lauantai 30. heinäkuuta 2016

4 viikkoa Mordorissa ja hassut hatut






4 viikkoa Mordorissa meni ihan älyttömän nopeesti. En tehny mitään järkevää, en ehtiny nähä puoliakaan ihmisistä mitä piti nähä, en käymää siellä enkä tuolla missä olin suunnitellu käyväni. Jotenki ne päivät vaan humahteli ja eipä aikaakaan kun oliki jo läksiäiskemujen aika.

Mutta viälä yleisiä huomioita Mordorista:

  • Jumalavita mitä kaikkee saa ihan naapurin Alepasta! Vegaanijuttuja ja leipääki tuhatta sorttia ja juustoja ja kaikkee. Testasin VIHIKSIÄkin!
  • Kun Mordorin kesä on kylmä, se on aivan helvetin kylmä. Black Sabbathin keikalla oli pipo ja lapaset ja talvitakki ja kahet sukat ja silti jäädyin.
  • 2 vuotta sitte olin ihan äimänä jengien robotti-imureista. Nyt uus juttu oli ns. aktiivisuusrannekkeet. Niitä oli monella. Tähänkö on tultu että länsimaisessa kuplassa elävä ihminen ei enää tiiä että sydän lyö, jollei joku tekninen vempain siitä ilmota?
  • Porukka on nykyään puhelimissaan kiinni liki yhtä tanakasti kuin singaporelaiset. Olen itsekin aina välillä, mutta kyllä jos lähetään kavereitten kanssa baariin ja siinä koitetaan hauskaa pitää ni ei sillon saatana tarvi tauotta puhelinta hiplata. Kyllä se virtuaalitodellisuus siällä oottaa, mutta täsä baarissa pilkku tulee aikanaan.
  • Karhupuiston R-kioskilta saa maailman parasta palvelua. Kun tyhmä turisti meni piipittään, että joku matkakortti pitäs saaha ni asia hoitu käen käänteessä ja kaupan päälle tuli selkee opastus että miten sen kortin kanssa kulkuväleineissä sitte toimitaan.
  • Tupakan ostaminen sen sijaan on ihan yhtä perkelettä. Kipsojen tahi kauppojen setät tai tätit ei saa kertoa mitä röökiä niillä on eivätkä saa näyttää et tämmösiä on hyllyssä. Ekan viikon kokeilin kaikkia helvetin menttooleja mitä mieleen juolahti ja suurin osa maistu villasukalle. Ja luoja minkä hintasta on tupakki. Mutta mitäs poltan, turha inistä.
  • Karpalolonkero on yhä älyttömän hyvää. 
  • Mordorilaiset miähet on yhä älyttömän komeita, isoja, hauskoja ja ihania. Ja mordorilaiset ihmiset ylipäätään on näin kesäsin kivoja. Tai ainaki miun kaverit on. 
  • Mordor on aivan järkyttävän kallis maa. Kaikki maksaa ihan tolkuttomia.
  • APA ja IPA. Eksjyysmii? Viimeks oli kaikki nyhtöjutut tapetilla mutta nyt joka kuppila mainosti apaa tai ipaa ja olin ihan et siis mitä helvetin apaa ja ipaa?
  • Loman loppupuolella räjähti toi Pokemon-homma ihan täysin. Olipas hauskaa pongailla Pokemonin metsästäjiä kun niitä siinä viimisinä päivinä säntäili tai lorvi ihan joka suunnassa.



Oli ihan mahtavaa käyä Mordorissa lomailemassa. Jossain kohtaa miulla kyllä tuli sellanen  hetki, että oisin mieluusti jo lähteny takasin Hiekkakikkareelle. Iski sellanen ihan valtava ikävä kotiin, mutta kyllä se sitte ohi meni. Pääosin oli ihan älyttömän hauskaa ja miulla on nyt jo ihan älytön ikävä kaikkia miun hulluja kavereita. Onneks niitä taas syssymmällä ja talvemmalla tulee kylään.

