maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lopun Aikojen Luontokatsaus

Hiekkakikkareen luontoa vihreimmillään. Ties mitä kärmehiä noissakin pusikoissa vaanii....


Hiekkakikkareemme on käymistilassa. Helmikuussa oli tuo rantojen raivaus rakennuksista ja niitä ravintelien ja hieromalaitosten ja kauppojen raunioita on tuolla pitkin rantoja edelleen. Miltei samaan syssyyn saaren piällikkö lähti tiettävästi linnaan, roskahuolto meni seis, island security otti hatkat ja tilanne oli aikamoinen soppa. En ihan tarkkaan ees tiiä mitä kaikkea oli ja on yhä meneillään, mutta moni asia on yhä jopa enemmän päin vittua kuin aikasemmin.

Voitte kuvitella mitä tapahtuu kun kukaan ei käy tyhjentämässä kadunvarsien ja bisneksien roskiksia. Turistimäärä mikä täällä ramppaa päivittäin tuottaa aivan helvetisti roskaa. Meiän kaatopaikka on tursunnu yli jo vuosia, Gili Eco Trust tekee minkä pystyy mutta ihmeitä nekään ei saa aikaseks, varsinkin kun asioita pitää hoitaa kaikenmaailman virallisten tahojen kanssa, jotka ajattelee etupäässä rahaa. Roskahuollon loputtua rantakadun varteen alko helvetin nopeesti muodostumaan hirveitä jätekasoja, jotka rupes tietysti haisemaan ja keräämään kärpäsiä. Tervetuloa Paratiisisaarelle,elä välitä vaikka täällä haisee mätänevät jätteet ja tuhat biljardia raatokärpästä pörrää ympärillä. Jumalauta.


Tältä näytti rannat sen jälkeen kun meri oksens meiän biitseille
Kun lisäks kissaklinikan aikana jylläs hirveet kaatosateet ja meri oli ajoittain helvetin raivokas, meiän rannoille ajautu järjetön määrä meressä lilluvaa roskaa. Muovipaskaa lähinnä. Rannat oli ihan hirviän näköset, täynnä kaikkea saatanan kuonaa: varvastossuja, pulloja, pillejä, hehkulamppuja herrätiäs mitä. Ja kun miettii, että se meiän rantahietikolle ajautunu sonta on vaan yks kärpäsen paska siitä määrästä mitä tuolla merissä lilluu ja jatkaa lillumistaan... ei jumalauta. Ihmiskunta ei ansaitse tätä planeettaa, kun meininki on pelkkää tuhoamista. Vittu kun ahistaa ja maailmantuska välillä vetää fiilikset sellaseks että tekis mieli ampua kaikki, itteni mukaanlukien.

Rehellisesti sanottuna: jos olisin itte ollu turisti tulossa tänne ekaa kertaa ja oisin tohon satamaan saapunu just sillon kun tilanne oli pahimmillaan ni olisin lähteny seuraavalla veneellä ihan jonnekin muualle.Sillä oikeesti: kuka haluaa viettää lomansa keskellä paskaa ja kaaosta? Ei kukaan.



Mutta rannat on nyt siivottu roskasta, rakennusjätettä siellä yhä toki on mutta pikkuhiljaa niitäkin raivataan. Jonkinlainen jätehuolto pyörii taas ja roskakasat häviää katujen varsilta jotenkuten. Tilanne on silti yhä ihan hervoton, kun ei tämmösen pienen kikkareen sietokyky riitä sille kuonamäärälle mitä täällä päivittäin syntyy.

Miun tekis mieli lyödä jokaista vitun ihmistä, jonka näen kaupassa ottavan muovipussin. Jos jumalauta ostat yhen tölkin kokista ja askin röökiä, ja siulla on reppu selässä tai joku vitun rantakassi kylessä ni mihin vittuun tarvit muovikassia? Jollet jaksa ostoksias laittaa omaan kassiis, ni siulla on kaks kättä, voit ihan vaikka kantaa sen kokistölkin ja röökiaskin siihen tien toiselle puolelle rannalle mihin oot enivei menossa.

Puhumattakaan kun käy Lombokilla shoppailemassa. Kassajonossa katton aina silmät ymmyrkäisnä, kun joku ostaa vaikka vaippapaketin. Jossa on jo kantokahva valmiina, että ei tavis kun maksaa se paketti ja tarttua kantoremeliin ja poistua.. Mutta eikö mitä, se saatanan vaippapaketti pakataan ei yhteen vaan KAHTEEN päällekkäiseen muovipussiin. Siinä sitte tuhisen syvää vihaa ja heiluttelen omia mukana raahaamiani kangaskasseja, että kattokaa taulapäät, sitä vois tuua ostoskassin mukanaan, jumalauta. Räyh.

Kanat lajittelee roskakasaa

Kaikkea ekoa ja vihreetä ja kierrätystä ja lajittelua täällä kovasti yritetään, mutta jos ihan suoraan sanon niin asiaan liittyvä tiedotustoiminta takkuaa aika tavalla. Esimerkiks tämmönen yksinkertanen asia: vesipullojen täyttöpisteitä on olemassa jo ihan vitusti. Niistä on tehty kartta mihin on merkattu kaikki mestat mihin voit lampsia täyttämään vesiputelis, joissain paikoissa jopa ilmasiks, joissain se maksaa muutaman tonnin (mutta kuitenkin vähemmän kun uuden vesipullon ostaminen). Mutta mistä sen kartan löytää mihin nää täyttöpisteet on merkattu? Helvetin hyvä kysymys. Välillä se feispukissa seilaa mutta jos tarttisin sitä just NYT kun kävelen tässä ja hokaan et min juomaputeli on tyhjä ni mistä voin tsekata missä on lähin täyttöpiste? En tiiä. Joku appsi ja nettikartta on tulossa, "piakkoin". Kuulemma.

Ommmmmmm.... koitan hakea sisäistä rauhaa ja huolehtia vaan omista jätteistäni ja laittaa miun ähellysvoimavarat kissaprojektiin. Koska koko maailmaa en voi korjata. Asia ois toinen jos olisin Maailman Kuningas. Jumalauta hommat olis sillon tip ja top.

Murhattu cobra

Ja nyt kun tässä luontokatsauksessa ollaan, niin kerrottakoon että Hiekkakikkareen matelijaskene voi hyvin. Tuossa muutama ilta sitte tulin kotio piänessä siävässä ja heti huomasin että jotain on meneillään kun kaikki kissat kasaantunu yhteen nurkkaan tuijottamaan jotain. Menin kattomaan ja siällähän olikin cobra vastassa ja hyökkäysasennossa. Sinkosin naapuriin kun kuulin että ukot istuu siä henkilökunnan tiloissa iltaa viettämässä ja vedin kunnon neiti-momentin kirkumalla koobraa patti punasena. Ukkoja tuliki sitte piha täyteen samoin tein, aseistautuneina lapioin ja kivenmurikoin. Kärmesparka pääsikin pian hengestään. Siitä jäi paha miäli, koska eihän se kärmeen vika ole että eksy miun pihaan, mutta tuommosten äkästen myrkkyotusten kanssa ei ole leikkiminen. Onneks se ei ehtiny lahdata miun kissoja.

Ja sitten naapuri postas alla olevan kuvan feispukkiin eilen. Pieni sisilisko oli hänen pihaan ilmestyny. Ja minä taas laskemaan kissoja että onhan kaikki tallella.

Sisilisko naapurissa
Ja liittyen vielä luontohommeleihin: tuo yks saaren nurkka, josta meri on syäny tiluksia jo muutaman vuoden, se nurkka vaan kutistuu. Aallokko vie hiekan, siitä on lähteny rantapuut ja kaikki. Joku aika sitten asennetut katuvalot pötköttää puoliks meressä. Muutama sähkötolppa siinä vielä sinnittelee mutta on vaan ajan kysymys millon nekin pötkähtää mereen. Tätä samaa rantaeroosiota tapahtuu ympäri saarta. Kun rannat rakennettiin täyteen ties mitä kioskeja, puut sai väistyä. Kun ei ole puita, hiekkaa ei pitele paikallaan mikään.


Punasen viirun kohalla meni joskus muutama vuosi sitten tie/polku ja sen jälkeen oli vielä aimosti rantaa ennenku alko vesi.

Se on ollu kyllä kiva huomata kun rakennukset rannoilta lähti, et on siellä vielä puitakin jälellä. Mutta lisää vois istutella kilvan, tilaa on! Tästäkin on puhetta ollu, että jonkinmoinen Plant A Tree -projekti ois kova. Ongelma on tiättävästi ollu oikeenlaisten puuvauvojen löytäminen. Sellasten mitkä viihtyy suolasessa hiekassa.

Mutta vaikka puita istuteltais nin kyllä myö ollaan tää homma jo niin kuralle vedelty ihan koko planeetan suhteen, että ei hyvältä näytä. Aliens, come nuke us all. Aijoo mutta ei tarvita siihenkään vissiin apua ulkopuolelta, taitaa sekin hoitua ihan omin voimin kuhan nuo muutamat Suuret Johtajat alkaa kunnolla kalistella pieniä pippeleitään.

Ommmmm ajattelen vain kissoja ja kuopsuttelen omaa kompostiani ja istuttelen puita Palatsini pihaan ja odottelen viimeistä loppua ommmmmmmm.

Vittu että ahistaa.

Ja sillon kun oikeen alkaa maalimantuska vetämään hartioita lysyyn niin kannattaa lähteä kävelylle. Jotta näkee myös sen toisen puolen ja muistaa, miten nättiä täällä yhä on, kun lähtee vähän tuolta pahimmista ryysiksistä poies. Silmä ja mieli rauhottuu.

Hiekkakikkareen maisemaa parhaimmillaan. Meinaa välillä unohtua miten nättiä täällä yhä kuitenkin on.



Katuvalo on hävinny taistelun

Tätä betonikuonaa on vielä rannoilla paljon

Lepposampi villieläin


10 käskyä


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Huhtikuun mirriklinikka

Kissaklinikkaviikon kelit oli lähinnä tämmöset


Täällä ollaan, joskaan ei aivan täysillä käyvänä. Jos ois takki, se ois yhä tyhjänä. Ollu seitinohkasesti tekemistä viime kuukaudet ja vaikka nyt on melkeen niiku ois lomalla, niin rauhottumista joutuu oikeen opettelemaan. Hermo on kireellä ja pikkusen kaikki ärsyttää. Oispa valiumia.


Viime aikojen suurimmat ähellykset oli tuossa kuun alussa pietty kissaklinikka ja samaan syssyyn piti tyhjentää vanha kissakauppa ja roinavarasto Egoistesta. Molempiin hommiin tietysti liitty paljon kaikenlaista, myäskin tunteiden vuoristorataa. Kun on sisältä kuollut Tuonelan tienviitta niin tunteminen se vasta ottaakin koville, jumalauta.


Kissaklinikka oli 7 päivän hulabaloo (4 päivää Trawanganilla ja 3 päivää Airilla) ja niikun aina, olin jo ennen klinikan alkua aivan puhki. Kun ennen klinikan alkua piti jo pakata kissakauppa ja tyhjentää sieltä roinaa, tartti käyä Lombokilla shoppaamassa, kuurata ja puunata kaikki kissakorit ja kantokopat ja häkit, organisoia yhtä sun toista, nin klinikan vihdoin alkaessa oli jo selkä paskana ja helvetillinen väsymys päällä. Itku ei ollu kaukana kun siihen lisukkeeks heitti järjettömät kaatosateet koko klinikkaviikolle (yleensä huhtikuussa ei juurikaan sada) ja vanhan kissakaupan kattohan vuoti kuin seula. Ei ollu tunnelmat korkeella meitzillä ja olinkin koko klinikan ajan ku perseeseen ammuttu karhu.



Kissanpyydystäjäsankarit

Vapaaehtosia apulaisia ei juurikaan täällä Trawanganilla ollu, Airilla sentään porukkaa tuli jeesimään,niikun siellä aina tulee. Onneks kaukaa Borneon viidakoista tuli veljekset Doni & Adi pyydystämään kissoja, ja hyö tulivat jo tänne miun omalle Kikkareelle. Doni ja Adi oli sellasia kissanpyydystäjä-supermiähiä että ei mitään tolkkua. Jätkät ravas saarta ympäri ja toivat kissoja klinikalle liukuhihnatyylillä. Vettä tuli ku esterin perseestä mutta sekään ei tahtia hidastanu. Huikeet jätkät ja toivottavasti saan heiät seuraavallekin klinikalle. Jostain räävin rahat että maksan heiän lennot, jos se siitä on kiinni.

