keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Mordorahistus ja kissahommat ja varsinkin Kaki

Ostin eilen kaikki loput lennot kesän Mordorin lomaa varten. Hirviää suhaamista siitä tulee. Lombok-Kuala Lumpur-Singapore-Istampul-Hesa ja sama setti takasin. Ainoo levon hetki on varikkostoppi Kualassa hotellissa, muuten vejän suorilta koko paskan. Sitä liänee mennen tullen pönttö sekasin aikaeroista ja matkustusövereistä.


Samalla kun nuo loput kuljetukset shopautin niin alko ihan helvetisti ahistamaan. Niin oli pari kuukautta sitte ilmassa pelkkää innostusta kun kelasin Ghostia Tuskassa ja muita festaririentoja ja juustoja ja vartalolonkeroita ja kavereita ja kaikkea, mutta kyllä nyt tunnelmat on taas sellasta että meinaa henki salpautua ja pumppu alkaa tykyttää kun mietin että vajaa 2kk ja siellä sitä sitte taas ollaan. En tiiä mikä siinä on. Kai se noin nelikytä vuotta Mordorissa kanootin kokonen molo ottassa kärvistely on jättäny jälkensä. Ennen oli näitä tunnelmia pahiten sillon kun Kouvostoliitto alkoi siintää horisontissa, mutta nyt koko Mordor ahistaa ihan vietävästi.

Tiedän, ettei ole syytä ja että avot hauskaa tulee olemaan. Näkee taas pitkästä aikaa kaikkia niitäki kavereita, jotka - nuo saatanan kitisijät - eivät syystä tahi toisesta tänne oo suostuneet vielä tulemaan. Se on parasta. Ja sitten Ghost. Ja kaikki muu eläväinen musiikki, josta on raggamuffin vibraattorit kaukana!

Mutta ahistaa, ja ahistaa ihan varmasti siihen saakka kunnes Mordoriin rojahan ja koen jälleen hämmästystä siitä, et eihän tää ny kuitenkaa niin kamalaa ole. Muka. Ja kuukaudenhan sitä seisoo vaikka päällään tiskiharja perseessä ja sitte pääsee takasin kotio. Jeah.

Miä olen jalostanu erilaisista mielikuvituksellisista syistä ahistumisen ja stressaamisen liki taiteeksi, joten tämä kuuluu asiaan. Miä olen sisältä synkkä vaikka aurinko kuinka porottais miunki risukasaan. Ei voi mitn.

Ahistuksista eläinsuojelullisiin juttuihin, jotka toki neki ahistaa. Yleismaailmallisesti toki niin paljon, että järki lähtee, mutta myös täällä Hiekkakikkareella. Koitan keskittyä vaan omiin ympyröihini, koska koko maailmaa en voi pelastaa ennenku miusta tulee maaliman kuningas.

Viime perjantaina miulle soitettii, että oli jostai kadulta löytyny nilkuttava kissanpentu, jonka koipi on poikki ja luu sojottaa ulkona ja loput jalkaa raahautuu mukana ihan vaan nahan varassa roikkuen. Meiän kissasairaala on kiinni, koska Tori on lomalla Ruatsisa, ni tietenkin tuo mirriparka pääty miun hoteisiin. Näytti niin hirviältä, että itkuhan siinä tuli ku kissan pahvilaatikosta esille nostin. Miä kestän aika paljon, mutta kun ruumiinjäsenet sojottaa vääriin suuntiin ni miulla meinaa lähteä taju. Mirriparka!

Kaki ennen amputaatiota
Koitin huuella feispukissa että ei ois kukaa menossa Balille ja viittis viiä kissaraukkaa mukanaan sinne ja toimittaa sitä Sunset Vetin klinikalle, mutta ei tiätenkää ketää vapaaehtosta löytyny. Kissa tarvitti apua ja vähän helvetin äkkiä, se oli fakta. Mietippä ite, jos jalka on polven kohalta aivan palasina ja sitte joudut raahaamaan kuollutta jalanpalaa perässäs ja paljas luu hinkkaa koko ajan johonki ja ai helvetti.


