja stressillä mennään. Tai siis miä meen. Tästä kirjotan tarkemmin ulkomaan kiälellä kissaplokiin, koska selkeesti jotkut vielä kuvittelee että myä vaan avataan ovi ja klinikka on siinä ja thäts it. Että taivaasta tipahtaa taikuudella lääkärit ja lääkkeet ja kaikki muu mitä hommaan liittyy.

Eniveis, 7 päivän klinikka oli. 4 päivää tääl omalla Hiekkakikkareella ja 3 päivää naapurissa Gili Airilla. Kissoja oli 131 häntää ja niistä 89 steriloitiin. Helpolla ois voitu tehä tuplamäärä mutta tällä kertaa oli varsin niukasti vapaaehtosia auttamassa, varsinki tuolla Airilla. Saarilla on aika hiljasta noin muutenki ja nyt vaan oli näin, ettei ollu kauheesti porukkaa kekkä ois jaksanu juosta tuol kuumuudessa jahtaamassa kissoja.

Mutta ei se mitään: 89 steriloitua kissaa, se on hyvä se. Tämä oli muutan kaheksas klinikka minkä oon järkänny vimosen kahen ja pualen vuaden aikana kun kissaprojekti on ollu olemassa. Yhteensä ollaa näillä klinikoilla steriloitu liki 1400 kissaa. Ja sen myös huomaa: kissoja on vähemmän mutta ovat paremmassa kunnossa noin yleisesti ottaen. Mutta kyllä meillä on edelleen ihan perkeleesti pentuja, varsinkin Airilla, meillä oli ekana päivänä yli puolet kissoista pieniä poikasia. Eli klinikoita pitää jatkossakin järjestää, ei tää homma koskaan lopu eikä täältä kissat mihinkään häviä.

Ei tästä enempää täällä, kissaplokiin naputan tarkemmin jotain mussutusta ku jaksan.


Tällä kertaa sattu silläviisii, että on kaveri käymässä kissaklinikan aikana, ja asuu miun vieraskammarissa. Tämä mahollisti sen, että miä saatoin jäähä Gili Airin kissaklinikan ajaks sinne ihan yäpymään, eikä tarvinu kuolemanpelkoa potien suhata veneellä ees taas joka helvetin päivä. Kun Ristiina Akileira ruokki miun kissat kotona, ni miun ei tarvinu heistä huolehtia. Saatoin ottaa yhen meille lahjotetun hotellihuoneen ihan ittelleni ja porskuttaa siä ihan niiku mikäki satunnainen matkailija, sen minkä kissaklinikkahommilta kerkesin!

Kyllä oli mahtavaa! Ensinnäki hotelli oli semmonen jollaseen miulla ei olis ikinä varaa jos ois tarvinu siitä maksaa. Oli tyhjä huone ihan vaan miulle! Ei läheisyysriippuvaista silmäeikkauksesta toipuvaa kissaa kämpässä pitämässä miuta hereillä kaiket yät. Kukaan ei kolmelta yällä pure naamasta tai paisko hiekkalaatikosta paskakikkareita pitkin seiniä. Saatto nukkua ihan koko sänkyn leveydeltä just niiku huvitti, eikä kukaan ala maukuun siinä et hei et tuppaa min reviirille, pysy siä sentin kaistaleella siä omas reunassas, muu sänky on miun, koska olen kissa ja miulta on poistettu silmä.

Ja kuhan pääs kissaklinikkahommista hotellille ni sai olla rauhasa epäsosiaalinen ja olla puhumatta kenellekään ja sai ihan muina turisteina tepastella pitkin rantaa ilman että pitää morjestella ketään ja saatto mennä huoneeseen lukee kirjaa ja/tai nukkumaan vaikka jo kuuelta. Luksusta. Ja aamulla sai aamiaisen rantabaarissa ja muutenki oli sellanen olo niiku ois ulkomailla ja lomalla. Jestas oli hianoa!

Gili Air on muutenki aika kiva saari. Jos ei ärsyynny sellasesta ylettömästä hippivibasta mikä siellä min miälestä on. Joka nurkalla joku heiluttaa jotain helvetin narun päässä olevia tupsuja tai vemputtaa hulavanteella ja kaikilla on thaimaalaiset kalastajahousut ja rastatukka ja on sellanen psykedeelinen kommuunifiilis.

Ja joka paikassa soi jumputtava hissimusiikki. Tai se on vissiin LOUNGE musaa. Iha sama, miä en kestä.


Tiiättekö mnuuten mistä tietää olevansa vanha? Siitä että ku koittaa ettiä paikkaa jossa istua hiljaa ja tuijotta aurinkonlaskua tai syyä jotain tai juua kaljaa tai mitä ny hyvänsä, ja valittee paikan sillai et tonne ei voi mennä koska siä soi hissijumputus ja tonne ei voi mennä ku siel on hippejä ja tonne ei voi mennä ku siäl on lapsi, mut katos tonne voi mennä koska siäl ei o ketää ihmisii ja siällä soi... DIRE STRAITS! Money for nothing!

Elämän ehtoopuali, tässä ja nyt.

Kuveja Airilta tähän perään.




Grand Sunset- Asuin siällä.













Tallasin ton päälle yks aamu. Oli sänkyn viäressä. Onneks jo kualleena, muuten ois ehkä hiukan tehny kipiää. Että kyllä oli hengenlähtö lähellä taas.


Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Herra Ylpön Perse

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Raksaprojekti loppusuoralla!