Eläinlääkäreitä oli tällä klinikalla vaan kolme, mutta heillä pärjättiin mainiosti. 7 päivää ja meillä kävi reilut 250 kissaa eläinlääkäreien pakeilla ja niistä hiukan yli 200 mirriä steriloitiin. Greit sakses!

Eläinlääkäri Rini hommissa
Parasta oli, että tällä klinikalla meillä ei juurikaan ollu sairaita kissoja. Miltei kaikki kissat oli hyvässä kunnossa ja pullukoita. Yhtään kissaa ei jouduttu klinkan aikana lopettamaan, ja ainoostaan kaksi kissaa menehtyi. Toinen oli tosi sairas pentu joka ei jaksanu elää ja toinen kissa sai erikoisen reaktion ilmeisesti ehkä anestesialääkkeistä ja oikas koipensa muutamia tunteja leikkauksen jälkeen. Sellasta ei ole koskaan tapahtunu aikasemmin ja se olikin koko klinikkaporukalle melkonen järkytys.


Jos muistelee kolmen vuoden takasia ekoja klinikoita mitä järkkäsin niin ero entiseen on aivan huikee. Sillon oli klinikoita, missä varmaan päivittäin piti eutanasioida kissoja, jotka oli niin huonossa kunnossa ettei muuta ollu tehtävissä. Eläinlääkäreillä meni välillä suurin osa päivistä sairaiden kissojen hoitamiseen, sen sijaan että oisivat tehny sterilointeja. Eli saarten kissapopulaation kunto on tässä 3-4 vuoden aikana huomattavasti parantunu ja se miältä tietenki hirviästi lämmittää. Että on tällä miun äheltämisellä jotain saatu aikaan, ei oo ihan hukkaan heitettyä ollu kaikki aika ja raha ja mielenterveys mitä tähän kissaprojektiin olen syytäny.

Hauskaa oli tällä klinikalla, että vapaaehtosena pyöri yks gimuli joka tuli yhestä Sumatran eläinsuojelujärjestöstä kattomaan miten miä tätä hommaa pyöritän. Vähän niinkun oppimistarkotuksessa. Olin ihan että häh, emmiä tiiä yhtää teenkö hommia mitenkään erikoisen hyvin, kun olen kaikki hommat itte kehitelly, kun eihän miulla oo mitään kokemusta miten vastaavia klinikkahärdeleitä ns. "oikeemmat" järjestöt pyörittää. Mutta ilmeisesti miun itte keksimät systeemit on toimivaks ja hyväks koettu ja ehkäpä Sumatralla alkaa jossain vaiheessa kissaprojekti, jossa mirrejä seuraa pahviset numerolaput koko niien klinikalla olemisen ajan ja missä tehään asioita tälleen ja tolleen ja samalla tavalla niiku täällä.


Min hima näyttää nyt tältä. Romuvarastolta.

Klinikan jälkeen olin aivan loppu mutta piti vielä pari päivää jaksaa äheltää. Piti tyhjetää kaikki vanhasta kissakaupasta Egoiste-ravintelin tiluksilta. Siinä sai heppakärryllisen jos useemmankin roudata kamaa ennenku oli koko kauppa tyhjänä. Romut on nyt miun palatsilla varastoituna, uutta kissakonttoria oottamassa.

Vaikka vanhan kissakaupan sulkemisen ajankohta oli tiedossa, ja siihen olin valmistautunu, vähän alahuulio väpätti kun viiminen hevoskärryllinen roinaa lähti. Että tässä se ny sitte on, yhen ajanjakson loppu. Ei niin että vanhaa kauppaa ikävä sinänsä tulis: katto vuoti ku seula, ei valoja, lavuaari ei ole koskaan vetäny pätkääkään, hiiret mellasti ja pasko ympäriinsä, termiitit nakers kaiken mikä oli puuta. Mutta se oli kuitenki miun kissakauppa.

Olo oli todella tyhjä kaupan tyhjennyksen jälkeen ja kävin viä monta päivää ihan ylikierroksilla. Oli vaikia rauhottua kun vimoset 3 vuotta elämää on rytmittäny kissakaupan pitäminen. Olin ihan hukassa että mitä vittua miä nyt teen kun ei ole mitään luomassa päivään järjestystä.

Olo on vähän hukkanen vieläkin ja hermostuttaa ihan perkeleesti, koska uuden kissakonttorin rakennushommia ei oo vielä ees alotettu. Kissat ei tällä hetkellä juurikaan saa rahaa, lahjotuksia lukuunottamatta, ja siitä miulla on hirviä stressi. Kun pitäis rakentaa ja samalla pitää kissasairaalan mirrit sapuskoissa ja lääkkeissä. Raha, se on se mitä puuttuu ja mikä stressaa.

Toiveena on, että uus pytinki alkais ens kuun alussa nousemaan. Se on saatava pystyyn piakkoin, jotta kauppa alkaa pyörimään ja mirrien kirstuun alkaa ropista tuloja.

Steriloituja mirrejä

Vitamiinia kissoille

Eläinlääkäri Liz. Hän on Balilta ja tulee toivottavasti tulevaisuuessa käymään täällä säännöllisesti pitämään päivän tai parin miniklinikoita. Sitte joskus kun uus kissakonttori on valmis.

Huhtikuun kissaklinikan jengi.



tiistai 14. maaliskuuta 2017

Spurgutravels Oy



Kämppämurrosta on toivuttu ja vitutuskäyrä sen suhteen laskeutunu normilukemiin. Vahtihanhea tahi -saatanaa en ole vielä hommannu, mutta harkinnassa yhä on.


Miun Taalasmaahommat jatkuu vielä ens viikon lopulle saakka, ja jumalauta, kakkua pöytään, ens viikon sunnuntaina miulla on vihdoin VAPAAPÄIVÄ! Sen vietän oletettavasti massivisessa kankkusessa, sillä edellispäivänä Golfilla on hirviät pirskeet. Palmsiin pärähtää ens viikon aikana kaikki huoneet täyteen omistajaukkojen kavereita ja ens viikon lauantaina Golfilla bailataan ankarasti erään pirkon pyäreitä synttäreitä. Saapi nähä mikä on meininki, kun liki kolmisenkymmentä elämän ehtoopualella olevaa aussia (+ myä täällä asuvat kutsuvieraat) laittaa koreesti kreisibailaten. Veikkaan että kemut on rajut ja jälkiä siivotaan vielä pitkään.

Edenin altaalla on tilaa
Saari on tällä hetkellä varsin hiljanen. Onhan yhä low season, ja hiljaisuuden tuntua lisää tuo rantojen putsaus. Kun ei oo ranta täynnä kuppiloita ja älämölöä niin tuntuu ihan autiolta. En tiiä onko täällä sinänsä vähemmän ihmisiä kun normaalisti tähän aikaan, vai onko porukka vaan enemmän levällään pitkin saarta. Näppituntuma on -  ja kanssakikkarelaiset on pitkälti samaa mieltä - että aivan helvetin hiljasta on. Majatalojen huoneet ammottaa tyhjyyttään ja muillaki ku miulla alkaa olla vahvaa persaukisuutta ilmassa. Meillä Edenissäki on ollu ku huopatossutehtaalla. Ollaan perjantaihin saakka ihan tyhjillään, ellei ny jostain tupsaha turisteja taloon.

Paikoin "rannat" näyttää vielä tältä. Mutta siivous jatkuu ja kylä tää tästä viä hyväks muuttuu!


Jo viime joulu-uusvuossesonki tuntu normaalia hiljasemmalta, vaikka porukkaa olikin ihan helvetisti. Reissaajat menenevät kenties jonnekin muualle, jossain on joku kuumempi saari joka on enemmän IN, ounastelen. Ja kun soppaan lisätään netissä kulkevat stoorit kuinka armeija tulee kaivinkoneen kanssa ja hajottaa ravintelit ihmisten ympäriltä, ja kun rannat yhä monessa kohtaa näyttää niiku olis pommi jysähtäny, ni emmiä lainkaan ihmettele, että jengi äänestää rinkoillaan ja menee jonneki missä on stabiilimmat olosuhteet.

Itse olen niin pöljä, että miusta on kivaa kun Hiekkakikkare ei oo tukossa jengiä. Vaikka kissakaupalla en ole myyny juuri mitään moneen päivään eli mirrienkin lonpsa alkaa olla kuralla, ni niin tyhmä miä olen, että oon vaan et jeejee, siistiä kun on hiljasta.

Vittu miä olen kyllä aivan puupää. Pitäs ajatella rahaa rahaa rahaa rahaa ja eritoten sen rahan tekemistä. Varsinkin nyt kun koitan jonkinlaista Sprugumatkat Oy Ab CD ehkä jopa DVD ja Bluray -toimintaa kehitellä.


Tilannehan on siis edelleen tämä: rahat on finaalissa. Palkallista duunia Edenin Taalasmaana on toki juuri nyt, mutta seuraavan kerran pestiä Taalasmaana on mahollisesti luvassa vasta loppuvuodesta. Jos silloinkaan (Eden on yhä myynnissä ja persettä kylmää että jos se lipsahtaakin kaupaks...äääk!).

Toistan itseäni, koko ajan, mutta sanon taas: persaukisuus pitää ihmisen touhukkaana. Nyt voinkin kertoa teille, että ne päivät ovat muisto vain jolloin ihan tuosta vaan supporttailin tuttujen bisneksiä tunkemalla kaikki tänne tulevat entisten naapureitten kaimojen serkkujen jumppakerhon kahvakuulamuijat noihin tuttujen majataloihin. Iloisna hoitelen majotusjärjestelyjä niitä vonkaaville edelleen, mutta homman nimi on nyt se, että persaukisen aika ei enää ole ilmasta.

Opettelen olemaan sorkka ojossa, että miulle jotain kans. Jos rapsutan siun selkää ni siä rapsutat miun selkää. On vähän ahne olo, mutta fakta on, että noihin majotussäätöihin kuitenki saa tuhraantumaan aika paljon aikaa kun pitää tsekkailla onks tilaa ja mitä maksaa ja lähetellä kuvia et kelpaaks tää ja sitä ja tätä ja tota. Ja vaikka majatalon omistaja sanoo kiitos ja vieraat tuo hapankorppuja, ni ei niillä vuokraa makseta. Kylmä käteinen, se maalimaa pyärittää!

Miun kautta voipi varata mm. tämmöstä privaattivillaa, misä on 2 makkaria ja oma piäni pulahteluallas


Täten olen tässä tovin jo säätäny diilejä erinäisten majatalojen kanssa. Että jos minä tuon jatkossakin teille asiakkaita niin antakaa miulle jotain. Maksattehan tyä kaikenmaaliman nettisaiteillekin prosentit varauksista ni provikkaa rahaa kaching-kaching minulle myäs kiitos. Kaksi aivan kelpo majataloa (Villa Rika, mistä oon saanuki jo provikkaa joulukuusta alkaen ja nyt uutena messisä myäs Trawangan Oasis) on jo katalookissa. Koitan saaha viä yhen tai kaks lisää. Eli varailkaa edelleen majotuksia miun kautta, ni ensinnäkin saatte huonetta aika hyvällä hinnalla (spesöl prais ounli for jyyyy!) ja toisekseen miä saan sitte majatalolta siivun siitä mitä tyä majotuksesta maksatte. Win-win situeissön, teille majaa ja miulle fyffee!

Lisäks sukelluspakettidiilit on Lutwalan kanssa sovittu elikäs tuuppaan sukeltajat sinne jatkossakin, mutta nyt saan kaikista miun tuomista maksavista asiakkaista piänen provikan.

(Gili Palmsin ja Edenin huoneita varaan myäs, mutta niistä en kinua provikkaa koska Edenissä olen töissä ja Edenin omistaja syättää ja juattaa miuta niin helvetisti että oon periaatteessa koko ajan saamapuolella enivei, ja Palmsin omistajat supporttaa miuta niin järettömästi, etten voi sitä heille ikinä mitenkään korvata, täten koitan ees tuua heille asiakkaita, sekä ryypätä ahkerasti heiän baarissa)

Ja sitte koitan viä ährätä jotkut tseydeemit jotta saan provikkaa myäs kyytien järjestelyistä Balilta tahi Lombokin lentokentältä, ni kappas vaan Päden Pakettimatkapalvelu ois valmis.

Jahka miun kattava majotus-ym-katalooki on valmis nin laitan kuvien kera et mitä on tarjolla ja mitä kaikkee huvitusta ja perseensuristinta miun kautta voi varailla! Pitäsköhän joku nettisivukin tälle hommalle tehä? Ehketi. Ku ehin/jaxan.

Vapise Tsätsätsätsäärepori! Päden Spurgutravels valtaa markkinat!

Ps. Olen aktivoitunu Instagramissa, siis muutenkin ku kissojen suhteen, ja tuuttailen sinne kuvan tai muutaman miltei päivittäin. Menkää ja seuratkaa Instapuumaa, klik klik tästä.



keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Täytyy hankkia vahtihanhi. Tai Vahtisaatana.

Palatsiini murtauduttiin eilen. Taas. Vitutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Vaikka tällä kertaa mitään voro ei vieny (opin läksyni viime kerrasta, en pidä kotona enää mitään arvokasta.... enkä tosin mitään arvokasta edes omista) niin vituttaa silti niin helvetisti että pää meinaa räjähtää.

Tulin kotio käväseen iltapäivällä ja kappas vaan, makuukammarini ovi on auki, molemmat lukot totaalisen pillunpäreinä. Kissoja kämppä täynnä, kaikki tavarat ja vaatteet pitkin lattioita, sänkyä myäten myllätty koko huusholli.

Hepulikohtauksen ja hermoromahduksen sain välittömästi. Suurin hätä oli Sokeesta, koska hän ei näe mitään ja oli rikotusta ovesta painellu pihalle. Itkua siinä jo tuhersin ja säntäilin ku päätön kana ees taas ihan valtavan hädän  (ei kakka-) kourissa, ja sitte vasta itkettiki kun Sokeen pongasin talon takana papaija-puskien juurelta nuuskimassa huudiloita. Pääasia, että Sokee on tallessa! Myöskin 2 muuta sisällä asuvaa mirriä, pennut Pocari ja Pepsi, olivat tallella. Pocari äärimmäisen pelästyneenä yöpöydän alla piilossa ja Pepsi vieraskammarin hyllyssä silmät ymmyrkäisnä. Kissat tallella ja hengissä, eli ei sen suhteen hätää. Miun mieliala lähenteli kuitenkin hysteriaa.

Naapurista tuli heti jätkät mestoille, rupesivat hetimiten korjaamaan ovea, uusia lukkoja ja salpoja ja tsydeemeitä joku ravas kaupasta hakemassa ja poraus ja paukutus alko välittömästi. Laitoin töihin viestiä, etten oo nyt Edeniin tulossa koska tämmöne tilanne, ja sieltäki yks jätkistä hilpas heti paikalle että tarvinko apua ja mitä helvettiä oikeen tapahtuu. Postasin feispukkiin että vittusaatana ja siitä noin 5-10 minuutin päästä pihaan pamahti 3 poliisia. Pyytämättä aivan! Herraisä sentään. Mutta kyseisillä polliiseilla ja miulla on yhteisiä tuttuja, ja ilmeisesti yhteinen tuttu oli pongannu miun feispuk-postauksen ja polliisit sattuvat just olemaan heiän tiluksilla kaljalla tai jollain, ni oli viesti välitetty. Polliisit oli tavattoman mukavia, ja totesivat että kun kuulivat että se on miun talo nyt mihin on voro menny ineen, ni ottivat heti pyärät alle ja tulivat kattomaan. En tienny että ne tietää kuka mie oon, saati että missä miä asun, mutta mikäpä täällä Hiekkakikkareella salassa pysyis. Eipä polizait mitään tapahtuneelle pysty tekemään, mutta lähtiessään sanoivat että miä olen myös heiän ystävä ja antovat puhelinnumeron johon voin soittaa vaikka keskellä yätä jos joku hätä tulee tai tarvin apua. Asia selvä!

Ovi korjattiin, lukot ja salvat uusittiin, keittiön seinässä oleva reikä tilkittiin väliaikaisratkasulla (lautoja naulattiin, nin ei mahu siitä ihminen läpi ilman ähräämistä). Sit ei tarvinu enää kun siivota sotku. Ja sitten tarvittikin kaljaa ja aika vitun nopiasti, koska oli erittäin hermoheikko ja säpsähteleväinen fiilis. Oli pakko vetää nopeet ja äkäset tumut että sai jotenki nukuttua.

Se on meinaan vittumainen tunne kun joku on siun kotona ollu ja möyriny kaikki siun kalsarit ja likapyykit ja ihan kaikki. Saatananvittu sentään. Seuraavat puoli vuotta nukun taas vasara käessä.


Yhillä oli jopa kassakaappi murrettu auki

Miun huusholli oli 24 tunnin  sisään kolmas talo mihin murtauduttiin. Mahtava meininki. Yhillä oli jopa ihan oikee kunnon kassakaappi/tallelokero-tsydeemi, joka oli sekin laitettu päreiks ja sieltä viety kaikki. Tuommonen se on jo ammattilaisten hommaa.

Miten tästä eteenpäin? Keinot saaha turvallisuuen tunnetta takasin on oltava kohtuullisen edullisia, koska miulla ei yksinkertasesti ole varaa mihinkään vitun valvontakameroihin ja miinakenttiin. Panostan siihen, että palatsiin pääseminen on tehtävä vieläkin vaikiammaks ja tyäläämmäks.

Nythän miulla on jo ikkunat ruuvattu pysyvästi sulki, ne ei aukene mistään eikä mitenkään, ellei lasia riko. Laseissa on hälyttimet eli alkaa pilli huutamaan jos lasin rikkoo. Ovissa on ollu sekä normaali lukko, että tukevalla salvalla viritetty munalukko-lukitus (nämä lukot ei siis voroa pidelleet. Se on joutunu oikiasti tekemään töitä että on sisään päässy.) Talon omistajan kanssa tsättäilin eilen ja se lupas nyt mahdpian tehä miun keittiörempan ees siihen pisteeseen, ettei seinässä ole enää reikää, sekä rakentaa miun palatsin ympärillä olevan aidan sen verran korkiammaks, ettei siitä ihan tuosta vaan tulla yli. Sen jälkeen: keittiön ikkunat ruuvataan pysyvästi umpeen. Keittiön oveen vitullinen lukkoarsenaali. Hälyttimet laseihin.



Vahtikoira tai vahtipossu olis kiva, mutta koirat on kiälletty ja possullekaan ei varmasti hyvin kävis jos tänne tulis. Vahtihanhi on harkinnassa, hanhet on kuulemma vitun äkäsiä ja käyvät päälle jos tulee vieraita ihmisiä heiän huudiloille.