Kiitos kaikille kenen kanssa tiet kohtas ja kippistä oteltiin. Kiitos Samille ja Lauralle ja Äitille majotuksista. Kiitos Lauralle lentokenttä- ja festarikyydeistä ja kaikenlaisesta muusta ekstrasta (Rane Raitsikka!). Kiitos Samulle ja Vemmulle jatkohuuruiluista. Kiitos Tuskalle ja Nummirokille ja Turmion Kätilöille festaripasseista. Kiitos Majavalle, ihan kaikesta. Kiitos Andelle jeesistä uuen tietsikan kans. Kiitos Karrille perinteisistä Kallion grillibileistä. Kiitos Rastaalle kontioitten lainasta. Kiitos Kristiinalle ja Maijulle Kouvolan paluukyydistä ja navettavierailusta. Kiitos kaikille jotka äänesti miun plokia alkuvuodesta että voitin sen matkalahjakortin ja kiitos kaikille kerjäyskampanjaan lahjottaneille, niillä kuittaantu tämän loman lennot+muut matkakulut. Kiitos tattis thänkjyy terimakasih, ai lav jyy oooollllll!

Luottokorttilaskua tästä lomasta makselen vielä pitkään. Mutta jospa taivaasta taas tipahtais säkki dimangeja pihaan ja vois ottaa tän ens kesänä uusiks!

Kuvakimara läksiäiskemuista next. Ja ne vasta olikin hyvät bileet! Hassut hatut aina jotekin vapauttaa tunnelman heti alkuunsa!




















Hesa eli Stadi



Olin Mordorissa jotakuinkin 4 viikkoa. Siitä viikon Kouvostoliitossa ja juhannuksen Nummirockissa, mutta muuten kökötin ihan vaan Hesassa. Kalliossa enimmäkseen, mutta kävin sentään Jätkäsaaressa ostamasa tietsikan ja piipahin myös useaan otteeseen ihan stadin keskustassakin näkemässä kavereita, ostamassa asioita mitä tarvi sekä mm. morjestamassa Ozzyn.

Hesa on hieno kaupunki, varsinkin näin kesällä. Hienointa on se, että meri on siinä joka puolella. Ja hienointa on myös raitsikat. (Muutkin kuin Ranet. Siitä lisää kohta.) Miä tykkäsin hirveesti mennä ratikoilla ees taas. Näkee maisemia ja aina jotain tapahtuu. Joku spurgu yrittää syliin kun istun sen vakipaikalla tai jotain hässäkkää aina. Erittäin jännää, näin ku tulee saarelta misä kuletaan ihan vaan ittekseen, joko jalanjalan tai pyärillä tai hevoisilla.

Hesassa merkille panin seuraavia asioita:

  • hirviästi sekasin olevia ihmisiä örisemässä pitkin katuja keskellä kirkasta päivää
  • kaikki on kauheen automatisoitua ja teknistä
  • paljon enemmän vegesafkatarjontaa ku ennen
  • tuntu, että jotenki kauheesti jotain häpeninkejä menossa koko ajan
  • ihmisillä on tosi paljon koiria
  • kaikkialla on niin kauheen siistiä (tämä pätee koko Mordoriin)




Jos nyt jätetään yleiset Hesan kohokohdat pois (Tuska, Majava, kaverit) niin ihan huippua oli, että pääsin näkemään Atomirotan livenä. Ihan yllärinä tuli että katos ne soittaa huomenna Alppipuistossa, ja katos vaan en oo ikinä Alppipuistossa ees käyny. Oli kyllä ihan loistava shöy ja sellasta just hyvää sunnuntai-illan meininkiä. Rotta on komea ja Rane Raitsikka on ihanin. Kaveri oli Ranelle vinkannu, että ois yks aika kova fanittaja täälä käymässä, että jos voiaa tulla morjestaan. Mentiinkin, ja miä aivan paska jäykkänä siinä et iik,mitä miä nyt niiku sanosisisin, mutta tunnelmahan välittömästi rentoutu kun Rane koppas miut halaukseen että hei mä tiiän sun stoorin, tuus nyt tänne. Sitte rupateltiin niitä näitä ja miä olin ihan liäkeissä. Että kun sillo 30 vee sitte oli ihan älytön Smack-fani ja karkaili kotoa (niin äiti, en ollu aina kavereilla yötä ku niin väitin... saatoin olla esim. savossa) ja liftaili pitkin Suomea kattomaan Smackin keikkoja, ni tässä sitä nyt sitte vaan ihan rennosti Raitsikan Ranen kanssa heitetään läppää.

