Tuonelan Tienviitta sairasti

Kävi vähän aika pitkäks kun vaan makas kuolinvuoteella. 


Viime plokipäivityksen jälkeen miä pärähin kipeeks. Lähti nimittäin luuskasta mehut aika tanakasti, kun kuume paukkas yli kolmeysiin. Normaalistihan olen sisältä kuollu kylmä ja kivettyny tuonelan tienviitta ja ruumiinlämpöni on normaalitiloissa pakkasen puolella, mutta avot kun säädettiin lämmöt täysille niin jo alko löytymään tunteita ja kaikenmaaliman hallusinaatioita. Siinä välillä kun tulin tajuihini sen verran, että sain jotenki kissat ruokittua ja sisällä asuvien potilaitten/ipanoitten hiekkalaatikot siivottua, ni samalla näin ties mitä tonttuja leijailemassa makkarin katossa. Parasta oli kun jossain kohin havahduin kuumehoureunista ja naapurin kukot kaakatti takapihalla ni ymmärsin täysin selkeesti mitä kukot siellä huuteli. En muista mitä ne kieku tai että vastailinko niille jopa jotain, mutta se valaistumisen hetki kun kukkojen kiekunaa ymmärsin, se oli kuitenki aika pähee.

Kuumehuuruissa meni muutama päivä ja sen jälkeen oli viä viikon verran yleinen vetelä olo. Kroppa pamahti kuumeen jälkeen punasenkirjavalle ihottumalle, näytin sellaselta keskikypsältä ruumiilta joka on hyvää vauhtia jo vähän lautumassa. Semminkin kun en moneen päivään syäny mitään, nin olin muutenki ihan rusinakuosissa. Ja sitte ku tuntu että elämä ehkä voittaa, ni iski viä helvetin ärhäkkä kusitulehdus ja meni yks päivä kun tiristelin verta ja tuskat oli hirviät. Siinä kohin piti sitte luovuttaa ja ottaa antipioottikuuri avuks. Ja ei, kusitulehus ei valitettavasti tullu estottomasta panemisesta, kuten eräät ystäväni innoissaan veikkasivat. Varmaan vaan siitä, että olin jo niin lautunu että mikä hyvänsä pöpö katto hyväks kasvualustaks. Jee, että oli kivaa!

Tuossa kun sairasteli tuolleen oikeen rajusti ni itsesäälilukemat hipo taivaita. Oli ilmassa vähä sellasta itkun tuherrusta kun voimat oli ihan pois ja jääkaappi tyhjä ja yksin tääl murjus kuolen vaan ja kissatkii ihan huonosti hoiettu ku akka vaan makaa taju kankaalla ja puhuu kukkojen kanssa ja noubadi lavs mii ja oon niiiiiin yksin. Luonnollisestikaan en tietenkään ottanu mitään apua vastaan vaikka naapurin pojat laitteli viestiä että tarvikko mitään ja tulisitko syömään, myö kokataan vegeä, vai tuuaanko ruokaa, pitääkö viiä lääkäriin, sano vaan jos jotain tarvittet. Mutta mordorilainen extreme-itsenäinen pärjääjä ei tietenkä halua olla vaivaks ja niin kauan ku henki pihisee ni jotenki sitä ryömii ympäriinsä, vaikka kuinka henkitoreissaan. Neljäntenä päivänä kun kuume oli vihdoin laskenu jotakuinki normaaleihin lukemiin ja koin ylösnousemuksen, joskin huterasti mutta kuitenkin, ni taivuin sitte siihen, että pyysin Edenin poikia tuomaan kassillisen hetelmiä. Ruoka ei maistunu mutta aattelin että jos hetelmäsmootieta pöristää kannullisen ni sen saa kaaettua jotenki kurkusta alas, jopa ilman votkaa.

Onni on hetelmätoimitus suoraan kotio
Olen aika varma että tää äkillinen sairastuminen oli sellanen fysiikan sanelema pakkopysähys. Oon ollu pitkään ihan helvetin finaalissa ja väsyny, ja oon haaveillu että ois muutama päivä ku ei tarvis tehä mitään. Mutta kun on kissakauppa ja miljoona kissaa kotona ja kukas kaiken hoitaa jossen miä itte. Ni sitte varmaan ruhoni kattoi että tuo ei lepää jollei sitä pakota. Näin sitte järjesty ne muutamat päivät etten todellakaan tehny mitää. Olis ollu Taalasmaahommaaki just siinä, mutta en pystyny. Mikä vituttaa koska jossen oo töissä ni ei tuu palkkaakaan.