Sain onneks lauantaina Lombokilta eläinlääkäri Riritin kiinni, ja Ririt on hyvä lääkäri ja kiva ihminen ja puhuu sujuvaa enklantia. Selitin tilanteen ja Ririt suostu avaamaan klinikkansa ihan vaan meille sunnuntaina, jos tuon kissan sinne. Ja näin teinkin. Kissa jäi Riritin hoiviin. Paha jalka amputoitiin maanantaina ja kissanpentu on siellä klinimkalla yhä toipumassa. On saanu nimekseen Kaki, joka indonesian kiälesä tarkottaa jalkaa. Kaki on toistaseks toipunu oikeen hyvin, syä kuin jellona ja voi olosuhteisiin nähen hianosti. Viipynee Lombokilla klinikalla loppuviikon. Sitte haen sen sieltä  pois ja koitan löytää sille kodin.

Sen(kään) suhteen ei oo toiveet korkeella, koska vaikka liki kaikki täällä tsemppaa että ooh teet hienoa duunia ja oo-äm-gee en tajua miten siä jaksat ja eipä vähä mahtava projekti ja upeeta ja jeejee niin harvassa on ne jotka jaksaa/viittii laittaa sen enempää kortta kekoon. Miä olen vähän aiheesta ärsyyntyny, koska alan tietty olla (taas) aika lailla finaalissa ja ajoittain ihan jaksamisen äärirajoilla. Miä saatan tirvasta nekkuun seuraavaa, joka tulee miulle kertomaan kaikkia vitun hyviä ideoita että mikset sitä ja tätä ja tota ja eikö ois päheetä jos sillai ja tällai ja miksei sin kauppa oo tossa kadulla ja isommat ikkunat ja hei mite ois joku charity eventti ja ottasit myyntiin sitä ja tätä ja pläp pläp pläp. Sitte kun kysyn että aa: millähän rahalla ja pee: millähän ajalla ja see: kukahan tekis ni hiljasuus on vastassa.

Oon myäs aivan kypsä tyhjiin lupauksiin. Yeah yeah miä voin jeesata ja tehä sitä ja tätä mutta sitte mitään toimintaa ei tapahu,

On miulla muutama ihminen tukijoukoissa, sellasia  jotka jopa tekee mitä lupaa ja vielä enemmänki. Niistä olen ihan tavattoman kiitollinen, mutta toivosin enemmän joukkoja tähän kissaprojektiin. Ja odotan joka päivä, että tähä kaupalle pamahtaa joku Leonardo Di Caprio, tai vittu edes David Hasselhoff, jolle voisin lahjottaa kissapaidan ja ne sit poseerais kissapaidassa tossa kaupan eessä PLN sylissä ja postaisivat aiheesta instaan ja sitte kissoille alkois valua rahaa joka tuutista ja voitas ostaa pala maata ja rakentaa ihan oikea kunnon eläinlääkärimesta ja tilukset ja meininkit. Ihmisellä pitää olla fantasioita. Ja miun fantasiat on nykysin tätä. Oi niitä aikoja kun fantasioin ihan toisenlaisista asioista. Ks. kuva.

Joskus oli miunkin fantasiat tätä settiä


Rahan lisäks toivoisin, että jostain alkais taikuudella tai jollain virrata meille lääkelahjotuksia. Kipiästi kaikkea tarvittais mutta ei oo saatavilla ihan kaikkia lääkkeitä täältä, ei edes rahalla.

Lisäks miusta on järkyttävää ihmisten itsekkyys näissäkin asioissa. Vähän oon seurannu mitä esim. Hesyssä tapahtuu siä Mordorissa ja miuta vituttaa aivan järettömästi sellanen, että kun pitäs olla hyväöntekeväisyyshomma, ja varsinkin sellasta joka kohdistuu eläimiin/luontoon, ni ei saatana kun siä kulisseissa ajatellaan vaan omaa persettään ja hankaloitetaan kaikin tavoin sitä, minkä pitäs olla sitä pääasiallista toimintaa, eli eläinten auttamista. Aijjuma kun pistää vihaks. Itekin olen saanu tässä törmätä käsittämättömiin ihmisiin, jotka on aiheuttanu ihan vitusti ylimäärästä päänsärkyä ja kaikkea paskaa. Ja sitte pitää silti olla jotenki diplomaattinen, ettei pala sillat mihinkään, että sais vielä jeesiä niistä harvoista paikoista joista sitä saan.

Sen vaan sanon, että kaikenlaisia hulluja näissä eläinsuojeluympyröissä pyörii. Osin johtunee siitä, että tämä on rajusti tunteita herättävä aihe. Ja oisko niinkin, että näihin hommiin hakeutuu tai päätyy meitä, kekkä ei niin pärjää ihmishommissa tai ei oikein koe ihmisjuttuja omakseen. Ollaan ehkä sillä lailla vähän vinksallaan että tullaan paremmin toimeen otusten kanssa jotka sanoo miau tai hau tai ihahaa, eikä sen kummempaa. Myännän käet ilmassa että kaheli olen ittekin, mutta olen sentään sillä lailla sekasin, että teen ja touhotan, saan asioita aikaseks ja - mikä tärkeintä - tajuan turvautua monessa jutussa ihmisiin jotka oikeasti TIETÄÄ paremmin.

Ihmiset - tuo maapallon syöpä.

Tottahan toki on sekin, että tämä aihe on miulle niin syrämmen asia, että miä en yksinkertasesti pysty ymmärtämään miksei kissat ole kaikkien muittenki elämässä tärkeysjärjestyksen ykkönen. Miten nii muka on tärkeempää MIKÄÄN muu? Koska KISSAT! Siksi olen asian suhteen ehketi hiukan herkkänahkanen ja kiihyn helpolla. Sori.

Lopuksi muutama vieno ja kaino pyyntö/toimintaan hätistys:

Armaat lukijat: jos olet eläinlääkäri tai siulla on eläinlääkärikavereita, kysäses piruuttas irtoisko mitään lääkelahjotuksia ja mikä ettei muutaki sälää? Vanhentuvat lääkkeetki kelpaa meille mainiosti. Miä voisin sitte noukkia pakaasit ja raahata ne mukanani tänne ku Mordorin lomalta kotio palajan. Meillä on pulaa varsinki kissojen antibiooteista ja kipu/tulehuslääkkeistä.

Anna meille piänikin lahjotus, kaikki tulee tarpeeseen!

Ja tyä siällä Mordorissa asujat: allekirjottaa tämä: elainlaki.fi


Kaki eilen noin vuorokausi amputaation jälkeen

Sitte miulla on tämmöset kämppikset kotona. Koska kaikki orvot kissanpoikasethan päätyy miulle kun ei niitä juuri kukaan koskaan adoptoi. Nimim. Cat Hoarder -69

torstai 14. huhtikuuta 2016

Gili Air ja kissaklinikka



Hei vaan täältä sähkökatkojen piinaamasta hikisestä saarenkikkareesta! Kolomatta päivää sähköt pätkii ihan vitusti. Ekana meil oli sellanen reipas  17 tunnin mati lampu jonka aikana sai kivasti taas totutella siähen ettei toimi mikään. Sittemmin sähköä useammin ei ole kuin on. Tämä on ihanaa! Ei ole Palatsini kammarit laisinkaan kuumat eikä kosteat! Ei yhtään tuu hiki ihan vaan hengittäessä! Hurraa! Huhu kertoo että on taas joku puu kaatunu tai tod näk ihan vaan joku risu vissiin pudonnu johonkin piuhalle Lombokilla ja sitä ei näemmä saaha millään korjattua. Jesh! Muistetaanpahan taas arvostaa nykyaikasia kotkotuksia, niiku tuuletinta ja jääkaappia, sitte joskus kun ne saavat taasen virtaa ja toimivat.