Ilopissan aromia saatto olla housussa sen jälkeen.


Jos Mordorissa pitäis asua niin tuskin muualla pystys olee kun Helsingissä.



Piritori

Piä Piritori siistinä!


Kaikenlaisia hulluja saa vapaana liikkua pitkin Helsingin keskustaa


Black Sabbath

Kissakahvilan kissa






Hetken olin taas 16 ja pyysin Atomirotalta nimmarin käteen.

Alppipuiston sunnuntai

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kouvostomollia Korialla


Pioneerirokki alko vähän vaisusti

Ennen muinoin oli Korialla Koriaroll-festivaali. Idyllisesti siinä Kymijoen rannassa. Kelpo kemut olivat nuo.

Sieltä muisto ehkä vuodelta 2003: sato vetä aivan esterin perseestä ja myä päätettii, että likoominen täällä Korialla riittää nyt, on päästävä sisätiloihin juomaan. Suuntima kiireesti Kouvolan sykkivään ytimeen ja siellä legendaarisen Sippariin. Oltiin sitä miältä, et joku pändihän täällä soittelee mutta aivan sama mikä, ei kiinnosta, on kuivaa ja saa juominkia, ei muuta tarvita.

Sipparin lavalle kapus tuota pikaa tuolloin vielä melko tuntematon soitinyhtye Stam1na. Meiltä viileen kuuleen kosteilta elviksiltä tipahti leuat lattiaan, jutut loppu ku seinään ja oltiin aivan silmät ymmyrkäisnä että MIKÄ VITTU TÄMÄ ON JUMALAUTA! Olin tuolloin TUHMA-rokkilehen (RIP)  päätoimittaja, ja tällä meriitillä suikkasin heti Sm3tanoien juttusille. Pojat toimittivat miulle myöhemmin kaikki demolevynsä ja miä olin aivan sukkikset rullalla että tämä on kuulka niin kova bändi että järki lähtee. Muutama kuukausi myöhemmin komeat Sakara-levy-yhtiön könsykkäät nappasivat Stam1nan pois kuleksimasta ja ensmäänen levy laitettiin tekeille. Levyjulkkaripileet oli meiän Tuhma-klubilla Semifinalissa Helsinkissä. Ilta oli loppuunmyyty ja sisään hinkuvien jono klupin ulkopuolella oli valtava. Keikan jälkeen vaihoin kaverin kanssa paaria ja siellä jatkettiin bailaamista, kunnes eräs nimeltämainitsematon Hyyrynen soitti miulle että on se nyt akka jumalauta että myö vejetään teiän loppuunmyydyllä klupilla levyjulkkarikeikka ja nyt myä ollaan jossain väsyneessä kepappimestassa eikä oo jatkoista tiatookaan, että millanens helvetin päätoimittaja siä oikeen olet. Eikun taksi alle, kepappimestasta pojat kyytiin ja miun kotio Puutteenkujalle bailaamaan. Pettymys oli valtava kun hokasivat ettei miulla ole saunaa, mutta kyllähän kolme lemiläistä mahtuu yhtäaikaa suihkuunkin.

Oi niitä aikoja!

Stam1na yhä elää ja porskuttaa ja on parempi kuin koskaan ennen. Koriarollia ei sen sijaan ole enää vuosiin ollu. Sen sijaan on Pioneerifestivaali, joka pijetään Korian Pioneeripuiston idyllisyydessä. Sinne siis!


Viikate, Kotiteollisuus, Turmion Kätilöt, Apocalyptica ja To/Die/For. Avot! Kelpas! Eikä heistä tarvihe sen enempää sanoa, koska ne on rokkipändejä ja ne soittaa rokkia oikeilla soittimilla.

Perjantaina oli paikalla niin hirviästi tuttuja, että homma lähti sikäli aivan räpylästä. Ja vettäki sato aivan saatanasti, muttei se kauhiasti haitannu, koska meil oli niin hyvä boogie päällä. Jatkettiin festarin jälkee viä Kouvostoliiton yäelämään ja siältä jatkoille. Aamulla kadutti tuommonen riehakkuus, kun olo oli ihan hirviä. Onneks äiti haki miut aamulla takasin Rautakorpeen kuolemaan hetkeks, ennen uutta festaripäivää.