Ja jumalaare että rupes käymään elämä tylsäks ku mitään ei tehny, eikä jaksanu. Mökkihöperyys alko oleen aika läsnä ja oli hetkiä et tuntu et sekoon kohta. Mutta toisaalta kun on jo vintti pimeenä ni piäni lisä siihen säröilyyn ei juurikaan näy mihinkään.

Mutta eipä hätää: nyt alan olla jo normaaleissa fiiliksissä. Ruoka on ruvennu maistumaan taas ja olen jopa toiveikkaana ajatellu kaljanjuomista! Se se on terveen pultsarin merkki kun alkaa suu napsaa!

Kun fysiikka petti niin perässä alko henkinen kuosikin vähän säröilemään. Itsesäälissä kieriskelin ens mutta sitten se vaihtu sellaseks infernaaliseks vitutukseks. Pinna on ollu niin kireenä, ettei mitään järkee. Koita sitte sellasissa olotiloissa saaha mitään asioita hoiettua, kun huumorivieteri ei jousta milliäkään. Ja kun täällä loppuu huumori niin pää siinä räjähtää.

Miun piti saaha kaks asiaa hoiettua tuossa männä päivinä. Kaks pientä asiaa! Kumpaanki menis noin 10 minuuttia mutta koska Indonesia niin se oli sellanen 3-4 päivän hermoromahdus ennenku asiat tuli valmiiks.

Elämää Hiekkakikkareella, Indonesia style, osa 666:

Murtoaalto jyllää ja varmaan 10 ihmisen huusholleihin on murtauduttu viimisen noin viikon aikana. Ostin rautakaupasta sellasia teräs-kulmarautoja, että nämä ikkunoien sisäpuolelle ruuvataan ja sittenpä ei perkele ikkunat aukea ilman helvetillistä äheltämistä. Että jos joku haluaa murtautua palatsiini nuuskimaan miun kalsareita (mitään arvokkaampaahan miulla ei kämpässä enää ole säilymässä) ni saa sitte ainaki tehä töitä sisäåän pääsemiseks. Saatana. Kävin naapurin jätkille sanomassa että voitteks tulla ruuvaan nää, et ku teil on se porakonehomma millä suihkis vaan ruuvit menee koloon (olen omin silmin nähny että sellanen vehe heillä on). Joo, tullaan nelijältä koska nyt pitää korjata pyärää. Koitin et josko pyärää korjaatte sitte loppupäivän ni miun ei tarvitte kytätä et tuutteko ja millo. Ni ei ku nyt rassataan pyärää. Neljältä tietty ketään näkyny. Menin kitiseen ja lupasivat tulla ihan just. Tulivatkin lopulta, sellasen vitullisen poravehkeen kanssa jolla vois seinään louhia norsun mentäviä reikiä. Esittelin kulmaraudat (taas) että ei vitussa, kun tämmöset pitää vaan ruuvata ikkunoihin, ei tarvitte mitään vitun kraatteria porata mihinkään., RUUVEJA pitää vaan laittaa. Jätkät poistuu. Tulevat kohta takas että ei meil oo työkaluja. Olin ihan et miten vitussa ei ole, työ rakennatte tohon jumalauta huviloita, kyllä teillä nyt jumalauta on joku systeemi millä saa tavallisia normaaleja ruuveja seinään tai ihan vittu mihin hyvänsä. Oisko ees ruuvimeisseliä saatana? Ei ole. Meni hermo, lampsin naapuriin missä muut jätkät nysvää niitä vitun fillareita ja on saatanallinen työkalupakki levällään. Nappasin ruuvimeisselin ja menin kotio ja ruuvasin ne saatanan kulmaraudat ikkunoihin ihan itte.

Koko vitun päivän venannu että jätkät tulee ja laittaa ni paskat, kun ei ruuvimeisseliä osata käyttää ja joudun itte tappelemaan ruuvit kohilleen. Käet on niin rakoilla että näyttää niiku oisin vetäny viikon hanskaan, kuivana. Saatana.
Kävin Lombokilla hakemassa kissan kotio. Samalla kävin oikeessa maailmassa.