Mutta oli sähköä eli ei, ni hengissä ollaan, joskin fiilis on ihmisraunio. Oli nimittäin kissaklinikka, ja sehän meni taas kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: miä touhotin ja stressasin ja lensin tuli perseen alla jo ennen klinikkaa niin vitusti, että kun varsinainen äksön alko ni olin jo valmiiks ihan finaalissa. Ja johtuen väsymyksestä ja ylettömästä stressaamisesta, olin ihan vitun pahalla päällä ja vaikea biaatch. Hävetti ittiäkin, mutta vaikka tiedostin että olen ihan vitun tympeä ihminen, ni en voinu sille mitään. Olin äksy ärripurri äänensäkorottaja, enkä ollenkaan toisenlainen. Kun yhteänä pänä lekurit tuli 50 minsaa myöhässä ni flippasin täysin. Syy oli että yhellä oli vatta kuralla ja miä huusin pää punasena että MONTAKO IHMISTÄ SITÄ SIUN PERSETTÄ SIÄ OLI PYYHKIMÄSSÄ KUN KUKAAN EI EHI PAIKALLE EIKÄ EES MIULLE ILMOTTAMAAN MITÄÄN fuckfuckfuckingfuckfuckfuckers.

Näin rakennetaan hyvää tiimihenkeä kissaklinikalla. Anteeks. Mutta kun täti oli vähän väsyny ja ylikierroksilla ni sitä poistuu kaikki käytöstavat tuosta vaan viuh.

Ja opinko tästä mitään: tuskin. Mutta ehkä voisin ihan oikeesti miettiä, että mistä saisin ees vähän apuja kaikkeen säätämiseen jo ENNEN klinkan alkua. Sellasia apulaisia jotka tekee muutaki ku ku sanoo että jees jees of koors ja sitte mitää toimintaa ei näy. Kun ei tuo kissamayhem synny taikuudella tyhjästä, vaan se on aina kuukausien rojekti ja mitä lähemmäs klinikka tulee ni sitä kovemmalla vauhilla ja stressillä mennään. Tai siis miä meen. Tästä kirjotan tarkemmin ulkomaan kiälellä kissaplokiin, koska selkeesti jotkut vielä kuvittelee että myä vaan avataan ovi ja klinikka on siinä ja thäts it. Että taivaasta tipahtaa taikuudella lääkärit ja lääkkeet ja kaikki muu mitä hommaan liittyy.

Eniveis, 7 päivän klinikka oli. 4 päivää tääl omalla Hiekkakikkareella ja 3 päivää naapurissa Gili Airilla. Kissoja oli 131 häntää ja niistä 89 steriloitiin. Helpolla ois voitu tehä tuplamäärä mutta tällä kertaa oli varsin niukasti vapaaehtosia auttamassa, varsinki tuolla Airilla. Saarilla on aika hiljasta noin muutenki ja nyt vaan oli näin, ettei ollu kauheesti porukkaa kekkä ois jaksanu juosta tuol kuumuudessa jahtaamassa kissoja.

Mutta ei se mitään: 89 steriloitua kissaa, se on hyvä se. Tämä oli muutan kaheksas klinikka minkä oon järkänny vimosen kahen ja pualen vuaden aikana kun kissaprojekti on ollu olemassa. Yhteensä ollaa näillä klinikoilla steriloitu liki 1400 kissaa. Ja sen myös huomaa: kissoja on vähemmän mutta ovat paremmassa kunnossa noin yleisesti ottaen. Mutta kyllä meillä on edelleen ihan perkeleesti pentuja, varsinkin Airilla, meillä oli ekana päivänä yli puolet kissoista pieniä poikasia. Eli klinikoita pitää jatkossakin järjestää, ei tää homma koskaan lopu eikä täältä kissat mihinkään häviä.

