keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Fuckyou-gekot, kissat ja vorot (Kysy&Vastaa is bäk!)

Kun kysytte, miä vastaan. Jos ehin, muistan, jaksan ja internetti sekä sähkölaitos suo. Eiliseen postaukseen tullu uteliasta palautetta, joten let's Kysy&Vastaa!

Mari kyseli murtohommista, että tapahtuuko niitä paljonkin. Ja ehotti live-webbi-kameroita talon vartioimiseen, ni vois plokin lukijatki seurailla mitä kissat miun pihalla touhuaa. Herraisä.

Kyllä, viime aikoina täällä on ollu paljonkin asuntomurtoja. Raiskauksiakin sillon tällön. Öisin ikkunan taakse ilmestyvä munasillaan heiluva sekopää (ei miun ikkunan takana, mutta yhen ystävättären). Fillarit lähtee jollei oo lukossa, Kissojen lahjotusbokseista on kohta puolet rikottu kun on pitäny pölliä niistä rahat. Kaukana on ne ajat, kun ei tarvinu pyärää lukita, tahi saatto huoletta jättää koko omaisuuen rantapetille siks aikaa kun itte painu snorklailemaan.

Satunnainen turistikin saattaa joutua voron uhriks, ihan vaikka olis kotona kiltisti nukkumassa. Mut jos nukkuu kuin tukki niin minkäs teet. Näin kävi mm. Naurille ja OP:lle, klikkaa tuosta ja lue lisää.

Miun fiilis on, että syy tähän perseilyyn on saarelle pesiytyny huumejengi. En tarkota nyt sienitrippailijoita tai letkeetä pössyttelyjengiä, niistä ei oo mitään haittaa, mutta porukka, joka vetää sabu-sabua eli crystal methiä. Niitähän ei kiinnosta vittujakaan mikään muu kun saaha nuppi sekasin ja repiä rahat kamaan ihan mistä hyvänsä. Tuo porukka pitäs saarelta siivota vittuun, jos miulta kysytään.

Miä en hirveesti enempää tosta skenestä tiiä, kun ei itteä kiinnosta ees pössyttely ja suurin osa miun ystävistäki täällä on tolkun porukkaa et ei meil oo sellasta kräkkilualamenoa ollenkaa. Miä piän kaljasta vaan. Plus en oo aikoihin käyny oikeen missään kylillä baareissakaan kattomassa mikä on meininki. Kun en jaksa Golfia pitemmälle kotihuudiloilta juurikaan liikkua ja ei oo oikee mitää hyvää musaakaan missään ku Jah On Holidayn pojat on ollu tyttöystäviensä luona Sveitsissä jo jumalauta kuukausitolkulla.

On ollu puhetta, että tänne tulis vihdoin pysyvästi poliiseja, ja kannatan tätä kyllä. Mutta indonesialainen pollisilaitoskin on vähän mitä sattuu. Rahalla pääsee kiipelistä kun kiipelistä. Esim. noin vuosi sitten kaks saksalaista baarinpitäjää huumas ja raiskas parikymppisen ruotsalaisen tytön, ja siitä ei loppujen lopuks seurannu mitään, jätkät maksovat ittensä vapaaks ja sitte jatkuu bizniz as usual. Saksaan tahi muuallekaan juurooppaan ne tuskin koskaan voi palata, koska heistä on siellä pyydystysmääräys voimassa, mutta täällä homma kuittaantu rahalla.

Ihmiset. Tuo maapallon syöpä. Ei voi muuta sanoa. Kun tarpeeks porukkaa laitetaan yhteen paikkaan, mihin hyvänsä, niin alkaa sattumaan ja tapahtumaan. Koska ihmiset, myö ollaan idiootteja.

Valvontakamerat ois kiva homma, mutta en tiiä mitä sellanen tsydeemi maksaa. Mitään live-webbikamera-hommaa ei tule, eli elkää turhaan ootelko. Ajatuski siitä että siä porukka kyttäis ku miä kaatuilen kekkulipäissäni kotio keskellä yätä, tahi aamusella tukka pystyssä ruokin kissoja.... ei ei EI.


Henna kysy että miks edellisessä postauksessa ollu gekko on Fuckyou-gekko.

Siks, koska nuo gekot sanoo FUCKYOU! Perusgekothan on sellasia kelmeen värisiä ja pieniä ja pitää nekin ääntä, muttei lähelläkään desipelejä mitä Fuckyou-gekosta lähtee. Hän nimittäin tekee tiettäväksi että koko lähitienoo kuulee, kun hän haistattelee. Tavattoman hieno ja kaunis otushan tuo on, mutta kun sellanen asettuu just siähen lähimpänä makuuhuoneen ikkunaa olevaan puuhun tai aidankoloon asustelemaan ni saattaa ruveta riepomaan se jatkuva huutelu, varsinki keskellä yätä kun siä haluisit vaan nukkua.

Henna kysy myös, et miten kissat suhtautuu ukkoseen tahi muihin luonnonilmiöihin. Et pelkääks ne ja onks ne iha hädäs.

Miullahan on nyt ihan helvetillinen lauma kissapoikasia. Eihän ne ollu kerenny koskaan ees vesisadetta näkemään ni pikkusen olivat hädässä kun vedenpaisumus viime viikolla alko. Suurin onkelma tietty se, että apua, ei voi mennä pusikkoon tahi kukkapenkkeihin paskalle koska on märkää. Vääntelivät paskoja pitkin sohvanalusia ja keittiön nurkkia ekojen sateitten ajan, mutta nyt ne on pikkuhiljaa tajunnu että on tosa suojasiakin pusikoita ja multakasoja mihin voi käyä pusaamassa. Ei miun kissoista kukaan missään paniikissa ole kun oikeen kauhia ukkosjytinä iskee Hiekkakikkareelle, mutta kyllähän ne on sillon liki kaikki yhessä kasassa keittiön suojasimmassa nurkassa. Kun on yhessä kasassa ni on turvallisempi olla. Ja lämpöstä.

Näin. Onks jollaa viä jotaa muuta kysyttävää?

PS. Jos et oo viä äänestänytätä plokia Vuoden 2015 parhaaks matkaplokiks ni mene hyvä ihminen heti äänestämään! Klik klik!


Kääpiökissa Nylon on ruvennu äitiks. Siältä mitään sen tisseistä tule, mutta piänet käy lutkuttamassa kuitenki.



tiistai 26. tammikuuta 2016

27 tunnin mati lampu

PÖRRRRR sanoo keneraattori


Hiekkakikkare on ollu ilman sähköä nyt reilut 27 tuntia. Tämä se on kuulkaa lystiä! Ne mestat missä on generaattorit - ja niihin yhä löpöä - vielä pärjäilee, mutta meillä paroilla kellä ei gensetti huua ni meillä alkaa vähän hermo kiristymään. Luajan lykky, että on low season ja majatalossa vaan yks ymmärtäväinen asiakas, joka on ottanu tilanteen kepeesti. "This is just part of the adventure", hän aamulla totes ku kävin juttelemassa ja pahottelemassa tilannetta.

