maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kauppamatka

Lähin eilen käymään lähikaupassa ihan vaan kävellen. Olin jo vähän matkaa tallustanu ku selän takaa kuulu miau. Kas, sain seuraa kauppareissulle! Heikki Silvennoinen ja Hulk tuli messiin.

Kivakumara kauppamatkasta, olkaa hyvät.

Huomakkaa miten vihriää meillä nyt on! Toisenlaista aivan ku kuivana kautena. Tai kuumana kautena. Hiekkakikkareella on kaks vuodenaikaa: kuumakausi (musim panas) ja sadekausi (musim hujan).  Nyt meil on toi hujanin musimi menossa.

MIAU! Myä tullaa messiin, totes Heikki ja Hulk



Ohitettiin pyykkimuijan mesta.




Sit ollaakii jo kaupan pihas

Heikki ei malttanu ottaa ulkona vaan tuli tsekkaa kaasupulloja

Mut Hulk istu kiltisti pihalla aidan vieressä ja ootti et miä saan tupakit ja nuudelit ostettua

Sit kotimatkalle

Välil piti pysähtyy lipoon ittiään

Mut sit taas jatkettii. Hulk jäi vähän jälkeen ku pysähty ihmettelee jotain paikallisgubbee

Hulk otti meiät kii hirviällä ravilla.... tsuumataas vähä....

Hulk juoksee




Melkee kotona jo

Katos, Lauri pölähti tuolt puskasta

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Elämän ehtoopuoli. PERS.

ET. Mitvit emmiä mihkää Balille oo muuttanu!


Elämän ehtoopuoli, tässä ja nyt. Täytyy lopettaa rimpuilu ja ittensä kuviteleminen nuareks. Kun ET-lehti pyytää haastattelua niin eikö se viimeistään oo sen merkki, että voi ruveta varaileen aikaa kreamatoriosta? Sinne vaan, rohkeesti pää eellä suikaten, ja tulta perään!

Vitzi vitzi. Siitä huolimatta, tai juuri siksi, olo on vanha ja väsyny. Valvoin puoli yötä saattohoitaen pientä kissanpoikasta, joka oli vasta elämänsä aamunkoitossa, tuskin kuutta viikkoa vanhempi oli hän. Oli ihan hirviää. Kolmen aikaan hän viimein luovutti ja syrän pysähty. Hautasin aiemmin tällä viikolla kuolleen Bakson viereen. Pieni rääpäle oli miulla vaan muutaman päivän, mutta koska miä olen miä, ni kerkesin jo kiintymään. Ei ole juhlavat tunnelmat. Varsinkin kun kahessa viikossa miulta on kuollu 5 kissaa. Alkaa olla tuommonen vitsin vääntö vähän tiukassa tällä hetkellä.

Että helvettiviikot senkun jatkuu vaan.

Muihin asioihin, koska muuten vaan pillitän täs ja Edenin pojat menee ihan sekiksiin jos pomo vollottaa, ne ei ollenkaan pysty käsittelemään semmosia tilanteita.

Aurinko muka pimeni


Aurinkonpimennys oli ja kävi ja meni viime keskiviikkoaamuna. Meillä täällä se ei täydellisenä tullu, mutta kampesin kuiteski rannalle sitä vahtaamaan. Maksimikohassaan ilma viileni ja valo ja värit meni vähän oudoks, mutta siinäpä se. Mutta olihan sitä jännä kattella. Meil oli vanhat cd-levyt joitten läpi tihrusteltiin, hianolta näytti.

Taalasmaahommat loppuu vihdoin keskiviikkona, kun Edenin omistaja tulee takas kotio. Kaveri pitää ens viikon kissakauppaa auki, joten miä voin "lomailla". Mikä tarkottaa sellasten asioitten tekemistä mitä en oo kahteen kuukauteen kerenny: shopinkipäivä Lombokille, huushollin siivous, sukeltamaan, kissasairaalan järjesteleminen (koska siäl on kaikki lääkkeet ym sekasin ja miulla menee hermo kattella sellasta kaaosta). Ehkä kaljaaki ehtis jossain välissä sipaseen. Tuhat ja yksi asiaa tarttee hoitaa. Mutta eipähän tarvitte säätää huonevarauksia ja kirjanpitoja ja olla juurikaan tekemisissä ihmisten kanssa. Ei tarvitte menettää hermojaan ku asiakkaat hukkaa meiän fillareita. Ei tarvitte saaha hermoromahusta kun pakastin hajoaa tai kun jäbät on ihan kuutamolla asiasta kun asiasta.

Hilpeä esimerkki, osa 666: menin kysymään että onks meil viä kuinka paljo mysliä varastossa, vai tarvitteeko ostaa lisää et riittää siks aikaa et Suzanne tulee takas (se tekee itte Edenin aamiaismyslit). Jätkät esittelee miulle ensin majoneesipänikkää että niin tämän verran. Miä oon et mitä helvettiä, miä kysyin että onko MYSLIÄ eikä kiinnosta pätkääkän teiän majoneesivarastot. Aijaa, pojat vastaa. Esittelee purkin jossa on lusikallinen mysliä. Ja tässäkö on kaikki vai onks meil viä jossai varastossa lisää. Ei oo, tässon kaikki, vastaavat. Asia selvä. Ilmotan Suzannelle, että pääset myslinvääntöhommiin ku tuut, että shoppaile tullessas mitä siähen ny sitte tarvittetkaa, meil on myslit melkeen loppu. Muutama päivä tän jälkee hajoaa pakastin ja samalla ku meen ihmettelee sitä ni tarkistan muut varastopakastimet ja jääkaapin. No siälähän pojottaa saatana 4 isoa purkillista mysliä pakastimessa. Olin että hei gubbet, mitäs vittuja nämä oikeen on kun pari päivää sitten sanoitte että ei ole mysliä lainkaan missään enää, finished finished. Oooo jeees boss, there is more mysli.

Siihen miä en voinu sanoa enää mitää. Lähin pois ja poltin askin tupakkaa yheltä istumalta.

Muutama päivä viä ja sitte miä pääsen vapaalle. Ja koitan keretä kyllä ihan oikiasti myäs vähän lepäämään, koska sen tarve on aika akuutti.

PS ja Edit: menin laittaan tätä postausta plokin FB-sivulle, minne eilen linkkasin tuon ET-jutun. Mitä helvettiä? Ko.juttu on "tavottanu 23jotain tuhatta ihmistä" ja sitä on tykästäny melkee 250 ihmistä. Kaikkien aikojen enkat. Yleensä mitä miä tuonne postaan ni tavottaa jonku tuhat ihmistä, tai maksimissaan 10 0000 jos on joku oikeen kova stoori tai asia, ja kyllä ne tykästyksetki pysyy siellä satasen alla. Johtuukohan se siitä että otsikossa lukee PERS? Katotaa. Lisään sen tämänki postauksen otsikkoon. Ihan vaan koska voin.

Eilen pukkas vähän ukkosmyräkkää. Tai ainaki yritti. Ei siitä oikeen mitään tullu.


Aurinko laski 


Kissakaupalla kävi yks päivä tämmöset asiakkaat. Tyypit tuli suoraan kylvystä hakemaan jotain samppoota rajumpaa settiä kirppuihin. En oo ehkä ikinä nähny missään otuksessa niin paljon kirppuja kun näissä kahessa rääpäleessä oli.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Räyh. Taalasmaan management by perkele.


Noin 2 kuukautta Taalasmaahommaa takana ja vielä 10 päivää eessä. Sitten Edenin omistaja tulee takasin ja miulla elämä hiukan helpottuu. Ja köyhentyy. Jos en oo töissä, en saa palkkaakaan. Mutta just nyt tuntuu että aiiiiivan sama, miä oon finaalissa, vapaapäivää tänne niiku olis jo! Vapaapäivä! Jolloin sais nukkua niin paljo ku huvittaa, tai kerkeis sukeltamaan, tai vois vaan olla tekemättä ja ajattelematta mitään! Oooohhhhhh!

Nyt kahen kuukauden jälkeen alan ymmärtää, miks majataloja omistavilla tai niitä pomottavilla kavereilla on välillä hermo hiukan pinkeenä paikallisen työvoiman tai paikallisen asiakaspalvelun kanssa. Miulla on ollu hetkiä, että on tuntunu että aikanen hauta oottaa, koska pää räjähtää aivan tällä sekunnilla kaikenlaisen törppöilyn, urpoilun ja yleisen tyhmäilyn takia.

Edenin pojat on pääasiassa älyttömän hyviä työtekijöitä, mutta on päiviä jolloin tuntuu että koko jätkälauma on jossain helvetin psykoosissa. Kaikillahan meillä on sellasia päiviä, mutta miulla hirttää hermo ihan täysin, jos ei tehä niikun miä sanon, tai jos ei tajuta yksinkertasia asioita. Sellasta normaalia järjenkäyttöä välillä kaipais. Ja että se järjenkäyttö tulis ihan oma-alotteisesti.

Esimerkki 1, järjenkäyttö ja ohjeistuksen sisäistäminen: Edenin omistajan talon terassilla on lautalattia ja se piti sutia öljyllä, ni pysyy nättinä. Ohjeistin miälestäni yksinkertasesti: tyhjentäkää koko terde, kaikki, siis aivan kaikki, terassilta pois. Siivoatte ja putsaatte ja hinkkaatte hiekkapaperilla ja sitte sutitatte sitä tiikkiöljyä koko terden. Ensin siältä tultiin esittelemään huonekaluvahaa, että niin tällä suditaan. Olin että ei vitussa, tuo on huonekaluvahaa, meillä on siellä pänikät missä lukee TEAK OIL. Jätkä väittää, että nounou, aina käytetään tätä vahaa. No eihän käytetä, kun käytetään sitä öljyä, mene ny helvetissä ettimään. Löytyi oikea purnukka ja yhteisymmärrys että niin, tätähän se olikin juu.

Lähin eilen kissakaupalle puolilta päivin ja sanoin, että nonni, ruvekkaa hommiin ja tyhjentäkää terde ja puunatkaa ja öljytkää. Tulen iltapäivällä takasin, talolla pauhaa indonesialainen disko ja jätkä siä sutii öljyä like there's no tomorrow. Terassilla nököttää kuitenki yhä pöytä sekä 2 isoa kukkaruukkua ja lattia on sievästi öljytty niiden ympäriltä. Olin että mitähän vittua nyt. "oooooo boss, these so heavy, cannot move it". Miä sain ihan hermoromahuksen, olin että vittu teitä on kolme aikuista jätkää ni jo on jumalauta jollei yks pöytä ja kaks kukkaruukkua liiku. Että nyt saatana nuo romut pois ja vasta sitten öljyät sen lattian. Kitinää yhä, valitusta että pöytä varmaan hajoaa jos sitä siirtää. Herraisä, jos se saatanan pöytä on roudattu tänne Balilta saakka ehjänä ni se tuskin hajoaa jos sitä siirtää metrin. MOVE IT, miä karjasin, ja jo alko tavarat siirtymään.

Management by perkele on otettu käyttöön. Räyh.

Vastaavia esimerkkejä ois useita mutten jaksa vaahota kaikista. Sanottakoon, että jos viä kerran toi yks jätkä sanoo että "I'm confused"  johonkin asiaan jota se on tekemässä päin helvettiä, ni miä räjähän ihan lopullisesti.

Esimerkki 2, asiakaspalvelu: asennutin pari kk sitten Edenin omistajan taloon uuen internetti/tv-kanava-tsydeemin. Kaikki okei. Paitsi ei mitään infoa laskutuksesta. Että mihin maksetaan, miten saahaan laskut jne. Firman asiakaspalveluun viestiä että voitteko kertoa miten myä maksetaan tää palvelu, ja voitteko vaikka laittaa laskut emaililla joka kuukaus. "Yes, madam. Please kindly wait for our confirmation email on your issue". Minähän ystävällisesti odottelin. Ei mitään kuulu, tiätenkä. Uutta viestiä, että niin tuata mitäs tälle asialle kuuluu. "Sori,  asia yhä käsittelyssä. Please kindly wait for our confirmation email". Jaaha. Odottelen yhä ystävällisnä. Mitään ei kuulu. Alkaa hermo kiristymään. Kysyn uuellee, samaa vastausta pukkaa mutta mitään emailia ei tule. Lopultahan tietysti meiltä katkastaan nettiyhteys ja telkkarikanavat koska ei olla maksettu laskua, jota siis ei olla koskaan edes saatu. Soitetaan asiakaspalveluun, josta noin 5 puhelun jälkeen löytyy vihdoin englantia puhuva ihminen. Asiakaspalveluun soitettaessa toki tulee viesti että "paina 2 jos haluat palvelua enklanniks" ja kun painan kakkosta, ni puheluun vastaa ihminen joka lyö luurin korvaan kun puhun englantia. Mutta enivei, lopulta löytyy enklantia oikeen hyvin puhuva ihminen langan päähän. Selvitän asian, hän on jees jees, asia selvä, pahoittelee kun on kestänyt, ja lupaa että laskutustiedot ja maksuohjeet tulee välittömästi tämän puhelun jälkeen. Siitä puhelusta taitaa nyt olla pari viikkoa, ei ole sitä sähköpostia viäläkään näkyny. Jotta saahan internetti ja tv-kanavat takasin ni lähetetään tuttu ihminen Lombokilta käymään kyseisen paskafirman konttoriin tätä paskaa puimaan ja hän saakin siellä meidän laskun käsiinsä ja maksaa sen, sakkojen kera koska eräpäivä oli ja meni ajat sitte. Nettiyhteys ja telkkarikanavat palaa takasin. Jei.

Lähetän pitkän sähköpostin yritykselle jossa marmatan tästä meiningistä ja pyydän heitä selvittämään tän asian ja kertomaan miten se lasku saadaan, jotta voitais se myöskin aina ajoissa maksaa. Tähän sähköpostiin ei tietenkään vastaa kukaan.

Vihdoin tuttavat, joilla on sama systeemi, ohjeistavat että laskun voi maksaa sillä ja sillä koodilla kun menee nettipankkiin, niin lasku löytyy sieltä. Aijjaha. Näin yksinkertasta. Kiva.

Yrityksen asiakaspalveluhan ei tätä asiaa kyennyt kertomaan.

Nyt kun tätä kirjottelin, ni tulipa mieleen että laitan vielä viestiä sinne asiakaspalveluun ja kerron heille että YOU GUYS SUCK. Räyh.

Näin meillä Indonesiassa. Maassa joka perustuu ns. "eivittuismiin".

Muita asioita: kissahommat on huonolla tolalla. Sadekausi on räjäyttäny kaikki tutut ja tuntemattomat taudit liikkeelle. Olen omasta laumasta viikon siällä haudannut 3 kissaa. Murheen murtama olen, enkä asiasta pysty nyt enempää kirjottamaankaan, koska itkettää vaan koko ajan.

Ollaan lisäks ihan liemessä kun lääkkeet alkaa olla lopussa, ja osaa lääkkeistä ei voi täältä käsin tuosta vaan tilata. Koitan säätää jotain lääketoimituksia Ausseista mutta hyvä luaaaja miten kalliita lääkkeet siellä on. Pitäs jotenki jostain löytää taho joka haluais lahjottaa meille kontillisen lääkkeitä: antibioottitapletteja kissoille, kipu/tulehduslääkkeitä, matolääkkeitä ym peruskamaa. Enivan?

Nää on taas nää joka vuotiset helvettiviikot jotka on nyt menossa. Ja nyt kun kissaprojekti ja meiän kissasairaala on ihmisllä hyvin tiedossa, niin kiirettä pitää. Meininki alkaa ylittää kissasairaalaa pitävän Torin ja miun kyvyt ja ajan ja jaksamisen. Täten on fakta, että hommat ei voi enää jatkua tällasenaan, asioiden täytyy edistyä ja se edistysaskel on pysyvän eläinlääkärin palkkaaminen tänne. Eläinlääkäri, joka osaa hoitaa niin kissat kuin hevoisetkin, niin kilit kuin kanatkin. Mitä nyt sattuu tulemaan. Olen selvitelly kustannuksia ja keskustellu asiasta meiän vakkari-klinkkalekurin kanssa ja vahvasti vaikuttaa siltä, että tämä tavote on ihan toteutettavissa. Kustannukset ei päätä huimaa, varsinkin jos jaetaan ne kissaprojektin, hevoisprojektin ja vaikkapa meiän ympäristöyhdistyksen kesken.

Jos ja kun tämä haave toteutuu, samassa yhteydessä haluaisin rauhottaa nykysen kissakaupan ihan pelkästään eläinlääkärin putiikiks. Täten kaupalle tartteis löytää uusi tukikohta, mieluusti sellanen haaveitten kiiltävä isoikkunainen valosa hieno kauppa, joka ois rantakadun varressa suoraan. Siellä voitas myyä kissaroinaa (kissakassit muuten myy kuin häkä!), hevoisroinaa, kaikenlaisia kierrätysmatskuista tehtyjä roinia, se vois olla yleinen eko-kauppa ja inforpiste kaikille vihreille kivoille asioille.

Pitää olla haavehia ja tavotteita, ei voi jäähä paikoilleen valittamaan, sillon ei mitään muutosta ainakaan tapahu. Edistys vaatii askeleita sekä yrittämistä ja pykäämistä.

Mistä aasinsilta siihen, että RÄYH ihmiset jotka vaan valittaa, mutteivät tee asioitten tolalle yhtään mitään. Ne, jotka oottaa aina, että JOKU MUU korjaa kaiken. Oli se asia sitte joku mikä on omassa elämässä piälessä, tai ihan universaalia mittakaavaa. Että jos vituttaa se, että Hiekkakikkare on roskanen, ni mene jumalauta ja osallistu perjantaisiin siivoustalkoisiin. Sen sijaan että valitat feispukissa ja postaat sinne kuvia että nii tossakin nurkalla on roskakasa, kattokaa nyt, ihan hirveetä.

Räyh.

Kymmenen päivää. Kymmenen päivää. Sitten, voi hyvää päivää, miulle pari VAPAAPÄIVÄÄÄÄÄÄÄ!