Lauantaina Pioneerissa esiinty Proteus. Tuo tuommoinen DJ/klubi/tekno/mikälie-skene on miulle aivan täysin tuntematon alue, joten oli pakko mennä kattomaan että mitä ihmettä se oikeen on. En liiottele yhtään, kun sanon että ainakin ekat 15 minuuttia Proteuksen setistä olin aivan monttu auki. Että miä en tajua tästä jumalavita yhtään mitään. Irokeesipäinen tatuoitu jätkä hiplaa jotain nappuloita ja loikkii pitkin lavaa kauhian mekkalan säestyksellä. Ei ole soittimia eikä soittajia. Yks miäs pöyän ääressä ja kauhee meininki.

Mutta jotenki kummasti se kuitenki toimi. Ihan huomaamatta vähän jalka vispas, varsinkin kun lopussa se tuuttas jonkinlaisen Rammstein-pohjasen jumputuksen. Olin että nonii, tästä miäki ymmärrän sentään jotain.

Olin pari vikaa teknotusta kattomassa lavan takaa ja Herra Proteus pongas miut sieltä ja näytti peukkua kysyvän ilmeen kera ja miä virnuilin peukut ojossa takas et juujuu oot kova.

Keikan jälkee Proteus tuli esittäytymään että Harri moi ja mitäs tykkäsit. Kerroin etten tajunnu mitää mutta hyvä meininki. Kerroin myäs että asun tään Indoneessiassa ja viime uutena vuotena tavattii naapurin uima-altaalla yks aussi-dude jolla oli varmaan 5 Proteus-aiheista tatuointia ja joka naytti meille juutupeja Proteus-keikoilta ja joka vaahtos aivan raivolla että Proteus on parasta ikinä koskaan missään.

Proteus oli yleisömenestys


Olis valtavan kivaa nähä Protsku joskus jollain kunnon klupikeikalla, misä ois ihmisiä ketkä tajuaa. Ei tuolla Pioneerissa nimittäin järin otollinen yleisökoostumus ollu. Kun siä lauantaina oli 95% porukasta Klamydia-paidat päällä ni tuommonen teknoinen mäiske ei ottanu kauhiasti tulta alleen.

Mutta sen vaan sanon että Herra Proteus on ihan helvetin mukava miäs ja selkeästi aivan saatanan hyvä siinä mitä se tekee, vaikken miä siitä mitää tajuakaan. Tulispa se klupikeikalle vaiks Balille ni laittasin rispiväriä ja lähtisin diskoon ihan tältä istumalta.


Finland mäns. Löööv!



Olen sitä miältä että minun ja hänen olis pitäny mennä jo vuosia sitten naimisiin. Meil on samanlaiset silmälasitkii! Siinä on jo tarpeeks syytä!


No oli siäl oikeesti ihmisiikii






Rautakorpi, Kouvostoliiton helmi



Kouvostoliitto, tuo kaakon harmaa betonihelvetti! Onneks ei tarvinu kauheesti varsinaisessa Kouvolassa aikaa viettää, koska olin äitylin luona Anjalankosken Myllykosken Rautakorvessa. Oi, legendaarinen Rautakorpi! Keskellä ei yhtään mitään, ympärillä pelkkää pöpelikköä. Asuu siellä jotain muitaki ihmisiä, mutta ei lähellä eikä montaa.

Rautakorpi on niitä paikkoja, missä välittömästi juostaan ikkunaan jos kuuluu auton ääni. Että herrajumala, joku liikkuu, kukahan se on. Ja kaikki tuntee kaikki. Miä viätin kakarana paljon aikaa Rautakorvessa, joten lähipusikot on tuttuja huudiloita.

Vaarin jalat

Piharakennuksen vanhassa saunassa oli vielä Pentti-vaarin vanhat jalat tallella. Ponni oli kasvanu umpeen. Navetan ovet vinossa. Maakellarin huudilot pusikoituneet. Vanhat marjapuskat pihassa notkollaan viinimarjaa ja viä jokunen omenapuu pukkaamassa omenia. Maalaisidylli big time.

Äitillä on koira, jonka nimi on Mokka mutta se alko hetkessä tottelemaan nimeä Pöljä. Koska Pöljä se koira on. Sympaattinen ja innokas, vähän sellanen syntymähämmästyny. Liiotellun innoissaan aivan kaikesta. Melko kelvollisesti vei miuta mettälenkille pari kertaa, mutta välillä hän päätti, ettei nyt oo lenkkeilyn aika. Sillon se mäjähti maahan makaamaan eikä liikkunu ku kodin suuntaan. Asia selvä, ei mennä väkisin.

Äitillä on myös valtavan kokonen komea siniharmaa ja pitkähäntänen kissa, jonka nimi on Teppo. Teppo on epäsosiaalinen ja kovis, enkä saanu hänestä ku vähän äkästä kehräystä irti, kun sen väkisin otin syliin ja rapsutin niin maan perkeleesti. Tepolla oli navetan tienoolla omat hommat ja sitä ei aamupuuron jälkeen yhtää kiinnostanu seuranpito.

Kellarissa oli miun kaikki 5 vuotta sitten säilömät aarteet pahvilaatikoissa. Ne piti käyä läpi. Hommaa vaikeutti kellarin rappuun pesiytyny ampiaslauma, jotka ei oikeen ollu yhteistyöhalusia sen suhteen, että siitä rampattais ees taas. Iso ongelma, koska äitee on niin allerginen ampiaisille, että hengenlähtö on lähellä jos tuikkaa. Ja olen ehkä itteki, en tiiä kun ei oo lapsuuen jälkee pistäny. Mutta pelkän paarman puremastaki miä saan niin kauheet reaktiot, että ampiainen saattas tappaa. Asian kanssa ei siis ollu leikkiminen. Onneks pärähti enomies käymään, jonka usutin heti hoitamaan ampiaispesän helvettiin siältä kellarista. Homma hoituikin käden käänteessä ja viimeisteltiin raidilla. Täten pääsin sorkkimaan aarteitani.

Vanhoja aarteita
Olipa miälenkiintosta kattella mitä 5 vuotta sitten jätin säilöön. Sillonhan oli luulo se, että tulen vuuuen parin päästä takasin ja sitte kotia pitäs johonki asettaa. Ni piti jonkinlaista peruskamaa säilöä etttei kaikkea tarvi uuelleen hankkia. Veittä ja haarukkaa ja valkosipulipuristinta ja mukeja. Ja tietysti piti säästää kaikkia aarteita, ja niitähän miulla olikin. Kaikenlaista reissuilta tuotua rompetta. Äitin hima näyttääki nyt niiku siällä ois räjähtäny joku aasialainen matkamuistomyymälä, kun leviteltiin kaikki miun buddhapatsaat ja norsukoristeet pitkin tönöä. Säkillisen hienoa kamaa, mm. Popeda-palapelin, pakkasin mukaan ja lahjotin Majava Baariin koristeeks. Jotain pientä ja köykästä toin tänne Hiekkakikkareelle. Että on jotain vanhaa omaa ja turhaa. Puinen hieno norsutaulu ja pieni kivinen pääkallo, ja muuta semmosta.

Rautakorvessa ramppas liki kaikki tätit ja enot kattomassa ulkomaan ihmettä. Enot näyttää ihan Pentti-vaarilta ja tätit Vilma-mammalta. Kummipoika Sisu on kasvanu nuorisoks sitte viime näkemän. Sisu näyttää komeelta ja hipsteriltä. Jahtas pokemoneja ja nukku myähään eikä suostunu lähtee miun kanssa festareille. Ihme jätkä. Piänenä oli niin intona miun kanssa mm. Tavastialla ja Nosturissa kattomassa 69 Eyeseja, mitä Sisu sillo penskana fanitti ihan kauhiasti. Ei fanita enää.

Kun oli Rautakorvessa muutama päivä lepuuteltu ja saunottu ni sitte pitiki lähteä vähän rokeunroulin pariin. Kouvostoliiton Korian Pioneerifestareille. Siitä lisää sitte seuraavassa paskannuksessa!


Pöljä

Teppo

Ruuhkaa Rautakorvessa

Paskantaako Pöljä metsään? Kyllä vain!