torstai 18. toukokuuta 2017

Eväksenhakumatka

On se luajan lykky ettei miulla ole enää kissakauppaa Egoisten tiluksillä. Hehän avasivat sinne leipomopuodin jokunen kuukaus sitte, ja kun se oli siinä kissakaupan viäressä ni eihän sieltä kotio päässy koskaan ilman että kävi ostamassa pari patonkipötkylää mukaan. Tai evästeli heiän kasvis-piirakoita. Ja ihan vaan pelkästään vilkasemalla leipomokaupan donitsitiskiä paino nous varmaan kahexan kiloa.

Kissakaupan vimosinä viikkoina alkoki jo vähän sortsit kiristämään ja tissiliivit tuntu jälleen täysiltä. Turposin ku pullataikina, koska hyvä leipä, se on ollu asia jota täältä ei meinaa mistään löytää. Ja kun leipomopuoti aukes ja alko myymään uunituoreita patonkeja niin morjens, miehän mussutin menemään like there's no tomorrow.

Nyt kun oon reilun kuukauen ollu kaukana leipomosta nin pöxyissäin mahtuu taas hengittämään. Toki suhautan sillon tällön leipomolle hakemaan pari pötkylää, samalla kun käyn morjestamassa miun Egoiste-kissoja, mutta se on ehkä kerta viikossa eikä joka helvatun päivä.

Ruokahommat onkin täten muodostunu vähän vaikiaks. Minen jaksa käyä kylillä ostamassa ruokaa, kun en jaksa käyä kylillä muutenkaan, ja lähikioskien pakettinuudelit alkaa tulla korvista. Lisäks keittiökin oli pitkään ihan sekasten ni ei paljo huvittanu ees niitä kämäsiä nuudeleita siä keitellä.

Täten ratkaisu oli seuraava: kartottaa kaikki miun himahuudiloitten warungit eli paikalliset ruokakipsat ja ettiä sellanen mistä saa kasvismätön vaivatta ja halavalla (max eurolla saatava vatta täyteen kiitos koska miä olen persauki ja ruoka on asia johon miuta ei kiinnosta juurikaan rahaa mällätä) ja miälellään  jos sais viä sellasen sapuskan ettei se oo niin tulista että kituset palaa ja perse sylkee tulta.

Esittelyssä eväksenhakumatka, olkaat hyvät.



Tästä lähetään, miun Palatsin edustalta. Rakennusjätettä on polun posket pullollaan mutta kylä ne siitä jossain vaiheessa taas siivotaan.

Isojen puitten alle nous vähän aikaa sitte pari hökkeliä. Tämä etummainen on ruokakipsa eli warung ja siällä täti tekee oivat pöperöt. Mutta nysse oli sulettu. Tuossa kyltissä lukee "JUAL PULSA ALLOVRATOR" ja se tarkottaa että myyvät myös sykettä puhelimiin ja ilmeisesti kaikkien operaattorien liittymiin. ALL OPERATOR siinä kai koitetaan sanoa, mutta ALLOVRATOR on ihan yhtä hyvä, viesti menee perille ainaki miulle.

Hevot tauolla

Hepotalli. Näitten kauramoottorien paskaa miä käyn kottikärrykaupalla nyysimässä miun pihaan, jotta lähtis viidakko rehottamaan.

Siähen nous äskettäin tönö ja siinä asuu näjemmät uuet naapurit.

Kotieläimiä

Tuosta läpi ja kohta ollaan ruokapatojen äärellä

Petoninen valtatiä joka täytyy tässä ruuhkassa jotenki ylittää

Hevoa pukkaa joka suunnasta


Ja perillä, tämä on Warung Gili, tunnetaan myös nimellä "Speedbumb Warung" koska ne laitto tiälle tappavan betonitöyssyn joka koittaa aina kampittaa iloisen pyäräilijän yän hämärissä kun se pikkuhutikassa kaahaa tuhatta ja sataa Golfilta kotio.

Mässytarjonta oli tänää vähän köyhä. Ei ollu ees cyrrya.

Warungin Ibu eli Täti. Miä menen aina oman muavipänikän kanssa hakemaan pöperöt ni ei kattokaas tuu yhtään roskaa miun take awaysta.

Ja sitte takas kohti kotia

Paikallinen bikerijengi pyyhkäs ohi.


Isojen puitten alle on tullu myäs korjaamo. Korjaavat fillareita ja heppakärryjä ja tiäs mitä.

Ja kas, melkeen kotona jo.

Min Palatsi

Päivän mättö oli vähän onneton kun ei ollu curryy mutta jotain ny kuitenki sain henkeni pitimiks: tempeä, jotain heiniä, pualikas muna, maissikakkusia ja riisiä. Hintalaatusuhre ihan kelpo, tämä makso 10.000rp eli vajaat 70 senttiä. Ei o paha hinta päivän sapuskoista. Jää nähkääs sitte enempi rahaa kaljaan eli kasviskeittoon. Asiat on laitettava oikiaan tärkeysjärjestykseen, sitähän miä olen aina hokenu.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Remonttihommat

Palatsini on ollu remontissa syys-lokakuun vaihteesta alkaen. Piti tehdä seuraavaa: tehä miun kettiöön seinät, rakentaa uusi aita tilusten ympärille, uusi terde talon eteen ja pihaan uus heinäkattonen röhnötysalkovi. Hommathan lähtiki liikkeelle vauhikkaasti ja sialuni silmin jo näin kaiken valmiina ennen joulua. Tyhmä kun olen niin miälessä ei ollenkaan käyny, että tyytyväinen saan olla jos kaikki ois valmista ennen ENS VUODEN JOULUA.

Ongelma on lähinnä ollu että raksajätkät häviää kun piarut saharaan tuosta vaan. Miä en oo ees laskenu montako eri hyypiötä on tässä kuukausien aikana käyny vähän jotain nurkkaa hiplaamassa, mutta monta niitä on ollu. Mitään ei ole valmiiks asti saatu tehtyä, kaikkea on alotettu mutta valmista ei oo tullu mistään. Miun puupäähän ei mene tuommonen touhu, koska miä ajattelisin niin, että jahas, aletaas rakentamaan aitaa ja tehään se valmiiks ja sitte alotetaan seuraavaa hommaa. Mutta ei, vaan alotellaan vähän kaikkea eikä tehä mitään valmiiks saakka.

Aita on valmis. Maalattu ja kaikkee! Ja viidakkoa on istuteltu!
Aita muurattiin, mutta meni kuukausia enneku siihen jotkut remppajätkät raahautu sutimaan päällystyksiä. Keittiöön laitettiin seinää ja ovi ja ikkunoita mutta jätettiin yks helvetin iso reikä seinään sojottamaan. Pihan uus rötkötyskatos on pystyssä mutta lattiaa siähen ei o laitettu eikä oo seiniä maalattu.

Pihaa ympäröivä aita valmistu vihdoin muutama viikko sitte kun miä väsyin oottamaan että ukot sen maalais. Maalasin ihan itte. Eli reilun 7 kuukautta siitä kun tää remppa alko nin vihdoin ensimmäinen asia on saatu valmiiks. Jos oisin jääny oottelemaan että raksaukot maalais ni oottelisin varmasti vielä pitkään. Oi onnenpäivää kun aita oli valmis, koska sitte pääsin into piukeena istuttelemaan rehuja ja laittamaan viidakkoa taas kerran alulle!



Tuossa pari viikkoa sitten taas viikkojen ellei kuukausien tauon jälkeen pamahti ukkoja pihaan että alkavat maalaamaan keittiön seiniä. Miä olin että vitut alatte, siellä on vielä toi iso reikä seinässä et aivan turha maalata yhtä nurkkaa ja sitte tuutte laastien ja paskojen kanssa sotkemaan kaikki kun joskus toi reikä tilkitään. Ahaa. Meni jakeluun. Joku haki kaupasta lasitiilitä ja lattovat reiän umpeen. Jättivät sen tietysti sillä viisiin aivan kesken että toisestä päästä vielä tiilet sojotti kun toista päätä oli jo vähän siloteltu. Lupasivat tulla "huomenna" jatkamaan.

Huominen tuli lopulta viikon päästä mutta sillonkaan eivät valmiiks saaneet mitään. Hävisivät taas tuosta vaan ja kun kyselin perään niin kerrottiin että ne tulee takas "huomenna" tai "tänään iltapäivällä". Miä vannotin ja vannotin että onko ihan satavarma että tulevat ku miulla ois muutaki tekemistä kun olla kotona kyttäämässä että josko joku vaivautuu paikalle. Juu kylä on aivan varma että huomenna aamulla kello 9.

Maanantaina menin taas kysymään että mitäs vittua ja naapurin duunarijätkät oli silmät ymmyrkäisnä että ai eikö ole keittiö valmis. NO VITTU EN KAI RAVAIS JOKA PÄIVÄ VINKUMASSA JOS OLIS! Naapurin jätkät lupas että no myä tullaan kahen tunnin päästä laittamaan se maalauskuntoon. Vannotin, että kaks tuntia ni varmasti tuutte, etten turhaa taas köki himassa. Juu tullaan tullaan. Neljän tunnin päästä lähin ettimään että missä ne vitun jätkät kuppaa. "Ne on nukkumassa" oli vastaus. Voi hyvä jumalauta saatana.

Sain yhen jätkän hereille ja hän kerto että no eikäku katoppa ku se oikee raksaporukka tuleekii huomenna yheksältä ja ihan satavarmasti tulee ja kyllä näin on. Asia selvä.

Tiistaiaamu koittaa, herään ajoissa raivaamaan keittiön siähen kuntoon että ukot pääsee sotkemaan. Kello tulee yheksän. Ketää ei näy. Menen kysymään. "Juu katoppa kun ne on tuolla toisella raksatyömaalla, ne tulee tänne tuossa iltapäivällä".

Miä aloin itkemään. Turhautumislevelit veti niin yli että romahin. Painuin kotio ja lähetin Palatsini omistajalle viestin missä suorastaan rukoilin apua. Että auta nyt vittu saatana, nää on siun hommaamat raksajätkät ja miä en oikiasti jaksa tätä paskaa, olen nyt muutaman viikon kuunnellu tätä " ihan varmasti huomenna"-komediaa, ja miä kökin kotona ja kyttään että tulisko joku ja mitään ei tapahu, ja miun keittiö on aivan levällään, AUTA!

Kohta tuliki yks naapurin jätkistä kysymään että niin tuata haluatko että laitetaan keittiö kuntoon. HALUANKO? MITÄS VITTU LUULET?

Yks raksajätkistä ilmesty paikalle, veti viimiset laastit seiniin, päin vittuahan ne meni, seinä on kuprulla ja vinossa mutta ihan vitun sama. Luikki sitte hommat tehtyään karkuun ja tuskin häntä enää näkyy.

Omistaja laitto viestiä että ongelma on se, että ne raksaukot ei halua miun talossa olla hommissa koska siellä on KISSOJA.

Voi pyhä paska miä sanon. En ittekään halua olla missään töissä, koska aina siällä on IHMISIÄ, mutta jos miulla on duuni josta maksetaan palkkaa nin kyllä miä duunit teen. En miä tuosta vaan häviä ja painu maan alle ja ilmottele sitte viikon hävyksissä olon jälkee että nii juu kato kun oli niitä ihmisiä siällä tyäpaikalla ni miä en niiku kestä enkä voi.

Eilen ja tänään oon maalannu keittiön seiniä. Se on siivousta vaille valmis. Onnenkyynel. Muusta paskasta miä en nyt jaksa enää ees kitistä. Pihan uuet terassit ja härpäkkeet valmistuu sitte joskus. Viimestää sitte kun miulla on rahaa palkata omat raksajätkät tekemään.

Tätä miun palatsin remppaa ja sen vauhikasta ja laadukasta etenemistä kun on kattellu ni olen kyllä ihmetelly miten tämä maa on koskaan ees laskeutunu puusta. Ja hämmästelen miten kukaan rupiaa täällä tyhjästä rakentamaan yhtään mitään. Rakennushommissa on aina katastrofin ainekset vahvasti läsnä, myäs siellä Mordorissa (yhen talon olen siällä nuoruuden hulluuksissani rakennuttanu ja se oli elämäni kallein ja dorkin virhe), ja täällä rakennusprojekteihin on laitettu niitä katastrofin aineksia oikeen avokätisellä kauhalla ja kaksinverroin tanakammin. Hattu päästä sen hulluuden edessä joka saa jengin täältä ostamaan maata ja rupiamaan silmät loistaen siähen jotain bungaloweja rakentamaan.

Miulla jo kylmä hiki virtaa vuolaana persvaossa että mitenköhän tuon kissakonttorin rakennushommat oikeen sujuu. Onneks siellä on puikoissa sellanen jengi joka tekee eikä märise. Samat jätkät rakentaa uusia Gili Palmsin villoja, ja ensmääne on noussu tyhjästä ihan parissa kuukaudessa ja alkaa jo olla sisustelua vaille valmiina kohta. Ja se villa on stadionin kokonen julmettu lukaali, jotta kyllä luulis että miun piäni kissakioski  hoituu tuosta vaan.

Huomatkaa, miten miä puupää yhä jaksan ajoittain olla toiveikas! Tyhmähän se miäkin olen!


2 viikkoa sitten alkovat tilkittemään keittiön seinän reikää.

Jättivät sen tämmöseks.

Viikko sitten tulivat jatkamaan.

Jättivät sen tämmöseks.

Itkupotkuraivareiden jälkeen sain seinän eilen tähän kuntoon.

Tänään aamulla sain kaikki keittiön seinät vihdoin maalattua. Hän on (siivoiusta vaille) valmis!



Mirrikonttorin suunnitelmat

Olen täällä ja hengissä. Tilanne on vaan semmoinen, että läppärini vetelee viimesiään (saan uuen ens viikolla kun Eijja tulee kaukaa Mordorista tänne vihdoinki käymää jihuu) ja kotinurkilla ei toimi internetti nimminkään vekottimen kautta kuin silloin tahi tällöin jos tuulet on suotuisat ja biorytmit positiivisessa asennossa. Ja sitte kun tiedon valtatie miun Palatsin suostuu tavottamaan niin on niin hias että mitään kuvien latailua tai muuta on turha ees yrittää. Nyt olen Edenissä Taalasmaakeikalla ja täällä netti suihkii piirun paremmin, joten ehketi saan jemmaan kirjoteltuja juttuja jopa julki!

Alotetaan tästä: mirrikonttori. Tonttihan miulla on, mutta ei vielä mitään muuta. Hiukan rahaa jemmassa myös muttei läheskään tarpeeks. Raksapiirrustukset sain joku aika sitte ja niin hyvältä näyttää! Pieniä muutoksia piirustuksiin teen, siirtelen ovien paikkoja ja lisään ikkunoita/lasitiilivirityksiä, jotta konttorissa on valoa, eikä tarvitte pimiässä äheltää.

Tuommonen siitä tulee. Siin on kauppa, varasto ja sitte perimmäisnä eläinlääkäriklinikkatilat.


Tontti rehotti villinä ties mitä heinää ja liaania ja vanhoja kaatuneitten puitten raatoja, mutta myäpä käärittii hihat ja laitettii savottahommat käyntiin ja siivottiin tuo maatilkku yhessä Mr.Robertin ja Mr.Jarin kanssa. Moottorisahamiäs kävi laittamassa puitten raadot palasiks ja naapurin raksajätkät pisti nuotion tulille. Mirrikonttorin maatilkku on nyt jotakuinkin valmis vastaanottamaan äksöniä. Mahollisesti ens viikolla aletaan kaivaa perustuksia ja siitä sitte tiili kerrallaan rupiaa torppa nousemaan.

Ja koska Indonesia, niin en elättele minkäänlaisia toiveita aikataulun suhteen. Se on valmis sitte kun se on valmis. Mitä nopiammin, sitä parempi, tietysti, jotta saan kaupan auki ja kissoille rahaa. Sen olen täällä nyt kantapään kautta oppinu (siitä lisää piakkoin...), että mikäänhän ei aikataulussa valmistu. Joten parempi liänee, ettei mitään aikataulua ees ole. Se on kattokaas se, että pessimisti ei pety!

Slowly slowly, kuten maan tapa on. Huokaus.



Mr.Neil teki piirustukset miun luonnosten pohjalta. Huomatkaa "NUT REMOVAL ROOM". Kuvat tuli sähköpostilla joka oli otsikoitu että "PUSSY CLINIC". Ai että myä ollaan hauskoja!

Tontti näytti vähän aikaa sitte tältä.
Myä raivattiin rehut veks
Moottorisahamiäs moottorisahaili
Sitte meillä oli tontillinen pöllejä

Raivattiin pöllitkii pois. Rakentelu vois jo alkaa!