Huhu kertoo, että villakoiran yrin on Lombokilla. Puita kaatunu sähkölinjoille viime päivien ukkosmyräkköien takia tai jotain.

Nii, se on se sadekausi alkanu vihdoin. Ei puhettakaan pehmeestä laskusta, että ois ekana muutaman viikon räimässy ukkoskuuroa kerran päivässä tai jotain, sellasta et täältä ollaan tulossa mutta esileikitään nyt tovi ensin. Ehei. Se oli et hana auki ja antaa tulla non-stop. Ei miuta häiritte eikä haittaa, oon liekeissä ja ootan että sateen myätä min onneton puutarha alkais pukkaa elämää. Mutta ohan tää satunnaisille lomailijoille vähän vittumaista. Ymmärrän jos alkaa hermo kiristymään ku on satanu ihan helvetisti ja nyt oltu yli vuorokaus ilman sähköä.

Sähkö kävi eilen hetken verran, mutta siältä se tuli ja tonne se taas meni. Oli kivaa, oltii justiisa kiälikurssilla ja taskulamppujen valossa siä koulussa sitte pakerrettiin.

Kiälikurssista sen verran että menee nimittäin hermo. Miä helvetin puupää tajua siällä enää mitää. Ja miä kun niin oon luullu, et indonesian kiäli on helppo ja paskat o mitään kiäliopiakaan, kuhan vaan muistais sanoja ni niitä vaan peräkkäin ja hyvä tulee. Mutta meiän kurssi onki vähä sellanen että kaahattiin alkeista läpi noin vartissa ja sitte on suikattu sellasiin syvyyksiin että tekis miäli ampua itteensä päähän. Suurta turhautumista leijunu ilmassa. Mutta positiivista on, että nyt kun tua kurssilla on pakko vähän koittaa jotain kommunikoia ja on pakko puhua ääneen indonesiaa ni on ehkä seitinohkasesti tullu rohkeutta ihan oikeessaki elämässä vähän ees yrittää. Meinasin pakahtua liäkkeihin aamulla, kun oli mentävä Lutwalaan (heil on keneraattori) lataan akkuja ja lainaan internettiä et sai tehtyä töitä, ni laitoin Edenin pojille textaria köpö-indonesiaks et hei meil on uus varaus, Bruce tulee tänää, viipyy 3 yätä, laittakaa se huoneeseen numero 2 (booking baru! Bruce datang hari ini, tinggal tiga hari. kamar dua untuk Bruce, ya?). Ja sitte ku menin takas Edeniin ni täpisin intona et saitteko miun viestin, tajusitteko mitä siinä sanottiin. Ja pojat oli tajunnu ja luulivat et olin käyttäny jotain kääntäjää ku oli niin hianosti oikeeta indonesiaa. Mut eiku IHAN ITE OSASIN!

Kiälikurssilla en oppinu eilen muuta ku että TAHI LALAT. Tarkottaa kärpäsen paskaa, mutta myöskin luomea. Et jos on luomi poskessa ni indonesialaiset sanoo et siul on kärpäsen paskaa naamassa. Nerokasta!

Sähkökatkosta myä muuten sanotaan et on MATI LAMPU. Kirjaimellisesti tarkottaa et lamppu on kuallu. Nerokasta sekin!

Koska sähköt oli illalla poikki ni pyhkästiin koululta Golfille oottamaan sähköä (=juomaan kaljaa) Simon ja Tracyn kanssa. Simo on Lappeenrannast ja sukellusopena täällä ja tyttöystävänsä Tracy on kiinalain. Nyt tiedän mikä on sekä kissa että penis kiinalaisilla risuaidoilla. Käsittämätöntä muuten, et Simo on asunu tääl suunnillee yhtä kauan ku miäkii mutta ihan vasta tuos viime vuuen lopulla tutustuttiin ja hokattiin et katos, myähä puhutaa miä ja siä ja meille toi soppa maistuu aina sillon tällön. Eli usein.

Asiaa peniksestä kiinaks


Ja sitte viä siitä viime viikon asuntomurrosta. Miä oon sen jälkeen ollu aika palasina, pääkoppa heikossa hapessa. En enää ihan joka päivä vollota, mutta jonkinlainen posttraumaattinen kusipääsyndrooma on päällä. Hermo on helvetin kireenä, himassa on turvaton olo, on räjähdysherkkä fiilis, oon pääosin ihan vitun pahalla tuulella. On tehny mieli lyödä ihmisiä, ihan ketä tahansa, varsinkin tyhmiä. Mutta elämä jatkuu ja periks ei anneta vaikka kuinka taivas putoaa niskaan. Likimain pöllittyä summaa vastaava määrä rahaa on jo saatu lahjotuksena takasin. Muutamat piznekset täällä on tehny mojoviakin lahjotuksia, kuten myös monet yksittäiset henkilöt. Kiitos kaikille, ihan valtavan hianoa tää kaikki avustusten määrä ja tsemppaus mikä on vyöryny kissoille. Snif.

Kävin eilen pankissa avaamassa toisen pankkitilin, ja se on kissojen rahoille ainoastaan. Olen avannu myäs PayPal-tilin Indonesian PayPaliin ja testaan nyt et saan sieltä siirrettyä rahaa kissojen indonesialaiselle pankkitilille. Näiltä osin asiat on kunnossa ja nyt vaikka saari räjähtäis niin kissojen rahat pysyy tallessa. Saatana. Pankissa ramppaan nykysin koko ajan ja tuntevat miut nimeltä jo ja ilosesti moikkaavat aina ku meen, et no mitäs nyt. Oon kyllä jo ihan itte osannu maksaa laskuja, et en ihan jokasen piänen homman takia säntää pankin tiskille.

HEI! SÄHKÖT TULI TAKAS! HURRAA! Pliis pliis toivottavasti pysyy kans koska miä en jaksa tänä istua kaljalla. Mutta jos himassa ei o sähköö ni emmiä siä pimeessä pysty hikoomaan. Mialummin sitä sitte kärvistelee Golfilla juomassa kaljaa ja kuuntelemassa Bowiee.

Tämmöst harmaata meil on nyt

Golfin vessassa asuva Fuckyou-gekko

Kissa kiinaks












torstai 21. tammikuuta 2016

Volloti



Ihmisraunio täällä päivää.

Jos ihan suoraan rehellisesti sanotaan niin olen aika riekaleina. Ei pysty nukkumaan eikä syämään ja pillahtelen itkuun ihan koko ajan. Itkettää koska vituttaa, itkettää koska syytän itteeni siitä että olin tyhmä ja rahat oli kotona. Ja itkettää positiivisellä tavalla se, miten ihmiset on suarastaan rynniny apuun. Lahjotuksia on ropissu kahessa päivässä ihan älytön määrä. Pieniä summia, isoja summia ja kaikkee siltä väliltä. Menetetyt rahat on kohta kerätty uuelleen.

Silti, se vitutuksen määrä kun tiiän että samaan aikaan kun ihmiset auttaa kaukasen Hiekkakikkareen kissoja ja antaa lahjotuksia että päästään takasin tassuillemme, ni joku vitun runkkari jossain bailaa rahoilla, jotka niinikään oli KISSOJA VARTEN. Toivon että se saatanan paskiainen on ostanu sellasen setin huumeita että on vetäny ittensä samantien hengiltä. Se ei minua itkettäis tippaakaan.

Että kun ois vieny miun rahat (jos miulla olis rahaa). Sen jotenki voisin niellä, vetäytyisin vaan nuolemaan haavojani. Mutta vittu, KISSOJEN RAHAT. Se on sellanen asia mistä en pääse yli.

Teippasin himan porttiin pienen heippalapun. Et jos se runkkari vaikka sattuu menemään ohitte. Tuskin se idiootti enklantia paljon osaa mutta enivei. Heippalappu kiertää myös feispukissa aika rajusti.



Lutwala Dive otti kans heti ohjakset kätösiinsä ja järjestää sunnuntaina leffanäytöksen biitsillä. Baari ja keittiö on auki ja illan tuotoista puolet lahjotetaan kissoille.

Tämmösetki itkettää ihan vitusti. Että kun taivas putoaa niskaan niin sitte kaikki se tuki ja muu meininki mitä nyt on tullu ni ohan se aika itkettävän hianoa.

Yks kissanpentuki kuoli viime yönä. Sekin vielä. Hanat auki, roskaa silmissä.

Kyllä nyt elämä koettelee. Havuja, PERKELE!




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Ryästö

Miun Palatsiin murtauduttiin eilen. Päivällä. Kun olin töissä. Vietiin 18 miljoonaa rupiaa kissojen rahoja. Noin 1500 egee. KAIKKI kissojen rahat. KAIKKI.  Ois ollu ees omat rahat, mutta ku eihän miulla ole rahaa. Vituttais sekin jos ois omat rahat viety, mutta kissojen rahat. Lahjotuksena saadut, kaupan myynnillä kerätyt. Rahat millä piti ostaa lääkkeitä ja muuta mitä tarvitaan. KISSOJEN RAHAT SAATANA! Vituttaa niin saatanasti, että vintti on ihan pimeenä.

Tulin kotio neljän maissa iltapäivällä ja siinä laitoin kissoille mättöä vateihin ku hokasin et miks yks tommone pihankuopsutuskapine on tässä keittiön pöyällä. Ei kissat sitä kantele. Päätä raavin et mitä helvettiä. Sitte hokasin et mitäs vittua makkarin ikkuna, se ainoa ikkuna jonka olen ulkopuolelta NAULANNU kiinni, repsottaa auki. Siinä kohin nous jo kylmä hiki. Painelin kämppään sisään ja katos vaan, täällä on käyty. Lattia oli märkä (mitä vittua?), sänkyn viereiseen pöytään lukittu matkailu-teräsverkko-safety-pussukka auki revittynä. Rahat sieltä viety.

Juoksin naapurin majataloon ja huusin ku syätävä, pojat tuli sieltä laumana juasten välittömästi. Olin niin sekasin että ne jotenki tajus et joku on siellä vielä sisällä ja olivat valmiina tappelemaan. Mutta ei siä ketää enää tiätty ollu ja mitäs siinä enää tehtävissä. Näin on käyny.

Soitettiin Island Security paikalle, ja kolme univormu-ukkoa tuli pihalle patsastelemaan. Ottivat kuvan auki olevasta ikkunasta ja sen alla olevasta jalanjälestä. kattelivat aitoja ja olivat tärkeen olosina siinä. CSI Gili Trawangan, saatana. Sen jälkeen moittivat että miksei ole turvakameroita ja miksei miulla ole henkilökuntaa joka istuu talolla sillon kun olen itte pois. Ja kysyvät että mitä haluun nyt tehä. Sain hepulikohtauksen ja olin et VITTU EN MINÄ TIIÄ, ei tämmöstä oo ennen käyny, saatana. Kysyvät haluanko tehä raportin tästä. No totta vitussa haluan. Kysyvät onko miulla paperia. No vittu on, on ihan kynäkin saatana. Kirjotin paperille että näin kävi. Meni univormu-ukon taskuun. Se siitä, näemmä. Tyypit häipy.

Pojat laitto ikkunoien lukitukset uusiks ja lupasivat käyä tsekkaamassa huushollia aina välillä. Miä lähin Golfille juomaan kaljaa.

Hajosin Golfilla ihan atomeiks ja vollotin siinä hyvän tovin. Tuli kavereita ja naapureita mestoille ja kaikki ihan et voi ei. Vedin kännit, koska kännillä suamalainen kriisejänsä hoitaa. Olin topakkana ja ihan et kaikki okei. Kun tulin kotio niin hajosin taas aivan täysin. Se fiilis, kun joku vitun rupiperserunkkari on möyriny siun kotona ja penkonu siun kaikki tavarat. Nukkumaan menin vaatteet päällä ja vasara käessä. Kävi mielessä, et poikaystävä olis ihan okei. Tämmösinä hetkinä. Joku oikeen kokonen sonni joka menis ja vetäis lättyyn ketä hyvänsä joka miun reviiriä loukkaa.

On syyllinen ja tyhmä olo. Vaikkei pitäs olla, eihän kenenkään pidä mennä kenenkään kotiin ja viiä asioita. Mutta on syyllinen ja tyhmä olo. Miksi rahat oli kotona eikä pankissa, nyt kun miulla on pankkitili? Mutta ku olin just viemässä niitä sinne, oon vaan oottanu laskua uusista kissakasseista jotka oon tilannu. Että samalla ku meen sen laskun maksamaan ni laitan sitte loput tilille talteen.

Millähän vitulla nyt ne saatanan kassit maksan? Millähän vitulla ostan lääkkeet ens klinikalle?

Onneks on ihmiset. Onneks on ihan parhaat naapurit ja talonomistajat jotka kaikki soitti eilen ja olivat et kiekaset vaan jos mitään tarvit. Kaikki oli eilen ensinnäki ihan raivona tästä, mutta heti perään et älä huolehi, rahat kerätään takasin. Tuli heti yhteydenottoja että miä annan 2 miljoonaa ja miä annan kans, tuu vaa hakemaan, ja myä ja myä ostetaan siulle kunnon kassakaappi ja niitataan se siun palatsin seinään sillä viisii ettei vorot saa mitään ja Robert tarjos pitsankii heti ku mitää eilen syäny koko päivänä ku se vähän jäi. Mutta silti.

Kissat on siis totaalisen persauki. Lahjotuksia voi tyäntää Paypalin kautta, klikkaa tästä jos haluat jeesata ja laittaa roposen tai pari Gili ryästettyjen kissojen rahastoon.

Ja loppujen lopuks, kuitenki, pääasia on että kissat on kaikki okei. Ettei ollu mikään psykopaatti joka ois teurastanu miun kissanpoikaset tai jotain.

Fuckshitcraphell, siltikin.

