maanantai 17. lokakuuta 2016

Hidastettua elämää Hiekkakikkareella

Sammakko muutti kissakauppaan yhen sateisen yän jälkeen. 

Tässä on taas ollu vähän kaikenlaista joten tänne kirjottelu on jääny kaiken säätämisen ja kiukuttelun ja vollottamisen jalkoihi. Oon ollu ihan överisti stressaantunu ja sen johdosta todella pahalla päällä, ei sellasessa miälentilassa huvita kirjotella yhtään mitään. Mutta nyt tuulee jostain vängästä suunnasta, koska olen hyvällä tuulella vaikka on maanantai. Enpä huolehi tästä mielentilasta enempää, varmasti kohta tulee palautus takas todellisuuteen.

Kissaklinikka alkaa tasan 2 viikon päästä ja siihen liittyvissä asioissa ollu helvetillistä säätöä. Niinkun oon ennenki sanonu ni näissä eläinsuojelupiireissä sitä vasta kahelia jengiä pyörii. Kissat ja muut elukat jee, mutta saatana kun pitää hoitaa asioita myös ihmisten kanssa. Ja sitte on sellasia kreisejä biaatseja, jotka ei tee muuta kun aiheuttaa ongelmia ja lisähommia. Uuniin semmoset mulkvistit, sanon miä.

Kissaklinikkasäätöjen ohessa on ollu miljoona muutaki rautaa liäkeissä. Kissahommia, tiätty. On tulossa kirppariviikonloppua ja muuta. Ja trumpettisoolo tähän kohtaan: on ollu Taalasmaahommiakin onneks, koska persaukisuus on todellisuutta. Onneks saan puurtaa Edenin majatalossa aika reippaasti lähikuukausina, kun omistaja Suzanne reissailee ja lomailee. Palkka! Rahana! OOOOHHHHH!

Lisäks on ollu kipeitä kissoja, onnettomia loppuja. Edenin ihana Roland lähti viime viikolla Vihreemmille Niityille. Tämä tapahtui pikaveneessä matkalla Balille, kun Edenin Suzanne oli häntä viemässä lääkäriin. Kaikkemme yritettiin, mutta Rolandin elimistö petti. Ei tiijetä mikä hänelle tuli, mutta se oli nopee homma, oli mitä hyvänsä. Maanantai-iltana oksens ja oli vähän vaisu, tiistaina kunto meni alamäkeä hirviällä vauhilla, keskiviikkona kuoli. Murheen murtamia ollaan, Roland oli sellanen aina-läsnä-tyyppinen hahmo Edenissä ja kyllä on tuntunu hiljaselta huudilot kun Roland ei enää pyöri jaloissa koko ajan.

Onneks ei ollu vaikee puhua Suzannea ympäri että kyllä nyt ois taas aika adoptoida ja kas, tuollahan meillä onki kissasairaalan pahnoilla pari penskaa jotka on siällä jo ihan liian pitkän tovin ootelleet uutta kotia, mites ois. TADAAAAA: pikkumirrit Dolly Parton ja Kenny Rogers muuttivat tänään aamulla Edeniin. Jei!


Takapiha on näyttäny tältä parisen viikkoa.... huokaus.

Sitte tuo Palatsini remontti. Vaikka alku oli vauhdikas ja näytti siltä että jumalaare, tämä paskahan valmistuu ihan muutamassa viikossa, ni olishan se pitäny arvata, että näin ei tule käymään. Indonesiassahan tässä ollaan, ja vaihdikkuus ei täällä varsinaisesti ole mikään kansan ykköspiirre. Miusta on  muuten täysin käsittämätöntä, suoranainen ihme, että Formula Ygösissä ajaa joku indonesialainen. Koska jos hitaasti liikkuminen (ja tekeminen) olis olumppialaji niin Indonesia putsais pöydän eikä kellään olis mitään saumaa ees TOP 100 -listalle. Kun paikallinen alkuasukas pyöräilee tai ajaa vaikka sähkömopolla, niin sen ohi menee vaikka ryömimällä. Vaikka ryömimällä ILMAN RAAJOJA. Saatana.

