lauantai 4. helmikuuta 2017

Kissojen uus pääkonttori


Tuohon nousee uus kissojen pääkonttori!

Kattokaas, luuska on hengissä! Tänne paskantaminen on jääny nyt kaiken muun jalkoihin tyystin täysin, mutta katos vaan kun ämmä aktivoituu heti kun on jotain vailla. Tällä(kin) kertaa se on raha. Antakaa sitä, ja paljon! Mutta antakees kun kerron ensin että mihin ja miks.

Menossa olevan rantojen putsaamisen seurannaisvaikutushan onpi sellainen, että miun piäni ja rämä kissakauppa joutuupi jyrän alle. Koska Egoiste-ravinteli, jonka tiluksilla kauppa on, joutuu myöskin laittamaan rantakuppilansa matalaks, niin hyö luonnollisestikin tarvittevat tiän toiselta puolelta kaiken tilan mitä järjestettävissä suinkin on. Näin olen miun kauppa ja varastokoppero joutuvat väistymään. Yllätyksenä tämä ei suinkaan tullu, ounastelinkin että lähtö tulee mutta kyllähän siinä sitte vähän alahuuli väpätti kun asia miulle virallisesti ilmotettiin. Että mitäs vittua miä nyt teen? Ei ole rahaa mihinkään mistä jotain vuokraa pitäis maksaa, ja vaikka oliskin rahaa niin kun tuo rantasiivous on menossa ni kaikenlaiset tilukset edes siedettävällä sijainnilla on tyystin kiven alla.

Pyhkäsin tuona uutispäivänä kaupalta Golfille särpimään oluen pahimpaan hermoomiseen ja sanoin sitte miun kaverille Robertille että semmonen homma ois että tarvin uuen kissakaupan, tuli Egoistesta häätö. Robert ei silmää räpäyttäny, vaan totes välittömästi että no myähän rakennetaan siulle tuohon uusi kauppa. Mitäs laitetaan? Eikö tehä samalla vähän parempi ja isompi pytinki? Laitetaanko erillinen klinikkahuone? Kauppaan isot ikkunat ja eteen komia terassi missä kissahullut shoppailijat voivat istahtaa? KYLLÄ KIITOS!

Robert ja pari sen kaveria omistavat Golfin ja Gili Palmsin ja niillä on siinä viälä perkeleellinen tontti tyhjillään. Siähen nousee villoja pikkuhiljaa mutta tilaa toki on survoa siähen piäni pääkonttori kissoille. Heti seuraavana päivänä piirreltiin jo suunnitelma, minkä perusteella joku tekee oikeet rakennuspiirrustukset. Värväsin Edenin Suzannen pusaamaan rahankeräystapahtumaa (helmikuun 19.päivä Golfilla). Rupesin vaahtoomaan pitkin someja et tämmöstä. Vonkaan rahaa ja rakennustarvikkeita. Palkintoja meiän kissatapahtuman skaboihin. On ihan saatanasti tekemistä mutta onneks nyt on porukkaa messissä jeesimässä.

Toiveena on kerätä aimo köntsä kahisevaa, jotta saatais rakennuskustannuksista ees suurin osa kuitattua eikä aussiukkojen tarvitte omasta taskustaan kaikkea laittaa. Semminkin kun saan sitte loisia heiän tiluksillaan ja hyö on miuta muutenkin jeesiny vähän joka käänteessä kun jotain tarvin.

Vissiin olen joskus jotain tehny oikein kun tuommosia ystäviä miulle on siunaantunu. Kiitollisuurenvelkani on valtava, sitä en pysty koskaan takasin maksamaan, mutta jos ees rahallista velkaa saa kuitattua niin pystyn elämään. Ja toki supporttaan heiän pisneksiä majottamalla kavereita heiän hotelliin sekä ryyppäämällä Golfin kuppilassa harva se ilta. Se nyt on vähintä mitä voin vastapalveluksena tehrä, jumaliste!

Armaat lukijat, tukijat ja varsinkin kissaihmiset: kaivakee kuvetta ja antakaa euro tai tuhat. Klikkaa tästä kissojen lahjotussivulle.

Myös crowdfunding-kampanja on tulossa, rupian sitä ähräämään next.

Lisää infoa on mirrien tuoreimmassa uutiskirjeessä. Klikkaa tästä ja lue.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi
Mielenkiintoiset ja erittäin informatiiviset sivut. Onneksi aina joku uskaltaa irroittautua ja elää kuten haluaa. Jotenkin kuitenkin säröilee tuo kissa-aihe, josta onkin tullut lopulta pääasia. Luontoihmisenä en aivan ymmärrä mistä on kysymys. Luultavasti kissat ovat jo aikojen saatossa tuhonneet saarien luonnolisen eläinkannan melko perusteellisesti? Miksi kulkukissojen elämää pitäisi pitkittää tarpeettomasti? Ehkä tähän löytyy järkevät selitykset, mutta muuten hyvässä blogisarjassa ja sen säännöllisessä lukijassa kissaaiheen kasvu ihmetyttää. Silti kaikkea hyvää ja jatka valitsemallasi tiellä. :) t: P

Någon Annan kirjoitti...

Löysin blogisi pari päivää Muuliprojekti-blogin kautta, ja oon nyt lukenut sitä läpi tuonne marraskuuhun 2015 saakka. Ja ihan oikeasti lukenut, enkä vain silmäillyt postauksia läpi (joskin varmasti jokunen kirjoitus on tullut luettua vähän matalamma intensiteetillä). En useinkaan saa itsestäni irti kommentteja blogeihin, mutta kun nyt kerran olen saanut näistä kirjoituksistasi mielenvirkistystä jo jokusen päivän ajan, niin pakko kiittää siitä, että olet ne kirjoittanut: kiitos!

Tsekkaa myös nämä