Henki pihisee ja hammas jomottelee

Onks siä enää ketään? En ihmettele jos tyhjyyteen huutelen, tässähän on ollu 2 kuukauden totaalinen ummetus blogisuolessa. Pahoitteluni. Toivon, että kaikki ovat kuitenki kyenneet jatkamaan elämäänsä mitä reippaimmin.

Lyhyesti selitettäköön, että tässä on nyt mennyt reilu 6kk ilman yhtäkään vapaapäivää. Kun siähen sitten laitetaan lisämausteeksi ensin infernaalinen selkäkipu, sen poistamiseksi napsitun pillerikuurin tyrmäävät sivuvaikutukset, ja näiden jälkeen iskeny järjetön hammaskipu, niin on tämä blogin kirjottelu ollu aika totaalisesti tärkeysjärjestyksen sijoilla tsiljoona. Lisäksi nettiyhteydet on ollu täällä aivan paskana muutaman kuukauden eli mistään ei tuu mitään, ja jos tuleekin niin tulee erittäin  hitaasti.

Sitä on vaan koittanu saaha pakolliset hommat hoiettua, kaljaa juotua ja jotenki haparoiden suorittaa elämää, päivä kerrallaan. Hermo on ollu kireällä, ja anteeksi kaikki joille en ole juuri muuta tehny ku vittuillu. Sori. Olen toki muutenkin aika helvetin hurmaava persoonallisuus, mutta kun olen väsyny ja kivuissa, niin herttaisuuteni kohoaa aivan uusiin mittasuhteisiin. Pusipusi vaan kaikille.

Mutta nyt koitan hissuksiin palata kirjotteluhommiin. Hissuksiin on avainsana tässä, sillä ens viikolla alkaa kissaklinikkahärdeli ja sen säädöissä ja hoitamisessa ja purkamisessa meneepi seuraavan kahen viikon kaikki aika mikä "oikeilta" töiltä liikenee. Mitään blogiromaaneja on täten turha ootella. Aion kuitenkin nyt vähän verryttelymielessä riemastuttaa teitä kertomalla hammaslääkärikokemuksesta.

Poskihammas alkoi juilimaan tuossa jo aikapäiviä sitte. Koitin kärvistellä ja aattelin että kun tuossa kesällä joudun kuitenki käymään Kuala Lumpurissa ja Balilla passiasioita hoitamassa ni käyn leekolekurilla sitte samalla. Viime viikolla tilanne otti ja kärjisty ihan uusiin ulottuvuuksiin. Varasin ajan hammaslääkäriin tälle viikolle, kun olin muutenkin menossa Lombokille asioille. Tuskat ylty viikonloppuna kuitenki niin hirveiks, että alko vitsit olemaan vähissä. Turpavärkki turvoksissa, hampaita ei voinu ees yhteen laittaa, syömistä ei voinu ajatellakaan (onneksi on kasviskeitto eli Bintang). Hammaslääkäriaika oli tiistaille, mutta ei helvetissä voinu sinne saakka ootella.





Soitin hammaslääkäriin lauantaina, että mulla on tiistaille varattu aika, mutta on niin kipiä tuo hammas että tarttee päästä nopeemmin lekuriin. Eli oooteko auki sunnuntaina?
- Ei olla auki sunnuntaina.
- No voinko siirtää mun ajan tiistailta maanantaiaamulle?
- Jees your appointment is Monday at 2pm.
- Mitä vittua, eihän ole, kun aika on varattu tiistaille klo 11, mutta voiko sen siirtää maanantaiaamuun?
- Haluat siis hammaslääkäriin maanantaina ja tiistaina? Jees, your appointment is Monday at 2pm and tuesday at 11am.
- EI OLE! Kun on tiistaina klo 11 aamulla mutta voiko sen siirtää maanantaiaamulle?
- Nou doktor on Monday. THURSDAY JEES!
- EN OLE TULOSSA TORSTAINA, HALUAN MAANANTAIAAMUNA!
Tässä kohtaa puhelimeen tulee uusi pimu ja keskustelu alkaa alusta ja kas, ajan siirto tiistailta maanantaiaamuun onnistui.

Olo alko kuitenki olla sellanen, että jos ois ladattu ase niin ampuisin itteäni suuhun. Mettästelin Lombokin sairaaloita että missä ois hammaslääkäriä, jos jossain ois jo sunnuntaina joku dentist monster mestoilla. Hyväksi sairaalaksi kehuttu Harapan Keluarga lasaretti kehuskeli nettisivuillaan, että hammaslääkäri löytyy. Soitin sinne:
- Please dial 9 for service in English. Minä naputan ysiä.
- Please dial 1 for emergency, 2 for making an appointment. Minä painan kakkoseen.
Kukaan ei tietenkään vastaa puhelimeen.
Soitan uuelleen, ja valitten enklanninkiälistä palvelua ja hätätila-ykkösen. Jo vastataan puhelimeen. Minä kysymään, että puhutko enklantia. Vastataan että NOU ja hätääntynyttä kiherrystä perään ja luuri korvaan. Huoh.

Tässä kohin jo huutelin feispuukissa että onko kukaan rohjennu käyä meiän Hiekkakikkareen hammaslääkärissä (täällä on semmonen mutta en tiä uskaltaisko siellä käyä). Kukaan ei ilmeisesti ole rohjennu siellä käyä mutta useampi henkilö vaahtos Tohtori Halidasta, että paras hammaslääkäri Lombokilla ehottomasti ja löytyy Sairaala GUMista. Jaahans. Minäpä soittamaan oitis.

Jestas perkele, vastasivat puhelimeen oitis, puhuivat erittäin hyvää enklantia, pahoittelivat että Tohtori Halida ei ole sunnuntaisin töissä, mutta maanantaina alottaa vastaanoton klo 11 ja voivat laittaa miut heti ensmääseks potilaaks. Asia kunnossa, nähään maanantaina. Toisen hammaslääkärin ajan peruutin ihan vaan whatsappilla, en jaksanu ees koittaa soittaa ja selittää että haluan perua varauksen, ties vaikka oisivat taas varannu lisää aikoja.

Maanantaina eiku Lombokille ja Sairaala GUMiin. Jumatsuka, iso kiiltävä uus hiano pytinki ja kaikkee. Kävelin ovesta sisään ja sieltä heti kipitti joku heppu vastaan että Miss Susanna???? Jeees. Ilmeisesti olin päivän ainoa ulkomaalanen asiakas kun kaikki oli varpasillaan oottamassa että kohta sieltä joku eksoottinen pullukka tulee. Vastaanottoheppu vei miut sisäänkirjautumistiskille, missä piti täytellä lipui ja lapui ja antaa passi kopioitavaks ja sitte sain oman hianon muovisen asiakaskortin. Passittivat yläkertaan, missä oli taas joku pimu vastassa ja kyseli että mikä on hätänä ja kyseli kaikenlaisia taustatietoja ja otti verenpaineet ja pakotti puntariinki (vain 5 kiloa olen lihonu sitte viime puntaroinnin joskus en-ees-muista-millo. Lisäkiloista vilpitön kiitos Golfin kuppilaan avatulle pitserialle).



Lopulta pääsin hammaslääkärin pakeille. Hieno lääkäritäti oli, puhui erittäin hyvää enklantia ja osas hommansa. Tuuttas pään täyteen puudutuspiikkejä, jyysti hampaaseen hirviän kraatterin ja lutkutti mätää ja paskaa sieltä pois. Täytteli röörin pumpulilla, määräs antipioottia ja kipulääkkeitä, käski takasin parin päivän päästä ja anto lähetteen röntkeniin. Kiitos ja moi. Alakertaan apteekin tiskille hakemaan nappeja, kassalle maksamaan (350.000rp lääkäristä ja toiset 350.000rp lääkkeistä, yhteensä siis noin 40 egee), vastaanotosta tilaamaan uus aika torstaille ja sitte ulos ja kohti röntgenseikkailua.





Aistikas purukalustoni. "Hampaat on ku paskahuussin rappuset", niiku meilläpäi Kouvostoliitossa sanottiin

Röntkenihomma oliki hiukan erikoinen. Sairaalassa on kyllä röntgenosasto mutta ilmeisesti ei ole turpavärkin kuvaamiseen sopivaa laitetta, joten röntgeniin piti painua tois pua kylää johonki erittäin hämmentävään läävään. Lähetteen kanssa tiskille, maksu (150.000rp, noin 9egee) ja sitte oottelemaan. Voi hyvä luoja että saikin ootella. Kaikki tapahtu ku hidastetussa filmissä. Siellä oli yks jätkä ottamassa kuvia ja kehittämässä niitä. Henkilökuntaa oli muuten kyllä ihan vitusti, mutta niistä suurin osa istuskeli kaikennäkösten pöytien takana kaivelemassa kynsiään tai räpläämässä luurejaan. Yks ukko hoiti yksinään sen kaiken röntgenöinnin ja porukkaa oli jonossa aivan pipona. Meni puoltoista-kaks tuntia ennenku miun vuoro vihdoin tuli.

Kuvaus hoidettiin sinänsä ihan mallikkaasti, mitä nyt suussa piettävä muovilusikan tapanen kapistus oli kääritty vessapaperiin ja sen pureminen oli täten varsin epämiellyttävä kokemus. Kun miun kuva oli vihdoin valmis, niin joku niistä istuskelijoista sai tehtäväks laittaa miun purukalustokuvan ruskeaan kuoreen ja kirjottaa siihen päälle päivämäärän ja miun nimen. Herrajumala että siihen meni aikaa! Miä tuhisin siinä hermona vieressä että vittu sudi nyt saatana ne asiat siihen ja anna se vitun kuva tänne, miä tahon kotio NYT. Mutta eiiii kun hän otti aikansa ja käänteli sitä miun röntgenlähetettä etuperin ja takaperin ja piirteli jokaisen kirjaimen niiku olis jotain saatanan kalligrafiataideteosta siinä tekemässä.

Lopulta sain sen kuvan ja pääsin vihodoin lähtemään kotimatkalle. Huoh.


Hampaaseen ei enää satu. Useemman päivän infernaalisten tuskien jälkeen olo on jotakuinkin euforinen. Ylihuomenna takasin hammaslääkäriin ja sitte tuo paskahammas ehketi revitään irti. Tuskin siitä enää purukalustoa tulee.

Se siitä. Henki pihisee, vaikka kunto rapisee, sillä vanhuus ei tule yksin. Se tulee kaiken helvetin kolotusten ja vaivojen kera.

Kyllä tämä tästä. Reilun parin viikon päässä siintää jo ehta ja oikea VAPAAPÄIVÄ, ensmääne sitte syys-lokakuun vaihteen. Semmonen päivä kun ei tarvitte tehä mitään! Ei tarvi tsekkailla sähköposteja eikä pitää ees puhelinta päällä jos ei huvita. Ei tarvi poistua himasta eikä nähä ihmisiä!Sitä kohti ja sitten lepo!

Mitähän miä sillä kaikella vapaa-ajalla sitte oikeen teen? Ihan ekaks en muuten tee yhtään mitään. Olen vaan.

Kommentit

Ella Huttunen sanoi…
Hammas ongelma selätetty, mutta entä puhelinnumero asia? Jäi niin jännittävään kohtaan viimeksi!
Anonyymi sanoi…
Nyt on pakko kiittää päivän nauruista:)!nauroin kippurassa ja vedet silmissä, eikä siitä meinannu tulla loppua. Taisin samaistua tohon"eksoottinen pullukka"kuvauksees ihan täysin:):)
hammassärky on karmeinta kipua ja olo sen jälkeen just niinku tos kuvas eli sanoinkuvaamaton helpotus:)
Ana sanoi…
Otan osaa, perkele. Itellä ei ole ollut kipuja mutta muuten on on ollut aika paskaa (henkisesti). Hätääsi lekurin löytämiseen suhtaudun suurella empalla ja sympalla ja tiedän mitä ahistus on. Onneksi nyt sullakin kaikki paremmin. Ja joo, blogia luetaan aina kun tekstiä ilmeistyy!
Suvi sanoi…
Haa, muakin kiinnostaa se puhelinnumeron säätö :)

Tsekkaa myös nämä

Puhelinnumerohelvetti, osa 2

Puhelinnumerohelvetti

Laitetaan kaikki remonttiin!

Puhelimessa asiointi