Pohdin myös, että kun indoneessialaiset on aika helevetin taikauskosta porukkaa ja kummituksia pelkäävät ihan perkeleesti ja muuta vastaavaa, ni iskisin tuohon akilleen kantapäähän oikein näyttävästi. Pitäisin talossa huomiota suuresti herättävän Mustan Messun tai jonkun muka-satanistisen rituaalin, missä hiippailtais mustissa kaavuissa taloa ympäri kyntilän valossa naamat valkosina ja  möristäis ja öristäis ja huueltais Saatanaa, taustalla norjalainen bläkkis raikais niin että kuuroinki kräkin vetäjä sen kuulis. Sitte koristelisin talon ja pihan kaikenlaisilla pääkalloilla ja saatanien kuvilla ja pentagrammeilla, ja laittaisin sanaa kiertämään, että talossani legendojen mukaan majailevat Hyvät Henget kun ei saanu piettyä järjestystä yllä niin miä oon kuttunu helvetin syvimmistä onkaloista mestoille sellaset henkimaailman hiipparit joitten kanssa ei ole leikkiminen.

Tarvitsen Palatsiini siis Vahtisaatanan.





maanantai 27. helmikuuta 2017

Rantojen raivaus, Päivä Nelijä



Ei tuukkaa viäl kissajuttuja, vaan lisää asiaa tästä meneillään olevasta rantojen raivaamisesta. Tää on nimittäin niin jännää! Ja asiasta on miulta nyt niin paljon kyselty, että kollektiivisesti infoa tulee tässä.

Saarihan siis muodostuu näin: on meri, sen jälkeen hiekkarantaa, sitte tulee rantakatu ja rantakadun jälkeen vapaata mellastusta eli kauppoja, kuppiloita ja majataloja.

Sääntö on ollu aina se, ettei rannoille saa rakentaa. Rantoja ei myöskään voi omistaa. Rannat kuuluu kaikille, ja vesirajaan tarttis olla joku 30 metriä ennenku minkäänlaista kiintiää rakennusta saa olla. Tilanne täällä oli vuosien saatossa pikkuhiljaa valunu sellaseks, että rannat rupes olemaan täynnä rakennuksia, ihan tömäköitä betonitönöjä, ravinteleita, kauppoja, hieromalaitoksia ja ties mitä bizniztä. Monessa kohin ei hyvällä katottu, jos siähen rantahietikolle menit pyyhettäs levitteleen ja sen päälle eteerisenä kellahtamaan, annettiin ymmärtää että hei, siun pitää meiän kuppilasta ostaa jotain ni sit saat olla.

Kaikki, painotan KAIKKI, rakennukset ja bisnekset rannalla on täten ollu laittomia. Mutta kun naapurikin, ni mie kans. Siivu turisteista jokaiseen taskuun, kiitos. On ollu erittäin hyvin tiedossa, että tämä peli ei loputtomiin vetele. Rantojen raivaamisesta kulki huhuja jo 5 vuotta sitten, ja tässä on vaan ooteltu, että millon jotain oikiasti tapahtuu.

Jo kuukausia sitte kaikki rannoille rakentaneet biznixet sai kirjallista ukaasia, että raivaus on tulossa ja se tapahtuu helmikuussa 2017. Mutta koska Indonesia, niin ei voinu tietää pitääkö aikataulu ollenkaan paikkaansa. Kyllä se nyt kuitenki tässä viime viikkoina on selkeesti ilmi tullu, että nysse rytinä oikiasti on tulossa. Takaraja oli viime perjantai elikäs 24.2. Jollei sillon ollu ranta puts-ja-plänk ni univormusetät tuli kyllä pyytämättä auttamaan.

Usiat paikat otti tilanteen nöyränä vastaan ja purkivat ja siivosivat rantarakennelmansa ihan itte. Osa taasen ei uskonu eikä laittanu tikkua ristiin, ei ees siinä kohin kun armeijan ja polliisin ukot tuli laumoina mestoille ja kaivinkone alko kaatamaan rakennuksia. Eräässäkin hulppeessa hotellissa oli huhujen mukaan asiakkaat istunu rantakuppilassa aamiaisella ihan ilman huolen häivää, ei ollu kerrottu ollenkaan että jotain suattaa tapahtua. Siinä oli varmaan monella aamiaismunaa väärässä kurkussa kun paikalle perjantai-aamuna pelmahti lauma ukkoja aseet tanassa ja kuppila rupes ympäriltä kaatumaan.

Nyt eletään paivää numero 4. Armeija ja polliisi on yhä sankoin joukoin saarella. Äsken kaivinkone posotteli tuosta ohi, ja ohimennessään hajotti kaiken mitä vielä rannan puolella tietä oli pystyssä.



Miten tästä eteenpäin? Rakennusromua on rannoilla vielä ihan helvetisti. Tiettävästi rojua roudataan Lombokille, ja aikan paljon näyttää myös kierrättyvän. Siellä sun täällä paikallisten asumusten pihoilla on puupinoja ja muuta käyttökelposta, mitä on käyty tuolta purkutyömailta keräämässä parempaan talteen. Ittekin olen käyny korjaamassa talteen kaikenlaista pientä (ns. paanukattojen paanuja, niistä askartenpaskartelen viittoja uuelle kissakaupalle, sitte ku se joskus on pystyssä). Paljon on myös ollu nuotioita rannoilla männäiltoina, se on varma. Heinäkattojen jäänteet roihuaa kivasti.

Siihen nousee Egoisten uus ravinteli

Monet rakentaa parhaillaan rantakadun toiselle puolelle kakkoskerroksia, ellei satu olemaan ihan maan tasalla tilaa laittaa kuppilaa siihen. Kakkoskerroksista voipi moni olla sitäkin mieltä että ai kauhee, mutta monet näyttää tekevän uuet pytingit aika hyvällä maulla. Sieltä kelpaa sitte yläkerran terdebaarista tuijotella merelle, koska näkymä on nyt esteetön.

Ja suurin osa porukasta on ottanu tämän aika positiivisella mielellä vastaan. Vaikka biznez on nyt vähän käymistilassa, monella on mestat kiinni (mm.Egoistessa) niin kyllä tunnelma on silti erittäin jees. Miä uskon myäs että turistit arvostaa sitä, että nyt täällä on oikiasti sitä hiekkarantaa silmänkantamattomiin, turkoosi meri siinä liplattaa. Ja ei täällä nälkään kuole, ravinteleita on ja on aina ollu muuallakin kun rannoilla.

Aina on tietty niitäkin, jotka ei näe missään mitään hyvää. Monella on ollu pinna helvetin kireellä tämän raivaushomman takia, varsinkin jos on kalikka kolahtanu omaan tahi ystävien nilkkaan. Toki tässä on sekin puoli, että rantabiznexien mukana monelta lähti työpaikka alta, mutta kunhan nuo uuet kakkoskerrokset valmistuu niin työvoimaa taas tarvitaan. Jotkut ei myöskään millään suostu tajuamaan, että rantarakennukset on kaikki olleet laittomia. Se on ihan sama onko se ollu länkkäriomisteinen, paikallisjätkien risukasa-tyyppinen kuppila, porhojen jakartalaisten tai kenen hyvänsä pykäämä pytinki: tasapuolisesti KAIKKI on olleet laittomia ja ne on nyt vedetty nurin. Rannoilla ei nyt sallita MITÄÄN kalusteita tahi minkäänlaista bisneshommaa, ei kenellekään.

Mitä mieltä itte tästä olen? Sitä mieltä, että jesssssss, tää on mahtavaa! Okei, miusta pitäis sallia aurinkovarjoja ja rantapetejä, mutta siinä on sekin puoli, että kukas ne omistaa. Jokuhan ne aina omistaa ja siitä seuraa sitten taas se, että rannalla pyörii biznez ja tähän miun omistamalle rantapetialueelle ei ole muilla asiaa ja siihen ei turisti saa kellahtaa jollei jotain korvausta rantapetin käytöstä anna. Ja siitä se nopiasti taas lähtis lumipallo vyörymään. Rantapetiarsenaali tartteis jonku suojan yöks ja äkkiäkös siähen nousis joku bambuhökkeli sitä varten, ja jos bambuhökkeli ni miksei pieni risubaari ja siinä sitä sitte taas oltais, naapuri alkais laittamaan vähä parepaa baaritiskiä ja kylkeen alkais nousta kauppaa ja ties mitä. Eli se on kaikki tai ei mitään, koska muutoin ihmiset ei tajua.

Toki kaiholla muistelen aikoja kun Kakkosen Koralpiitsillä oli rantabaari ja regeikemu ja heinäkattoset makaamot. Oi niitä aikoja. Mutta kun heilläki se homma karkas täysin lapasesta ja rupes nousemaan kauppaa ja hieromalaitosta ja helvetillistä katosta ja muuta paskaa ni tunnelmahan siinä tyystin pilaantu.

AIJJETTÄ! 


Mutta on tää jumalauta kertakaikkisen hienoa. En malta kissakaupallakaan oikeen pysyä aloillain, ku koko ajan ramppaan tuohon rantakadulle tuijottamaan että kuinka upialta näyttää. Siitä näkee suoraan merelle, Menolle asti. Jumalattoman hianoa. Ja uskon että meistä monella jotka täällä pysyvästi ollaan ni tunnelma on kertakaikkisesti plussan puolella. Kun ollaan vuosien saatossa nähty se muutos mikä täällä on tapahtunu. Joskus sillon muinoin kun rannat oli rantoja. Ja nyt on kyllä selkiästi otettu askel taakse päin, ja se on hyvä suunta se.

Monella onkin näinä päivinä sellanen huumatun lehmän hymy päällä kun tuota rakennuksista tyhjää rantaa kattellaan. On se hiano!


Eilisen ja tän päivän kuvasatoa tähän lopuks.











sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Taalasmaan arki ja Edenin kärmes




Edenin omistaja Suzanne läks lomille ja miä olen Taalasmaana tuonne maaliskuun loppupuolelle saakka. Jes, palkallista duunia! Tulee tarpeeseen, nimittäin. Olen aivan persauki ja lisäks velkaakin on ihan vitusti. Piti tämän vuoden vuokranmaksuun lainata aimo köntsä massia. Nyt pitäs enää jostain taikoa sama köntsä kääshiä jotta saapi velat maksettua. Vihaan olla velkaa, mutta se on hyvä se, koska tuleepahan maksettua takasin ja niin nopiasti ku suinki mahollista. Tästä olen itzelleni kiitollinen ja omaa selkää taputan. Se on miulla aina ollu periaatteena, että ensin maksetaan laskut ja velat ja vasta sitten syyään ja ryypätään.

Miun Taalasmaahommathan pitää sisällään mm. varausten hoitamista, rahaliikenteen sumplimista, kirjanpitoa, kanojen kyttäämistä, kissojen ruokkimista  ja yleistä vahtaamista että hommat sujuu ja kaikil on kaikkee ja jääkaapissa kaljaa, sidukkaa ja limonaatia. Lisämausteena kaikenlaisten ylläritilanteitten setvimistä sekä millon mitäki excel-taulukoien höyläämistä. Ja tietysti meiän asiakkaiden kanssa kommunikointia.

Ennenkin olen sanonu, ja sanon taas: vittu, ihmiset!

Männäpänä tuli iltasella puhelinsoitto, että moi onko teillä täksi yöksi huonetta vapaana. On meillä. Tyyppi kysyy onko teiän huoneet kivoja ja siistejä. No on tietty. Ja vaikkei olis ni luuletko että sanoisin et ei ku nää meiän huoneet on ihan paskoja ja likasia. Sitte hän kysyy että voinko minä mennä takuuseen, ettei huoneessa ole ötököitä eikä gekkoja. Piti laskea miljoonaan ennenku sain sanottua että kuule, myö ollaan Indonesiassa, sellasta majataloa et löydäkään joka pystyy siulle 100% varmuudella takaamaan, ettei huoneissa ole mitään elävää sisällä, Ollaan tropiikissa jumalauta, täällä vipeltää yhtä sun toista (palaan yhteen vipeltäjään ihan kohta). Potentiaalinen asiakas on langan päässä että okei okei. Tiedustelee hintaa, ja kerron sen hänelle. Tyyppi kysyy pokkana että voinko antaa alennusta KOSKA TÄMÄ ON MEIDÄN VIIMINEN KOHDE TÄLLÄ MEIDÄN LOMALLA! Aijaa no sitte, ihan viimisenä kohteena meille tulisitte, eipä siistiä, kyllähän sen takia alennusta pitää antaa. Vitut. Tuota en ollu ennen kuullukaan, eli ois voinu ihan sen takia antaa vähän alennusta, jollei tyyppi olis jo kyselly tyhmiä aikasemmin.

Alennustahan asiakkaat on pyytäny mm. seuraaviin syihin vedoten:
- ollaan vaan yks yö
- ollaan monta yötä
- ollaan häämatkalla (se onki just se millon lähetään kinuumaan alennuksia ja kaikenlaisia erikoiskohteluita, koska naimisiinmeno, kaikkien pitäs kumartaa ja palvoa ja pokkuroida ja antaa kaikki ilmasiks)
- on jonkun syntymäpäivä
- ihan muuten vaan

On kysytty myös että onko meillä fillareita vuokrattavana. On meillä. Maksaa tämän-ja-tämän verran per päivä. Ahaa. Mutta voidaanko saaha fillarit ilmasiks? Ai niikun minkä takia? Ihan vaan huvikseen? Ette voi. Ne maksaa teille ihan sen saman niiku kaikille muilleki.

Mutta onneksi - ja tämänkin olen ennenkin sanonu - suurin osa asiakkaista on kivoja ja hyvillä fiiliksillä eikä niuhota turhista. Ovat lomalla, kuuppa on säädetty lomamoodiin eikä sillon pienistä kitistä. Sille yhelle pimulle joka meillä asu joskus vuosi sitte kun sähköt oli jonku 30 tuntia putkeen pois, ni hänelle olis joku pokaali (tai alennus) pitäny antaa, kun ei yhtään napissu. Totes vaan että "täähän on vaan osa tätä seikkailua, ei haittaa pätkääkään".


Palataan vipeltäjiin. Toissailtana olin jo kotona pötköttämässä ja kattomassa telkkaria kun Edenin jätkät laitto viestiä että Hello boss, myö tapettiin just cobra täällä. Ja kuvia tuli heti perään. Miulla lojahti melkeen paska housuun. Kärmes oli valtava. Ja miulla hirviä huoli että onko Edenin kissat ja kanat kunnossa. Oli ne, mutta läheltä oli liipannu yhellä kissalla. Kärmes oli jostain tullu, oli luikertamassa yhen meiän mökin terdelle, kun Axl Rose (kissa) oli lähteny karvat pystyssä ilmottamaan kärmekselle että alahan painua helvettiin meiän pihalta. Luajan lykky pojat näki tilanteen ja ehtivät hätiin lapioien ja isojen kivenmurikoien ja tiäs minkä aseitten kanssa. Kärmes oli lajia black spitting cobra (sanoivat pojat ) ja ei ole mukava kärmes se. Jos olis Axl ottanu matsia ni henki pois olis melko varmasti ollu lopputulos.

Koobra


Valitettavasti kärmes menehtyi tämän häpeningin tuoksinassa. Olis ollu kiva jos se olis vaan säkitetty ja viety muualle elävänä, mutta ymmärrettävästi tuommosten myrkyllisten otusten kanssa ei ole leikkiminen.

Siitä onki jo usiampi vuosi aikaa, kun täällä meiän huudiloilla on cobraa bongailtu. Mutta näemmä heitä täällä vilistelee.

Ounastelen, että tässä saattaa olla selitys usiampaankin kissakuolemaan viime aikoina. Kun muutoin terve ja potra mirri potkasee tyhjää tuosta vaan ilman mitään näkyvää syytä, niin liekö olis pusikoissa vastaan tullu paha kärmes? Ei voi tietää mutta mahdollistahan tuo on. Näin sadekauden loppupuolellahan saari on mahotonta vihriää pusikkoa täynnä ja herra tiäs mitä siellä pusikoissa miunki talon ympärillä oikeen ryämii.

Kissahommista lisää seuraavassa postauksessa. Vaikka joku lukija oliki kommentoinu et mitä miä vaan kissoista hössötän et käy vähän tylsäks ni sori. Johtusko se hössötys vaikka siitä että teen saaren kissaprojektia noin 24/7 ja välillä (useimmiten) ajatuksiin ei juuri muuta mahu? En tiiä, mutta semmonen tutina tässä vähän on.



ÄÄÄÄKKKKKKKKKK!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Rannat rannoiks, kakkospäivän kaaos

Egoisten kissa ihmettelee että hetkinen, eilen tässä oli vielä ravintola, nyt on vaan jumalaton hiekkalaatikko.


Kävipä eilen melkonen rytinä pitkin Hiekkakikkareen biitsejä. Polliisi ja armeija on täällä edelleen vahtimassa että rakennukset kaatuu ja rannat siivotaan. Paikoin näyttää niikun olis pommi räjähtäny, ja toki tämmösen kaaoksen siivoominen hetkisen kestääkin. Mutta muutamat mestat ovat oitis putsanneet kaikki ryänänsä veke ja avot näyttää kuulkaa oikein kivalta.

Rantakatua tepastellessa tahi pyäräillessä nyt vieno tuuli mereltä kivasti leuhottaa ihokarvoja, kun ennen tossa rantsuraitilla posotus oli kun jotain hikistä tunnelia olis menny. Meri liplattaa siinä, porukkaa loikoilee rantahietikolla ja rantaa.... sitä on, eessä ja takana, esteetönnä.

AI LAV IT!

Kattokee kuvia, ihan itte otin tuossa äsken.

Siinä on kuulkaa Kakkosen Kuppilan baarin jäänteet. 

Kakkosen Koralbiitsin ranta rupiaa näyttämämään samalta ku sillon kun tänne vuosia sitte ekaa kertaa tulin.
Siinäki oli ravinteli ihan vasta äsken


Suunnitelmaa Hiekkakikkareelle. Mitähän tästä oikein tulee?





Egoisten biitsi meren ääreltä päin

T'ässä vielä hetki menee ennenku biitsit on joka kohasta siivottu



Törmäsin vanhaan tuttuun! Mr.Indiana ja hänen asumuksensa. Sinnittelevät vielä biitsillä, mutta eiköhän lähtö kohta tule.

Kissakauppaa ei tarvinnu avata tänään. Tällä hetkellä rannoilla ei saa olla MITÄÄN. Ei pöytiä, ei tuoleja, ei rantapetejä, ei MITÄÄN. Näin ollen Egoisten tiluksilla joka läpi on täynnä heiän kalusteita. Pääsin tuosta jotenki luikertelemaan sisään sen verran että sain kauppakissoille haettua ruokaa ja heiät syätettyä, mutta totesin että tässä on ihan turha yrittää mitään kauppaa tänää tehä. Lupasivat roudata romujaan muualle säilöön eli ehketi jo maanantaina bizniz äs juusual.