Ei ihme, että joka asiaan täällä hoetaan mantrana että "slowly slowly". Jees, ai nou, ei tarvitte erikseen asiaa painottaa! Ja vaikka myä sanotaa siä Mordorissa että hitaasti hyvä tulee, niin täällä hitaasti tekeminen ei suinkaan tarkota että hyvää tulis. Mutta hitaasti tehään, oli lopputulos miten vinossa hyvänsä.

Mutta ehkä täällä olaan edelläkävijöitä, vaikkei kenenkään edelle ehitäkään. Hidastettu elämähän on muatia nykysin. Porukka lappaa jossain kursseilla, että hei kato näin eletää hitaammin. Tähän on nykyihminen ittesä vienny: tarvii opettajan siihen että osaa olla hissunkissun. Käyttäkee neki hitauskurssirahat matkusteluun, tulkaa tänne ja kattokaa miten ollaa ja istuskellaa ja ei paljo märehitä mitään asioita.

Slowly slowly on myös miten Palatsini remontti en edenny. Edes aita pihan ympärillä ei ole vieläkään valmis. No mutta ku piti jossai kohin oottaa että tuli ukko kaatamaan aidan viereiset puut. Sitte piti ootella että joku sais inspiraation kaivaa helvetillisen kokoset kannot pois. Sitte sen jälkeen pitiki vissiin viikon verran levätä, ennenku kukaa jakso tulla muurailemaan aitaa. Olen kuitenki toiveikas, että aidan muuraushommat valmistuu tänään. Viimesiä murikoita siellä muurailivat ku äsken kotona käväsin.

Sitte ei ookkaa enää ku keittiö ja uus terde ja lounge ja kai ne tuon aidan jollain kuorruttaa ettei jää rumaks petoniharkkopaskaks. Se se oiski jos semmoseks jäis. Ihan ku Kouvostoliitossa asuis sitte ku pelkkää harmaata petonia ympärillä. Kääk! Mutta uusi kiinteä aita on kiva. Kyllä senkin yli joku hiippari tulee jos haluaa, mutta on se aita silti kiva olla olemassa. Ja varsinki semmonen mistä ei vaan kävele (tai vaikka ryömi) läpi.

On jotain hyviäki uutisia. Sen lisäks että on rahapalkallisia duuneja Taalasmaana, nimittäin. Löytyi Lauri, miun kissa joka hävis maaliskuussa. Luulin kuolleeks, mutta jumalaare naapurit pongas sen yhestä viidakkokuppilasta, pari kilsaa himasta. Valokuvista tarkisteltiin että kylä se Lauri on, on kaikki väriläiskät ja muut tismalleen eikä melkeen. Siellä juoksin sitte sata kertaa enennku Late sattu olee paikalla. Toin hänet himaan mutta Lauri oli puolen vuoden rilluttelureissulla niin villiintyny, ettei oikeen sopeutunu miun Palatsille enää. Pidin hänet sisällä muutaman päivän, mutta kun päästin sen pihalle, ni 2 päivää se hengas huudiloilla, mutta nyt on tainnu jatkaa matkaa ku ei oo näkyny missään. Mutta hän pärjää kyllä, on tomera poika. Oon iloin että hän on elossa.