Sitte 2-3 päivää kävin vinkumassa, että voitteko käydä karsimassa puita tuosta miun talon ympäriltä, koska en nää enää tv-kanavia kun puut rehottaa satelliittilautasen peittona. Jeesjees myä hoietaan, lupasivat. Ei näkyny äksöniä. Menin sitte kysyy et ni miten ois, minähän päivänä ja millon ja mitä vittua. Lupas että tullaan huomenna aamulla kello 10. Selvä, Miulla oli kello herättämässä ja kaikkee, että ku jätkät tulee kiipeileen katolle ni en oo ihan nukkumassa enää. Tiätenkä ketää kymmeneltä tullu. Oottelin ja puuskutin siinä ja koitin hakee zeniläistä mielenrauhaa jostai siäluni synkistä sopukoista, mutta huonolla menestyksellä. Menin yheltätoista kysymään että mites toi puitten karsiminen. "Jees, me siivotaan tässä nyt mutta tullaa tossa kymmenen aikoihin". Meinasin seota. KELLO ON JUMALAUTA JO YKSTOISTA. "Oh yes, maybe we come in the afternoon". Maybe jees. Löin miun portin avaimen kouraan ja sanoin että ihan vitun sama, tossa on avain, karsikaa ne puut, miä tuun takas ennen neljää että jos ois sitte hoidettu. Jees of koors.

Tulin kaupalta kotio ennen nelijää ja luonnollisestikaan ollu lehvän lehvää puista karsittu. Menin kysymään että missäs se vitun jätkä on joka lupas hoitaa ton puitten rapsimisen tän päivän aikana et ku mitää ei oo tehty. "Oooh sori he went to Lombok". Miä sain hepulikohtauksen ja saatoin vähän ääntä korottaa, mutta sittenpä oliki 5 minuutin päästä kaks jätkää katolla ja puissa ja alko meinaan sellanen rytinä, ettei mitään tolkkua. Lähti nimittäin oksaa yläilmoista ropisemaan.

Nyt näkyy taas kaikki telkkarikanavat ja tulee Tyttökullitkii joka ilta puali sheitshemän. Oi onnea!


Näien lisäks oli yks tukkeutunu viämäriputki, mutta siitä en jaksa ees selostaa, se oli niin kummelia sen homman korjaaminen. Sanon vaan että ekaa kertaa näin kuinka tukkoon mennyttä viemäriputkea avatessa ensin pitää sotkea koko kylppäri vetelällä BETONILLA. Älkää kysykö enempää. Kahen tunnin sotkemisen ja rautavaijereiden viemäriin survomisen jälkeen nuo raketti-insinöörit vihdoin uskovat että pitää siirtyä ulkotiloihin ja avata se saatanan putki sieltä. Ou jees mädäm, sehän onki tukossa täältä! NO SHIT, SHERLOCK!

Joskus sitä ikävöi toimivaa yhteiskuntaa ja sellasta selkeetä maalaisjärkeä ja sitä, että asiat hoituu suit-sait-sukkelaan eikä vaadi sellasta helvetillistä kinuumista ja vinkumista ja kyttäämistä. Räyh.

Mutta sitte vaikka kuinka on saanu hepulikohtauksia ja hermoromahuksia, ni jälkeenpäin sitä istuu siinä ulkona, polttelee tupakkia ja puuskuttelee, on kissoja ja palmut huojuu ja aurinko paistaa ja sitä muistaa pakkasen ja räntäsateen ja pimeyden, mikä sen toimivan yhteiskunnan kylkiäisenä tulee.

Ja sillon sitä miettii taas, että tässä ja nyt on kuitenki aivan hyvä.


Potilaat Johnny Cash ja Asthma. Johnny meinas kualla, se on ollu koko ajan kipee eikä oo vieläkään ihan kummossa. En tiiä tuleeko siitä kissaa ikinä. Ei oikee syä ja on sellanen moniongelmainen. Asthmalla on hengitysvaikeuksia eikä mikään tunnu auttavan.

Sidukka. Hän on terve ja reipas. Onni on terve ja reipas kissanpentu.

Kävin Lombokilla hakemassa aputaatiokissa Kakin pois lääkärin pahnoilta. Eläinlääkäri Ririt tsekkaa Kakin ennen ku Kaki pääs kotio.

Kaki kotona ihan kauhuissaan ku kaikki on uutta ja jännää.



Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse