Suuri ja mahtava Lombok



Toimisto Golfin Kuppilassa
Alkavaa iltaa, arvoisa internet. Minulla on uusi, kaupasta uutena ostettu läpänderi (kiitos Eijja joka sen tänne Mordorista roudas)! Se toimii! Se on nopea! Siinä on vitusti levytilaa! OOOOHHHH!!!! Nyt jos vielä Palatsini huudilot pääsis takasin tiedon valtatielle ni kyllä alkas hommat suihkimaan.

Palatsini on kuitenkin jossain katveessa ja hädin tuskin puhelinverkko tavottaa, mutta eipä hätää: olen perustanu toimiston Golfin Kuppilaan. Täällä ongelma tosin on se, ettei ole pistokkeita tarjolla järjellisillä sijainneilla, joten kun akku loppuu nin loppuu myös hommelit. Positiivista on se, että tämähän on baari ja kalja o kylmää. Kippis! Kelpaa piellä toimistoa, ja samalla voin eteerisenä tuijotella miun kissakaupan tonttia, jossa ei oo toistaseks muuta elämää kun että kanat siinä käy kuopsuttelemassa. Huokaus.

Asiaan. Olen männäviikkoina rampannu Lombokilla enemmän kun tarpeeks. Oon käyny shopinkia hoitamassa, turistiretkellä kavereitten kanssa, hammaslääkärissä, optikolla tilaamassa uuet kakkulat ja tiäs mitä. Oi, suuri ja mahtava Lombok! Tuossa se on, ja aina siellä käyminen on pääosin ressaavaa. Ja kallista. Ja vaivalloista. Mutta ei voi auttaa, Lombokilla pitääpi siun käymän, mikäli tarvii silmälasia tahi vesiputouksia tahi jotain muuta mitä ei täällä Hiekkakikkareella ole tarjolla.

Viime viikolla mentiin turistimatkalle Senaruun. En ollu ittekään siällä ikinä käyny, joten oli siistiä. Senaru sijaitsee Lombokin pohjosessa päässä Rinjanin rintehillä ja sinne mennään joko kattomaan päheitä vesiputouksia tahi alottamaan Rinjanin huipulle kiipeeminen tahi voihan sinne mennä ihan vaan olemaan vähän kaukana rannoista ja turistisimmista hulinamestoista. Meiän retki oli vesiputouksien pällistely.


Bangsalin satamasta Senaruun ajelee jotain pualtoista tahi kaks tuntia. Myö oltiin etukäteen buukattu autokuski, joka oli meitä Bangsalissa vastassa ja vei meiät perille. Auto parkkiin ja turistit ulos. Vesiputouksille tepastelu makso 10.000rp per lärvi ja perille vie kelpo polut. Opaspalveluja ne innolla lippuluukun tienoilla myöskin kauppaa mutta ei tarvi ottaa, perille pääsee ihan itekseen kans. Meiän peesiin kuitenki tälläs kaks arviolta 10 vuotiasta piänt viidakkopoikaa, jotka periaatteessa vaan juoks meiän eellä ja ootteli aina siellä sun täällä, että tuleekohan ne urpot yhä perässä. Ihan hyvä että liimautuvat meihin, koska heiän apua kyllä vähän tarvittiin. Kun viittäkybää lähentyvät vaivaset punkerot lähtee ylittämään kivisiä jokia niin se ei ketterää menoa varsinaisesti ole.


Vesiputous numero yx

Senarussa on kaks isoa vesiputousta. Ekalle pääsee kastumatta ja sekin on jo aivan hieno ja suuri ja valtava putoova vesi, mutta jos haluaa isompaa nähä, ni pitää rämpiä vielä jokunen tovi isommalle ja päheemmälle putoukselle. Reitti on suurimmaks osaks siivoa polkua, mutta on muutamia kohtia missä vähän puntti tutis. Jyrkkää rappusta ja korkiaa siltaa. Ja se helvetin joen ylitys. Liukkaita kiviä ja virtaavaa kylmää vettä. Kyllä siinä kelpas piänen viidakkojätkän käestä piteleminen että pääs sieltä luikkimaan takas kuivalle maalle. Itte en jokee ylittäessä mulassu (lähellä se tosin oli, koska paljaat varpaat ei tarjoa parasta pitoa liukkaille kiville), mutta Gäry Mäkelä mulas. Sluiskis vaan ja siellä hän olikin kylvettämässä persettään raikkaassa vuoristopurossa.

Vesiputoukset oli tavattoman hienoja ja tepastelu viidakon läpi myöskin kaiken hien ja vaivan arvonen. Matkalla nähtiin myös villieläimiä: ystävällinen kissa ja ystävällinen lehmä, sekä muutama äkänen ja pelottava apina. Apinoista ei ole kuvia koska miulla on apinafobia ja juoksin välittömästi karkuun kun apina vähänkään näytti hampaita ja alko näyttään siltä että täältä tullaan, luovuta omaisuutes tai TAPAN.

Suosittelen lämpimäisesti visiittiä Senarun putouksille. Vinkkinä, ota mukaan: vettä juotavaks, hyvät töppöset jotka saa kastua (varvastossuillakin toki pärjää suurimman osan, ja jos ei ahista viidakossa paljain varpain tepastelu ni okei), kamera, uikkarit alle jos haluaa pulahtaa uimasilleen (vesputous Kakkosella voi uia) ja hiukan seikkailunhalua. Ei tarvi olla atleetti, että hommasta selviää hengissä, mutta ihan muutamin paikoin reitti on vähän työlästä. Kyllä siitä ihan perus-sohvaperunakin silti selviää ilman että syränkohtaus tulee.


Senarussa on päheet maisemat myös viidakon ja vesiputousten ulkopuolella. Riisiniittu tässä.



Exoottisen vesiputousseikkailun lisäks oon rampannu lähinnä Lombokin ah niin kauniissa pääkaupungissa Mataramissa. Vittu mikä persläpi, jos suoraan sanotaan. Mataram on kaupunki, jossa ei ole mitään tolkkua. Se sijaitsee jossain käsittämättömässä magneettikentässä, jossa häviää kaikki aistit välittömästi. Miulla on maailman paras suuntavaisto, pystyn esim. täältä Hiekkakikkareelta käsin sanomaan aikamoisella varmuudella että Majava Baari sijaitsee tuossa ilmasuunnassa ja sen terassi osoittaa tuohon suuntaan. Mutta kun menen Mataramiin ja hyppään autosta ulos ja pyärähän kerran ympäri niin en löytäis ees omaa persettäni ellei se olis miussa kiinni.

Eilen käytiin Gäry Mäkelän kanssa Mataramissa. Gäry kävi hoitamassa viisumiasioita ja tällä välin miä kävin hammaslääkärissä (kadonneen hammaspaikan fixaus + koko kaluston joku helvetillinen hiekkapesu ja kiillotus: 850.000rp eli vajaat 60 egee) sekä piipahin optikolla näöntarkastuksessa ja tilaamassa uuet kakkulat. Se olikin miälenkiintosta, koska optikkopojat puhu enklantia nolla sanaa ja miun indoneessian taito on yhä säälittävän onneton. Mutta niin vaan hoisin koko spektaakkelin köpöllä indoneessialla ja uuet anitahirvos-kuosiset kakkulat on tilattu. Hintaa 280.000rp eli vajaat 20 egeä. Joudun siis taas ens viikolla pahrustaan takasin Mataramiin hakemaan prillejä. Veikkaan että, koska Indonesia, siällä oottaa kakkulat jotka ei ole miun vahvuuksilla eikä kehyksetkään ole anitahirvoset mutta ehketi pessimisti yllättyy ilosesti. Ei voi tietää, ens viikolla sen sitte näkee.

Ah, suuri ja mahtava Lombok. Hän on kaunis ja vihreä ja vuoristoinen ja siellä on Starbucks ja tarjolla kaikkea hilavitkutinta mitä kukaan ei ees tarvitte, mutta saatana että siellä siellä käyminen on Riesa Numero Yxi.

Ja ens viikolla uusiks! Hurraa!

Kuvakimaraa next.

Näin kaunis on Lombok kun oikein silmin oikeista kohista kattelee

Ystävällinen villieläin vesiputousvaelluksella

Lehmän perse
Pyytämättä saatiin kaks piäntä tartsania oppaaks. Gary ja Eija jätti niille hervottoman tipin ku saivat meiät henkisä takasin kuiville maille. Olivat hienot pojat.





Vesputous numero kaks eli Kakkosen Putous


Lombokin iso kirkko. Tuo on järettömän kokonen spektaakkeli. Ja aivan vastapäätä Imigrasi-konttoria, jota kukaan täällä pitempään lorviva ei voi välttää.

Kommentit

On näitä päivityksiä vaan kiva lukea, kiitos!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Tsekkaa myös nämä

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Oodi uudelle Kissakonttorille

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio