Moottoritiellä on puuma: Missä kaupassa niitä kikkoloita myyään?

Täysikuu oli ja meni

Hiekkakikkareella ukkostelee ja satelee, joten miun ylevät suunnitelmat kreisistä pyöräilyhommelista ristiin rastiin saarta typisty vallan lyhkäseen. Just kerkesin jonneki saaren keskelle kinttupolulle lehmien sekaan eksymään ku alko rippaa vettä niskaan. Eiku takas kotio ja muuta puuhaa. Meijusuvaksen kanssa miun terassilla siis piellään sadetta. Meijusuvas nukkuu, mie teen vähä matkasuunnitelmia ja majotusvarailuja hiukkasen tuonne tulevaisuuteen ja tuhertelen kaikenlaista muuta. Tämmöset laiskat päivät on kivoja. Muutenhan miun päivät on touhua täynnä: aamulla rannalle makaamaan ja illalla suihkun kautta rantapaariin makaamaan. Kauheeta äksöniä koko ajan, ni on se kiva ku sataa ni ei tarvi ees mökistä poistua. Tämmösiäki päiviä tarvii, ettei vaan tuu ressi kaiken löhöömisen tuoxinas.

Elämä Hiekkakikkareella on siis asettunu tutuille uomille. En tee mitään, paitti luen ja löhöön ja snorklaan ja fillaroin ja vahtaan kissoja ja juon kaljaa ja katon rekeitä. Ja kissathan voi hyvin, mutta pien Hertta tuossa yks päivä oli nyhtäny tikit haavastaan auki, ja nyt se leikkaushaava pikkusen on turvonnu ja puskee jotain epämäärästä töhnää ulos. Miä putsaan aamuin illoin ja kyttään ihan neuroottisena haavan tilaa jatkuvalla syätöllä, toinen sormi jo puhelimen näppäimellä että lääkärikö pitää taas kuttua käymään, mutta kai se haava jo hiukan parempi on. Lirautin siihen vähä flunssasilta kissoilta ylijäänyttä antibioottinestettä kans, näytti jeesivän. Mutta tilanne tarkkailun alla edelleen. Muuten mirrit voi hyvin. Ainoo katastroofi tässä on ny se että kissanruoka on loppu, ja kattilauma on siis pääasiassa miun omien ihmispöperöitten varassa. Hyvä laihutuskuuri tämä taas, kun kissat syö suurimman osan miun sapuskoista. Ei haittaa, malesiassa mässäsin varastoon, nyt voi hyvin olla nälässä. Pääasia että kissat saa vattat täyteen. Ja sentäs ne ei miun kaljoja juo, jotta jotain jää miullekin.

Miulla on nyt aika epäsosiaalinen olo, mikä toki pohjavireenä miulla on aina, mutta nyt jotenki oikeen korostuneena. On vähän sellanen vetäytymisfiilis ja oon viettäny aika paljon aikaa ihan vaan tyhjyyteen tuijotellen ja mietiskellen, tai sitte sivusta ihmisiä tarkkaillen. Yks päivä oli taas pari sellasta... miten sen ny kauniisti sanois... ööö... melkoisesti elämää (ja ruoka-annoksia) nähnyttä aussimammaa tuos kotikuppilassa käymässä, ja matameilla oli parikymppiset komeet paikalliskollit siinä seurana. Kihnuttivat siin niin lesoina niitten poikien kylessä, et ei jääny kenellekään epäselväks asian tola. Hirveetä kattoo, oikeesti. Vaikka niiku oon ennenki näitä juttuja kohdatessani todennu, ni mistäs vitusta miä tiiän vaikka kuinka ois tosirakkaus kyseessä, mutta kyllä miun ensimmäinen ajatus oli että katos pirulauta, mammat on ostanu kikkolot. Ja se seuraava ajatushan toki oli et missä kaupassa noita myyään? Onks Balilla joku marketti vai miten? Ihan siis vaan kiinnostais tietää kui noi tommoset toisensa löytää, ei sen kummempaa, miun epätoivo sillä saralla ei oo viel niin tanakka että alkaisin kauppoja hieromaan. Koska siis oon kuullu villejä huhuja, että kuten myös Balilla, ni jopa täällä miunkii Hiekkakikkareella on kuulemma kauhee lihakauppa käynnissä koko ajan, pojanklopit tarjoo naisihmisille palveluksiaan rahallista korvausta vastaan, mutta ei miulle oo kukaan tullu mitää sellasta myymää. Vaikken ostais ni oishan se ny jumalauta kohteliasta tulla ees kysymään, saatana, mut ei, miuta lähestyy vaan korukauppiaat ja cd/dvd-kauppiaat, eikä enää nekään ku tietävät jo et tuo luuska ei osta ikiin mitää. Oon vähä närkästyny kyl et (edes) mieshuorat ei lähesty, mutta saattaa siin olla sekii että ne pyörii ettimässä niit rupsahtaneit harppuja tuol hulinaisessa ytimessä, eikä tääl saaren pohjoispään rennonletkeil regeihuudiloil.

Miun pitää ehkä joku ilta lähtee tonne ytimen hulinaan. Ihan vaan kattomaan saisinko ees rahalla.

Paitsi et en jaksa kuitenkaa. Hulinainen ydin on liian hektinen.

Mitäs muuta? Täs on ollu parikii suomalaispariskuntaa hillumassa hetken verran. Toiset olivat häämatkalla mm. täällä ja vallan hauska oli heijjän kanssa tuos hiukkasen bintangia ottaa ja örveltää. Sellanenkii ihme tapahtu et jopa mie jaksoin yks yö hillua jonneki neljään saakka. Ihmeiden aika, bintangin voima jne. Terveisiä vaan Janille ja Tanjalle, kiitoksia seurasta ja hyvvee hanimuunin jatkoa!

Miun lähikuukausien suunnitelmista on kaverit kyselly, ni selvennän ny sit kaikille. Oon mahollisesti kesäkuun loppuun saakka tääl omal hiekkakikkareel. Mahollisesti, koska hirvittää kesäkuussa alkava high season. Jos meno äityy ihan kauheeks ni voi olla että pitää vaihtaa maisemaa jo ennen kesäkuun loppua. Sitte siinä joskus vissiin ku on juhannus ollu siel teil Mordorissa, ni miä hilpasen taas Singaporeen ja meen nöyränä Indonesian lähetystöön kokeilee saanko taas 2 kk indonesia-viisumin. Singaporesta sit taas bussilla Kuala Lumpuriin hetkiseks, siellä varusteiden täydennystä, ja sit lento Makassariin Sulawesille. Sulawesilla miul on aikaa elokuun loppuun saakka nuohota saarta, kattella miten ramadania vietetään ja käyä kaikenlaisil Sulawesin rannikolla lilluvilla hiekkakikkareilla. Ootan Sulawesin kiertuetta ihan sikana. Miä luulen että siellä on ihan vitun hienoa.

Ei tän kummempaa nyt, mutta laitan vähä sekalaisii kuvii viel lopuks, ku niitä kerran on täs kertyny ku en oo kauheesti kirjotellu muuta ku jotaa kissa-asiaa ja yleistä paskaa. Seuraavat kuulumiset tulee sit... ööö... joskus sit ku miul on jotaa asiaa tai juoruttavaa.