Siälä ne rahat oli ja siältä ne rahat meni.



maanantai 18. tammikuuta 2016

Warungimättö eli oodi Kiki Novin nyyteille

Oon saanu aika paljon motkotusta osaksein siitä, että syän päin helvettiä. Nuudelia. Koska halpaa.

Sanoohan sen järkikin, ja tajuan sen itteki, ettei jossain saatanan nuudeleissa ole mitään mikä pitää ihmisen tiällä. Täten olen nyt koittanu asian kanssa skarpata. Ostatan Edenin pojilla hetelmiä ja rehuja, kun ne käy torilla päivittäin muutenki, ja saavat asiat sieltä paljon halvemmalla ku jos miä menen länsimaisen pallinaamani kanssa sinne tinkaamaan. Aamusin pykään pänikällisen smoothieta misä on yleensä meloonia ja papaijaa ja panaania ja satunnaisesti jotain muutaki. Koitan sillon tällön myäskin hakea paikalliskuppiloista mättöjä, joissa on myäs -ääääk- vihanneksia messissä.

Kaikenlaisia paikalliskuppiloita, elikäs warungeja, oon kokeillu, mutta Kiki Novia ei voita mikään. Heiän pöperöt on taivaallisia eikä niitä oo tuhottu liialla chilillä. Ja mitä yllätyksiä siältä Kiki Novin laareista onkaan löytyny! Kurpitsa-curry kuulostaa esim ihan kauheelta, mutta on niin helvetin hyvää, että voisin syyä pelkkää sitä foevaah.

Jännä asia tuo kurpitsa muuten. Oon aina ajatellu, että se on syömäkelvotonta paskaa. Koska on lapsuuden kurpitsatrauma. Ennen muinoin kurpitsa oli sellasia keltasia kuutioita jossain etikkaisessa kauheessa liämessä, mitä oli aina pöyässä kun mamman luona Kouvostoliiton Rautakorvessa olin. Ne keltaset kuutiot.... hyi saatana. Viäläki puistattaa. Niistä jäi sellanen harhaluulo, ettei kurpitsasta muuksi ole. Kuinka väärässä olinkaan!

Näissä paikalliswarungeissa toimitaan siten, että mennään mestoille, sanotaan mitä ollaan vailla ja sitte osotellaan vateja että tota ja tota ja tota ja tota. Lopputulos on ikäänku paikallinen spydäri, missä on sekasin kaikkee. Oikeesti annoksen nimi on Nasi Campur. Jos perään lisää että "bungus", mättö pakataan ruskeaan paperinyyttiin ja sen saa mukaan. Bungus eli siis take away.

Itte otan paketin aina mukaan ja valkkaan siihen vakiona kurpitsacurryä, munakoisoa ja tempeä. Ja sitte yhtä tai kahta lisuketta viä lisäks, riippuen siitä mitä millonki on tarjolla. Mättönyytti maksaa yleensä 20.000 rupiaa eli noin euro kolkööt. Ja on yleensä niin hirviän kokonen satsi ettei tarvi muuta koko pänä syyäkään.

Kiki Novin mättöshoppailu kuvina, olkaa hyvä.



Tottahan siälä on kissakin mestoilla

Kiki Novissa on melkeen aina jonoa. Jos osuu mestoille just kun lähistön sukelluspuljuissa on tultu päivän tokalta sukellukselta niin jono voi olla pitkä kun kaikki on hakemassa lounasta.

Kurpitsacurry on tua missä sojottaa toi ase.








Valmis mättö. Aijoo noi tommonen maissukaakkuköntsä, toi tommonen kullertava pökäle tossa etualalla, on kans ihan pakko ottaa joka kerta. Sai-raan hyviä!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Asiakaspalvelun ihanuus


Taalasmaa tässä huomenta. Aurinko paistaa, mittarissa on +30 astetta, kello on yheksän ja oon jo pari tuntia ollu töissä. Majatalo on melkeen tyhjä, koska koko saari on hiljentyny viime päivinä aika kovasti. Low season puskee vihdoin päälle. Sen sijaan sadekausi.... ei tietookaan.

Feispukissa on ryhmä, johon myä täällä asiakaspalvelubizniksessä duunaroivat voiaan tilittää kaikenlaisia hölmöyksiä mitä asiakkaat tekee tai pyytää tai sanoo tai vaatii. Parhaat palat, olkaa hyvät,

- Tämä tapahtui miulle juuri: asiakas varasi huoneen varaussivuston kautta mutta lähestyi buukkauksen jälkeen vielä sähköpostilla erikseen. Kertoi että on erikoisruokavalio ja listas kaiken mitä ei voi syädä, ei edes pieniä määriä mitään tätä ja tätä. Että voiaanko hänelle tehä erikoisaamiaiset. Ystävällisesti vielä listas tuotteita, joita voitas hänen aamupalaansa varten hankkia. Vastasin kohteliaasti, että meiän aamiaismenyy on tämä ja tämä, ja hän voi toki vapaasti mennä lähistön kuppiloihin aamiaiselle jollei meiän tarjonnassa ole mitään syätävää tai tuoda omat eväät. Ja painotin, että hänen terveytensä ja ruokavalionsa on hänen  vastuullaan, ja että me ollaan pieni muutaman huoneen majatalo, ei ravintola, eikä meillä ole mahista tehä erikoisaterioita tilauksesta. Kiitos ja moi. Onnea vaan Indonesiassa lomailuun, jos syöminen on vaikeaa. Siinäpä selittelee sitten joka aterian yhteydessä että en voi syyä tätä enkä tätä enkä tätä enkä tätä enkä tätä....

- tapahtui myös miulle: asiakas valitti että huoneisiin näkee sisälle jos verhot on auki. Ja jos verhot on kiinni niin tuntuu kuin istuis jossain pimeessä vankilassa. Lisäks verhot on todella vaikeat käyttää (kyseessä täysin normaalit verhot).

Sitten muille sattuneita juttuja:

- asiakkaat valitti, ja kirjottivat siitä myös Tripadvisoriin, että kylpyhuoneen lattia on suihkun jälkeen märkä.

- asiakkaat valitti, että huone on kuuma jos ilmastoinnin kytkee pois päältä. No shit????

- asiakkaat kysyivät, onko majatalolla tarjota parkkipaikkaa asiakkaan vuokraamalle autolle. Ja kauanko Trawanganin lentokentältä ajaa hotellille.

- asiakkaaat valitti, että suihkun suihkutinsuutin on tosi pieni ja letkukin todella lyhyt. Pomo meni kattomaan asiakkaiten kanssa että miten niin, mitä helvettiä. Opasti sitten, että niin, tämä vessanpöntön vieressä oleva suihku on ns. pillupuhelin jolla on tarkotus esim. pestä perse kakkoshädän jälkeen. Varsinainen suihku on tämän viereisen oven takana.

- hotelliin matkalla oleva asiakas soittaa Lombokin lentokentältä ja valittaa, että taksikuski koittaa kusettaa, yrittää viedä heitä johonkin veneelle, jolla pitäis tulla sinne hotellille, eikä suostu ajamaan suoraan hotellille.

- asiakas tsekkaa ulos aiottua aikasemmin, koska tuuletin ei toimi kun tulee sähkökatko

- asiakkaat tsekkaa ulos ja poistuu saarelta koska "rannan hiekka on kuumaa"

- snorklaajat valittaa kun ei näkyny kilpikonnia ja pyytävät järjestämään kilpikonnat paikalle huomisaamuksi. Ovat oikeasti tosissaan.

- asiakkaat peruu varauksen, kun selviää että tänne täytyy tulla veneellä

- asiakas saa raivarin, koska pullo olutta maksaa 30 dollaria. Ravintolan omistaja haetaan paikalle selvittämään tilannetta. Kertoo asiakkaalle, että 30 000 rupiaa on kylläkin noin 3 dollaria. Asiakas mykistyy, heittää rahat tiskiin ja poistuu. Ei edes pahoittele.

- asiakas haluaa vaihtaa huonetta, koska nykyisessä kummittelee


Pääosin asiakkaat on kuitenki mukavia ja hyvillä fiiliksillä. Lomalla kun ollaan ni mieliala on lepposaks säädetty. Mutta aina välillä tulee niitä, jotka ei ymmärrä, että nyt ei olla länsimaisessa suurkaupungissa, jossa systeemit skulaa täysillä. Välillä pätkii sähköt, sille ei voi mitään. Kyllä, huoneen ulkopuolella saattaa olla fuckyou-gekko joka pitää meteliä. Kyllä, polut ja tiet tuolla pusikossa on kuoppasia ja sadekaudella mutasia, mutta eihän yks majatalo sillekään asialle mitään voi.

Mutta tuo aina hämmentää, että ihmiset ei tiiä yhtään mihin ne on ees tulossa. Ai se on saari ja sinne tullaan veneellä? Mitennii siel ei oo lentokentää, meillähän on lennot jo ostettu? (Öööö.... lentolipussa varmaan lukee Bali tai Lombok, ei Gili Trawangan???)

Ja sitten ne tyypit jotka meilaa miun kissa-meiliin, että oisko mun kissahotellissa huonetta vapaana kahelle ihmiselle niin ja niin moneks yäks.... kyllä on, laitetaanko molemmille oma häkki vai mahutteko yhteen? Hiekkalaatikko ja whiskasit sisältyy hintaan, matokuurista velotetaan ekstraa.



torstai 14. tammikuuta 2016

Vuoden paras matkablogi. Ai miä vai?


Klikkaa täst ja äänestä Moottoripuumaa, pliis!



Arvakkaa mitä? Oon finalistien joukossa Vuoden 2015 Paras Matkablogi -äänestyksessä! Kymmenen on siä äänestettävänä ja tää min säälittävä suollos on siällä. Kaikkien tsiljoonien oikeesti hyvien ja hianojen plokien joukosta jotkut on valinnu sinne tän! Miä oon niin otettu, liäkeissä ja ihmeissäni.

Tuolta sivustolta mikä ton äänestyksen järkkää ni olivat yhteydessä jokunen viikko sitte ja kertovat että oon mukana karsinnoissa. En tiä miten oon sinne päätyny, mutta iha sama. Pyytelivät jotain tarkkaa kävijästatistiikkaa ja muita faktoja ja miä vastasin lyhkäsesti, et ei miulla oo mitään Guuglen analyysijuttuja päällä ollu, että emmiä tätä hommaa niin hampaat irvessä tee. Mutta bloggerin tilasto sanoo että keskimäärin joku 10 tuhatta käyntiä on kuussa. Aattelin, että se siitä. Kun en kyenny toimittamaan piirakkakaavioita ja muita ni kelasin et menin sitä myäten hetimiten mappiin öö.

Ni eilen laittovat uuelleen emailia että nonii, onneksi olkoon, olet finaalissa.



Miksi, hyvät ihmiset, miksi?

Kauheeta suorituspainetta nyt välittömästi puntissa, koska nyt pitäs kirjottaa hianosti ja olla hianoja kuvia ja pitäs olla jotaa muutakii kerrottavaa ku et kissat ja hiki ja Taalasmaahommat.

Mut ei se mitää. Äänestäkää pliis, ni voitte voittaa jonkuu lahjakortin. Ja jos miun ploki voittaa tuon matkaplokien kuninkuuden ni saan ihan kivan matkalahjakortin, jolla voin ostaa lennon vaikkapa sinne Mordoriin. Ja kai ny sitte joku Oscar-gaalan tapanen julkkisbileki järkätään missä pääsen iltapuku päällä kyynelehtimään jotain pokaalia halaillen ja siamaileen skumppaa ja nipistelemään hutikkapäissäni Von Hertzenin veljesten takapualia?

ÄÄNESTÄ!!!!! HETI! Ja pakota kaikki tutut ja puolitutut ja ohikulkevat tuntematomatkii äänestämään miuta!






keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pankkitili, tsek!


Wooohoooo! Olen onnistuneesti avannu paikallisen pankkitilin! Olo on ku oikeella nykyaikasella ihmisellä, hurraa! Voin itte maksella laskuja, lataa puhelimeen pulsaa ja säilöä suunnattomia rahavarojani muuallaki ku Edenin kassakaapissa.

Pankkitilin avaus on kyllä mahollista ilman työlupaakin, ainaki joissain pankeissa, jonkinlaisin ehdoin. Mutta helposti hoitui nyt kun oli kaikki tarvittavat leimat passissa. Olin henkisesti valmistautunu siihen, että vittu tästäkään mitään tule (koska Indonesia), joten oli iloinen yllätys että homma oli pelkkää okei-okeita ja no-problemia.

Ei tarvinu ku passin kanssa painella täällä Hiekkakikkareella olevaan pankkiin ja ruveta asiaa hoitamaan. Oli toimelias asiakaspalvelija, jonka kanssa täyteltiin pino lappusia ja kas, sain samantien automaattikortin sekä - jestas sentään - paperisen oikeen aidon pankkikirjasen! Asiakaspalvelijagubbe tuli miun kans viä automaatillleki, koska piti mennä kortin kanssa automaatille aktivoimaan niin nettipankki kuin jotaa muutakii. Ja sit piti viä lataa kännykkään pankkiappi, aktivoida nettipankki netissä ja sen jälkeen tartti hakea viä asiakaspalvelijalta sellanen pieni salasanakone. On nimittäin tunnareita ja salasanoja niin vitusti et oon ihan sekasin niien kanssa.

Tiätysti vois kritisoida et miksei riitä yks tunnari ja salasana kaikkiin, mutta en sano mitään. Oon vaan kiitollinen että nyt on oma pankkitili ja pankkikortti. Viä kun koklaan rahansiirtoa Mordorilaiselta pankkitililtä tänne ja saan sen toimimaan ni avot!

Pankkitilin avaaminen mahollisti myäs sellasen, että miuta ei naureta pihalle kun menen pankkikonttorille ja mukana on 5 kilon säkki paikallisia lelurahoja eli kolikoita. Niitä nimittäin kertyy noista kissojen rahankeräysbokseista ihan vitusti. Ja kolikoilla täällä ei sinänsä tee juuri mitään. Jos niitä kaupasta saa vaihtorahana niin yleensä anteekspyytelyn kera, et sori ku ei oo oikeeta rahaa, joudun antaa sulle näitä alumiinisia paskarahoja. Kolikot on arvoltaan 1000, 500, 200 ja 100 rupiaa. Joiden arvo on euroina noin ei-mitään. 1000 rupiaa on vajaat 7 senttiä, että laskekaa siitä.

Tuota paskaa oli siis säkillinen ja nyt joutuvat ne vastaanottamaan koska olen tärkeä asiakas jolla on pankkitili. Toki vaativat etukäteen että lasken nuo hilut ja pykertelen niistä teipin avulla kivoja pötköjä. Että irtoraha ei kelba mutta jos valmiiks sortteeraan ni saa tuua. Ja toinkin! Ja siinähän olikin liki puali miljoonaa hiluina, että kyllä kannatti pari päivää väsätä teipin kanssa kolikkopötköjä! Jei!

Muutoin ei täällä ihmeempää. Puuhaan Taalasmaana Edenissä, aurinko porottaa (sadekaudesta ei tietookaan!) ja hommat on jotakuinki ennallaan.

Poikkeuksellisesti en laita tähän loppuun söpöä kuvaa kissapoikasista, vaan kuuman kuvan Lutwalan uusista kuumista sukelluopettajista. Kaks noista asuu min naapurissa. Avot!






perjantai 8. tammikuuta 2016

Kaukomaille jämähtämisen mälsemmät puolet



Tossa edellisessä postauksessa ohimennen mainittin, että täällä kaukana asumisen paskoja puolia on se, kun koko ajan saa olla hyvästelemässä ihmisiä. Kun muut tulee vaan käymään ja itte on juurtunu olemaan foevaah. Kääntöpuolena on tietty se, että koko ajan saa olla myäs että jeeeeeee, jihuuu, tuli se-ja-se käymään, mutta jo siinä tervetuliaiskippiksiä kilistellessä tietää, että kohta nuo taas lähtee poies.

Tämä asia jäi päähän pyörimään ja nyt ku oon kerranki kirjotusvireessä (ja nettiyhteyski toimii) ni listaanpa muitaki asioita, joita kaukomaille mamuks jämähtäjä joutuu kohtaamaan. Ikäänku osottaakseni sen, että ei tämä kuulkaa ole silkkaa aurinkonpaistetta ja regei okeita. Välillä mättää, vituttaa ja on vaikiaa, kaiken kanssa.


Sosiaalisen verkoston tyhjästä nyhjääminen.
Kun vuostuhannen vaihteessa olin puoltoista vuotta Tukholmassa tyäkomennuksella ja palasin sieltä takas kotio Mordoriin, ni vannoin että ikinä en enää muuta ulkomaille. Ihan siitä syystä että kun pohjimmiltani olen aika epäsosiaalinen ja yksin viihtyvä mörkö, ni ei miusta enää siinä elämän ehtoopualla oo siihen, että paukahan johonki mestaan ja alan ihan tyhjästä luomaan jotain saatanan ihmisverkostoa ympärilleni ja rupeen nimmaan perkeleesti tutustumaan ja kyseleen et voisitsä leikkii mun kaa ku mul ei oo ketää kavereita.

Tänne Hiekkakikkareelle asettumista helpotti se, että paikka oli entuudestaan hyvinki tuttu ku olin täällä usiasti jo lomalla käyny ja oli jo valmiiks tuttuja ihmisiä. Ja sitte ku rupesin sukeltamaan ni sitä kautta löyty ihan uuenlainen ihmisverkosto ympärille ilman sen kummempaa äheltämistä.

Vaikka täällä onki sosiaaliset pympyrät syntyny jotakuinki ittestään, ni ohan se kuitenki aikamoista alottaa ihan nollasta.

Toisaalta: nollasta on mukavakin alottaa. Kukaan ei tiiä valmiiks millanen dorka siä olet, kukaan ei omaa kuulopuheisiin perustuvia ennakkokäsityksiä siusta. Antaa mahollisuuden vähän huijata, siinä aluks. Että en oo kuulkaa yhtään synkkä kusibää vaan toisenlainen aivan! Totuus kyllä tulee ilmi ennemmin tahi myähemmin, sillä kun on tuonelan tienviitta luonteeltaan ni ei sitä loputtomiin jaksa virnuilla vaikka kuinka aurinko paistais joka päivä.


Paikallisen kielen oppiminen.
Se on niin vaikiaa, jumaliste että onkin vaikiaa! Varsinkin kun ei ole siunattu kielipäällä vaan on saanu matikkapään. Tukholmassa asuessa sain työpaikan puolesta viikottain puolentoista tunnin session yksityisopettajan  kanssa ihan ruåtsin kiälessä. Ja toki olin koulussa ruattia lukenu ja sen jotenki ylppäreissäki läpässy. Mutta en jumaliste oppinu ruatsia puhumaan. Yritin kyllä, mutta kun yks kerta tilasin snägäriltä  jonku purgerin kirkolla (kyrka) enkä kurkulla (gurka) ni lopetin ees yrittämisen.

Täällä oon nyt yli 4 vuotta lorvaillu enkä puhu sujuvaa indonesiaa, en millään. Pärjään jotenkuten kaupassa ja pystyn piäniä asioita hoitamaan mutta minkäänlaiseen järkevään keskusteluun en indonesiaks kykene. Kävin kielikurssillaki tuossa juolukuussa ja turhauduin siellä aika kovasti, kun miun päähän ei uuet sanat suostu mitenkään jäämään. Mutta periksi en anna, menen jatkokurssillekin, kuhan sellanen järkätään. Jos tarpeeks vaan jankkaa ni kyllä puupäähänki sana silloin toinen tällöin jää.

Opin kyllä joulukuun kurssilla uuen sanonnan: MINUM DULU! Eli juuaan ensin. Se on jännä miten toi baarisanasto ja sellanen kyllä jää kerrasta mieleen.

Enklannilla onneks kyllä pärjää, melkeen missä vaan. Sen suhteen on kyllä täälläkin ollu vähän opettelemista, johtuen siitä, että on paljon australialaisia, ja niien aksentti on joskus sellasta puuroa ettei siitä ota mitään helvetin tolkkua. Esmes tuon yhen Robertin puheesta en ekaan pariin kuukauteen ymmärtäny varmaan kun joka toisen sanan. Joka yleensä on joko FUCK tai FUCKING. Nyt ymmärrän ehkä 75% siitä mitä se puhuu.

Ulkomailla asuessa omalla kielellä puhumista kaipaa joskus tosi paljon. Täällä turistirysääntyneellä Hiekkakikkareella tosin melkeen ympäri vuoden käy mordorilaisia, ja muutamia asuukin täällä ihan vakituiseen, joten tätä onkelmaa miulla ei enää kauheesti ole. Mutta kyllä viä pari vuotta sitten meni joskus kuukausia, etten puhunu suameks ku kissoille. Sitte meinas tukehtua puheripuliin ku vihdoin tuli kavereita mestoille ja sai niien kanss höpistä ihan suameks vaan. Aijjettä.


Byrokratia.
Joka maalla on omansa ja missään sen kanssa ei pysty olemaan tekemisissä ilman että menee hermot. Eikä maahanmuuttaja pysty olemaan missään ilman että on pakko asioida viranomaisten kanssa.

Tähän miun ei tarvi enempää sanoakaan, koska aiheesta olen täällä aika paljon ennekin napissu. Jos ette oo viä lukenu ni lukekaapa miun postaus aiheesta työlupa Indonesiaan. Indonesiassa byrokratian kiemurat on aivan omaa luokkaansa.


Kotimaan ihmissuhteiden näivettyminen.
Väistämäti, jos lähet tois pua maapalloa etkä ramppaa ees vuosittain kylässä entises kotoon, ni kyllä ne läheisimmiltäki tuntuneet ystävyyssuhteet tuppaa viilenemään. Vaikka kuinka ois uhottu että beeäfäf maaliman tappiin saakka, niin kyllä siinä käy silläviisiin, että ei sitä koko ajan jaksa olla ylläpitämässä yhteyksiä. Kavereilla elämä jatkuu, ei ne paina pause-nappulaa vaan siks että siä lähit maalimalle ettimään ittiäs. Ja siullaki tulee uusia kiinnostuksen aiheita, jotka ei välttämäti uppoa siun vanhoihi ystäviin. Ja mitä sitä nyt sitte selittelis että toi naapurin yks aussimiäs on niin kuuma, kun ei siun kaverit oo sitä koskaa ees tavannu. Etkä siä ittekään jaksa aina järin kauheesti kiinnostua siun vanhojen kavereittes uusista jutuista, ku et oo niissä millään tavalla itte mukana.

Nykyaikana on onneks sosiaaliset meediat ja hail Satan niiden olemassa ololle! Helepottaa yhteyvven pitoa kavereihin ja vaikkei yhteyksiä aktiivisesti piettäiskä ni pysyy sitä ees jotenkuten kartalla että mitä siä kaukana entisessä kotomaassa kavereille kuuluu.

Toisaalta, asialla kuin asiallahan on kääntöpuolensa, ja niin tässäkin. Kauas pois kun karkaat pitkäks aikaa, niin tulet huomaamaan ketkä niitä oikeita ystäviä oikeen on. Saattaa tulla yllätyksiä sen suhteen, että ketkä jaksaa pitää yhteyksiä, ees harvakseltaan. Ketkä tulee käymään ja ketkä ei. Toisaalta on niitäkin ystäviä, joista ei välttis kuulu mitään pitkiin aikoihin, ehkei vuosiin, mutta ans olla kun pärähät käymään johonkin mihin se pääsee vaikka spåralla, ni siinä se on, hihassa kiinni, ja kaikki on ihan niiku et ois koskaan missään ollukaan. Siitä jatketaan mihin joskus jäätiin ja se jos mikä on hienoa sekin.

Irrallisuuden tunne.
Neljä vuotta olin ihan virallisestikin irtolainen, noin jos nyt otetaan tää asia ihan sillai viranomaisnäkökulmasta. Olin kirjoilla Helsingissä, statuksella "vailla vakituista asuntoa" ja olin ilmottanu, että olen matkoilla. Kuitenki asuin enempi vähempi pysyvästi jo täällä Hiekkakikkareella. Tismalleen 4 vuotta siitä kun Mordorista lähin (1.1.2011) niin siirryin kirjoille tänne Indonesiaan. 1.11.2015 nimittäin tulin työlupaviisumin kanssa maahan, jolloin muutuin täällä vakituisesti asuvaksi todelliseksi ihmiseksi. Virallinen osotteeni myös Mordorin väestörekisterissä on nyt Gili Trawangan.

Mutta noin niikun henk.koht. on kuitenkin yhä sellanen irrallinen feelis. Indonesialainen en ole, Suomessa en asu. Useimmiten tunne on se, että täällä olen kotona. Mutta koska pärstä on länsimainen pallinaama, niin on se päivän selvää että muukalainen olen enkä muuksi muutu, olin täällä miten pitkään hyvänsä.

Toisaalta, kun tän alien-statuksen näkee heti naamasta, niin saa osakseen tiettyä ymmärrystä. Että eihän toi tajua kun ei se oo meikäläisiä. Toimii myäs siten, että kattos, tolta voi kyniä ylihintaa kun se on länsimainen porsas.


Muuta ei nyt tuu miäleen. Jos asiaa jotenki summaa: ei uuteen maahan muuttaminen ja sinne asettuminen ihan ilman vaivannäköä tapahu. Kyllä se vaatii hermoja ja säätämistä ja välillä miettii, että vittu kyllä jossain muualla pääsis helpommalla. Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja niin täällä Indonesiassakin, vaikka oon niin kaukana kotoa, ihan eri kulttuurissa.

Päivääkään en ole, vieläkään, tänne jämähtämistä katunu.

Ei miul nyt muuta. Molo vaan!

Eiku joo viä pari jutskaa....

Tätä postausta liippaa läheltä, tai ainaki melkeen, myäs alla olevat vanhat blogijutut:





Lopuks tähän tämmönen yllätyslinkki. Klikkaappa huvikses!




torstai 7. tammikuuta 2016

2016 ja Mordor miälessäin


Mensan kokous
Vuosi on vaihdettu ja saari on seitinohkasesti hiljentyny. Vielä on porukkaa poikkeuksellisen paljon ajankohtaan nähden, mutta piäntä tää on verrattuna mayhemiin joka täällä uuen vuuen aattona vello. Jumaliste mikä hulina sillon oli. Kaiken kukkauraks rupes vellomaan huhuja pommiuhkauksesta, joten oli aika selkiää että lähellekän saaren hulisevan keskustan kreisibailuja en lähe. Vetäsin kekkulit, kattoin Golfilla Adelen keikan telkkarista ja sitte kävin möyrimässä Kakkosen Koralpiitsin hietikolla. Sen jälkeen kotio ja naapurin uima-altaaseen vaatteet päällä sekoilemaan, koska siä oli viä kauheet pileet käynnissä ku kotihuudiloille mentiin.

Meinaan että old is not dead! Jaksaa bailaa viä!

On ollu lössi kavereita Mordorista kylässä ja nimittäin onkin bailattu ja on ollu hauskaa. Eilen kun saattelin porukkaa veneeseen tuossa kissakaupan rannassa nin vähän siinä meni roskaa silmään. Se on täällä kaukana maaliman äärissä asumisen paska puoli, että koko ajan joutuu hyvästelemään ihmisiä. Kun itte on asettunu olemaan ja muut tulee vaan käymään. Näin tämmönen ihmisrakas tunteellinen vetistelijä miusta on nyt tässä elämän ehtoopualella tullu. Ei ois tätäkän uskonu viä 5 vuotta sitte että nyt miä asun täällä ja pillitän niin Master Chefiä kattoessa ku kavereita veneisiin tuupatessa.


Meillä pitäis olla sadekausi päällä aivan täysillä mutta paskat on. Joulun tienoilla oli muutama lupaava ukkosmyräkkä ja jopa ihan mahtavat kaatosateet mutta siihen se sitte jäi. Nyt kärvistellään saatanallisen lämpöhalvauksen partaalla kun on ollu sellasta +36 astetta varjossa ja ilmankosteus hipoo taivaita. Hikoilun määrä on ihan älytön. Ei täällä koskaan normaalisti näin kuuma ole, yleensä ollaan siinä +30-33 välillä. Sellasen lämpötilan pystyn hanskaamaan ihan okei, mutta kun hivotaan neljää kybää ni alkaa aivot kiehumaan. Ei tästä enempää, en halua kerjätä verta klyyvaristain, sillä olen feispukista ollu huomaavinain että siä Mordorissa on vähän toisenlaiset lämpötilat. Joku 50 astetta kylmempää vissiin. Vanhingonilo, se on iloa aidoimmillaan!
Klikkaa tästä ja anna almu

Mutta Mordor. Nyt kun oon ihmisläheinen vetistelijä niin on kavereita ikävä ja huomasin, että tuli ihan sellanen vilpitön tahtotila päästä kesällä käymään siä Mordorissa. Tuli täysin puskista tämä hinku. Okei, siihen vaikuttaa kovasti myös se, että Tuskassa esiintyy Ghost, mistä olen viime vuuen aikana menny ihan fanaattisiin tiloihin ja ne pitää päästä näkemään. Mutta tahon myäs nähä kavereita ja istua Majavassa juomassa karpalolonkeroa ja on vähä äitiäkin ikävä ja mordorilaista ruokaa (raejuustoa!) ja kyllä on sellanenki olo että ois kiva nähä oikein laumoittain sellasia komeita oikeen miähen kokosia könsikkäitä. Ja jos ei Tuskassa ole hevisonneja niin paljo että silmät tulee kipiäks niin ei sitte missään. On siis päästävä juhannusnusnuksen jälkeen Helssinkiin. Ongelma: raha. Ratkaisu: kerjäys. Kiitos ja anteeks.


Muilta osin miä elän nyt aikamoisen hektisiä aikoja. Käyn TÖISSÄ. Olen ihan oikeasti virallisesti Taalasmaana Edenissä ja siällä niin into piukeena hoitelen varauksia ja rahaliikennettä ja millon mitäki. Edenin omistaja Suzanne reissaapi pitkin ääsiää maaliskuun puolväliin saakka eli siihe asti miä olen Edenissä pomona. Se tarkottaa että kuuelta ylös, joka aamu, ja seittemäks Edeniin. Siellä puoleen päivään saakka ja sitte kissakaupalle myymään sälää. Sitte kaahaus kotio, takasin Edeniin kattomaan että pulju on pystyssä ja asiakkaat tyytyväisiä eikä mikään oo hajonnu. Välillä myös kipasu Lutwalassa kissasairaala-asioilla. Sitte taas kotio. Puhelin päällä koko ajan jos tulee jotain yllättävää hässäkkää ja aina välillähän jotain tuleeki. Koska Indonesia.

Hän on Naksu

Koti on täynnä kissanpentuja. No mut ku kukaa ei adoptoi ja sairaalan pahnat tarttetaan kipeille hoitoa vaativille mirreille ni what can I doooooo? Pakkohan ne on sieltä lasaretin häkeistä johonki vapauttaa. Joten miulla on tällä hetkellä kämppiksenä 7 piäntä ja pihalla on viis pentua. Seittemän sisätilojen kääpiötä lähtee kans kohta ulkoruokintaan jahka on rokotettu. Syvä huokaus sille. Niin söpöjä kun nuo ovatkin niin alan olla aika väsyny siivoomaan hiekkalaatikoita, paskaa ja lirahuksia myäs laatikon ulkpuolelta kun pöljät ei aina osu sinne boksiin. Ja aika väsyny olen siihen yleiseen sotkuun ja kaaokseen mikä kämpässä vallitsee. Varsinki tuossa nelijän maissa aamuyällä ei paljon naurata kun kääpiöt on virkkuina ja haluaa peuhata.

Musta nuori lempeä ihana Synkkä kuoli eilen ja murheen murtama olen. Ei tietoa mikä sillä oli, hän laihtu vaan ja oli apaattinen, mutta aattelin jotain perushommaa mikä ois hoidettavissa. Ei ollukaan mikään perusjuttu, koskla Synkkä rupes toissapäivänä saamaan kouristuskohtauksia, joitten jälkeen ei pysyny jaloillaan ja oli ihan pää sekasin eikä tajunnu maailman menosta mitään. Eilen hänet eutanasioitiin, oli saanu sairaalassa niin pahan kohtauksen että se jäi ikäänku päälle. Ihan kamalaa. Mutta luajan lykky että meillä on kissasairaala ja eutanasialääkettä tämmösiin tilanteisiin jossa kissa selvästi kärsii eikä toivoa paranemisesta ole.


Mutta on hyviäki uutisia. Kissakaupan uuet roinat on tehny valtavan hyvin kauppansa. Uusia kangaskasseja tarvittee tilata ihan kohta lisää! Mirrien lompsa ei toki pullollaan vielä ole, koska loppuvuodesta meillä oli älyttömästi kuluja, kun oli klinikka ja noien uusien kassien/paitojen /postikorttien teettäminen ja sitte ostettii myäs 2000 dollaria maksanu verianalyysilaite. Ei ole ihan lähellä se hetki, että voisin ittelleni palkkaa maksaa mutta elän toivossa että joskus sekin päivä viä koittaa. Vaikka kai se palkan ottaminen on enemmän miun päästä kiinni ku siitä oisko siihen varaa. Koko ajan rima nousee, että joo otan palkkaa sitte ku kissojen lompsassa on 15 miljoona. Eiku sitku on 20 miltsii. Eiku 25. No jos sitte kun on 30 miljoonaa ni mulle vähä. Eiku.


Uijui, ulkona jytisee ukkonen. Pliispliispliis antaa tulla vaan! Myräkkää Hiekkakikkareelle, vettä taivaan täyeltä, kiitos nam!

Minikolhvia pelasivat

Poikarakkaus


Entinen Unelmien Rastasulhanenki kävi taas täällä. Entinen, koska se on leikannu tukkansa.
Oli joulu
Golfin pimatsut sai Mordorista tuliaisna uuet hianot duunipaidat. Kiitos Majava Baari ja Pub Pikku-Katti!
Golfin Jim sai kans miun Mordorin kavereilta tuliaisen
Hän on Lola

Hän on ykssilmänen Juusto. Kaikki pennut on ihania mutta Juustossa on jotain erikoisen ihkua. Persoonana aivan hurmaava.

Tässähän on vain murto-osa miun Palatsin keittiön ruokakupeilla asioivista mirrestä. Meikä on viäny tän kreisin kätleideilyn ihan uuelle tasolle.