Ei tästä enempää täällä, kissaplokiin naputan tarkemmin jotain mussutusta ku jaksan.


Tällä kertaa sattu silläviisii, että on kaveri käymässä kissaklinikan aikana, ja asuu miun vieraskammarissa. Tämä mahollisti sen, että miä saatoin jäähä Gili Airin kissaklinikan ajaks sinne ihan yäpymään, eikä tarvinu kuolemanpelkoa potien suhata veneellä ees taas joka helvetin päivä. Kun Ristiina Akileira ruokki miun kissat kotona, ni miun ei tarvinu heistä huolehtia. Saatoin ottaa yhen meille lahjotetun hotellihuoneen ihan ittelleni ja porskuttaa siä ihan niiku mikäki satunnainen matkailija, sen minkä kissaklinikkahommilta kerkesin!

Kyllä oli mahtavaa! Ensinnäki hotelli oli semmonen jollaseen miulla ei olis ikinä varaa jos ois tarvinu siitä maksaa. Oli tyhjä huone ihan vaan miulle! Ei läheisyysriippuvaista silmäeikkauksesta toipuvaa kissaa kämpässä pitämässä miuta hereillä kaiket yät. Kukaan ei kolmelta yällä pure naamasta tai paisko hiekkalaatikosta paskakikkareita pitkin seiniä. Saatto nukkua ihan koko sänkyn leveydeltä just niiku huvitti, eikä kukaan ala maukuun siinä et hei et tuppaa min reviirille, pysy siä sentin kaistaleella siä omas reunassas, muu sänky on miun, koska olen kissa ja miulta on poistettu silmä.

Ja kuhan pääs kissaklinikkahommista hotellille ni sai olla rauhasa epäsosiaalinen ja olla puhumatta kenellekään ja sai ihan muina turisteina tepastella pitkin rantaa ilman että pitää morjestella ketään ja saatto mennä huoneeseen lukee kirjaa ja/tai nukkumaan vaikka jo kuuelta. Luksusta. Ja aamulla sai aamiaisen rantabaarissa ja muutenki oli sellanen olo niiku ois ulkomailla ja lomalla. Jestas oli hianoa!

Gili Air on muutenki aika kiva saari. Jos ei ärsyynny sellasesta ylettömästä hippivibasta mikä siellä min miälestä on. Joka nurkalla joku heiluttaa jotain helvetin narun päässä olevia tupsuja tai vemputtaa hulavanteella ja kaikilla on thaimaalaiset kalastajahousut ja rastatukka ja on sellanen psykedeelinen kommuunifiilis.

Ja joka paikassa soi jumputtava hissimusiikki. Tai se on vissiin LOUNGE musaa. Iha sama, miä en kestä.


Tiiättekö mnuuten mistä tietää olevansa vanha? Siitä että ku koittaa ettiä paikkaa jossa istua hiljaa ja tuijotta aurinkonlaskua tai syyä jotain tai juua kaljaa tai mitä ny hyvänsä, ja valittee paikan sillai et tonne ei voi mennä koska siä soi hissijumputus ja tonne ei voi mennä ku siel on hippejä ja tonne ei voi mennä ku siäl on lapsi, mut katos tonne voi mennä koska siäl ei o ketää ihmisii ja siällä soi... DIRE STRAITS! Money for nothing!

Elämän ehtoopuali, tässä ja nyt.

Kuveja Airilta tähän perään.




Grand Sunset- Asuin siällä.













Tallasin ton päälle yks aamu. Oli sänkyn viäressä. Onneks jo kualleena, muuten ois ehkä hiukan tehny kipiää. Että kyllä oli hengenlähtö lähellä taas.