Koekappale tuli tsekkattavaks

Uuet kissatuotteet on painossa. Sain viime viikolla koekappaleen uusista paidoista tarkistettavaks kun oli tyystin uuenlainen paitamalli mitä ei oo ennen tehty siä miun käyttämäs painotalossa. Hieno on. MUSTA! Ja semmonen lady-fit, tai kreisi kätleidi-fit. Ja siin on min piirtämä äkäin kissa. Tai ei kai piä sanoo et piirtelin vaan, ei tokikaan. Tein älytöntä fäshiön disainia ihan itte. Ja KristiinaH viimeisteli painokuntoon. Ja sitte taistelin kuukauden painotalon kanssa kun ne pölkkypäät ei vaan uskonu että joka tuotteelle on täysin valmis kuva olemassa, kattokaa vaan kuhunkin asiaan painettavan kuvan nimi siitä miun tilauslistasta. Eikä katota, tuumivat, myä otetaa joku ihan muu kuva, muokkaillaan sitä itte ihan miten huvittaa ja sitte lähetetään siulle 15 kertaa layoutit tarkistettavaks eikä millään tajuta ku siä huuat siäl pää punasena että mitä vittua tyä sekoilette ja kerrot sen 15 kertaa että jumalauta kun joka tavaraan on olemassa kuva ja kuvatiedoston nimi lukee siinä tilauslistassa kunkin tuotteen kohalla. Että älkää miettikö yhtään mitään muuta saatanan pässit ku teette just niiku miä sanon. Viesti meni lopulta perille, siinä kohtaa ku miä jo revin ihokastani ja sirottelin tuhkaa ylleni ja olin että vittu tästä ei tule yhtään mitään. Näin asiat toimii täällä. Jos on jotain mitä et itte pysty tekemään alusta loppuun, ni kaikki pitää tarkistaa ja tarkistaa ja tarkistaa vielä tuhat kertaa. Ja vielä sitteki on riski olemassa että lopputulos on täyttä paskaa. Jännäkakitsu puntissa ootan että roinat on valmiita ja saapuvat Hiekkakikkareelle. Jännä nähä menikö kaikki oikein vai ei.

On kuulkaa viime aikoina käyny mielessä monesti, että jossain muualla sitä pääsis niin paljo helpommalla. Mutta koti on täällä enkä o mihinkään lähössä. IKINÄ.

Ja vaikka välillä hermo menee ihan täysin ja on sellanen viba et kohta lentää hanskat tiskiin ja pyyhe kehään ni asiat aina jotenki järjestyy. Ja onpahan sitte taas tarinoita kerrottavana. Että näin tämäki meni päin vittua mutta siitäki selvittiin.

Onneks meillä mordorilaisilla on se sisu asennettuna jo ihan siä kohtumestoilla.

Oliko tää kiuva jo täällä? Siitä on jo muutama viikko kun tuo naapurin tulivuori taas vähän ärähti. Puffff!

Lauri löytyi ja kävi asumassa kotona hetken

Lauantai-iltasin tulee telkkarista Tyttökullit-maratoonia, 5 jakso putkeen. En oo viime aikoina lauantaisin kauheesti ollu rimpsalla tämän takia.

Oli se miun kuolemaa tekevä puutarhayritelmäkin hianompi ku tämä kaaos. Mutta nollasta alotetaan viidakon pusaus sitte kun tää paska joskus valmistuu.

Kenny Rogers muutti tänää Edeniin.

Kennyn muija Dolly Parton muutti myäs.


maanantai 3. lokakuuta 2016

Huudilot haltuun: sunnuntaikävely

Miä olen niin käpertyny omiin rutiineihini ja reitteihini, etten tiiä yhtää mitä ees 50 metrin päässä miun Palatsilta tapahtuu. Täten kävin eilen ponnistelemassa piänen sunnuntaikävelyn ja kattomassa että mikäs helvetin majatalo se on jostain tuohonki tupsahtanu.

Kuvien kera, olkaa hyvä.

Huudiloitten villieläin

Ai tässäki on joku majatalo! En oo tiänny! Ohan se ihan sentään minuutin kävelyn päässä miun Palatsista.

Ihan söpöt mökit on

Ja tämmönenki paikka on siinä ihan vieressä.

Tämä on SATAN Villas tai jotain vastaavaa. Oikeasti nimi on SANTAN mutta täällä jaeltaviin saaren karttoihin se on merkitty nimellä "Satan Gili". Arvostan!
Ihanan siistiä! 

Hänellä on hirviän äkänen äiti. Meinas mutsikana tulla silmille ku koitin tästä vauvasta ja hänes sisaruslaumasta saaha kuvaa.
Lisää villieläimiä



Hevo oli pesulla

Nää hevot oli syämässä

Ja miun kissat toki oli jonkun matkaa messissä. Siin on Supermama, Hulk ja Anssi Kela.