Moottoritiellä on puuma: Paluu Hiekkakikkareelle laiskottelemaan

Kissoille nakkeja

Aaaaah, kotona Gilillä taas! Ja kaikki okei. Kissat voi hyvin ja uima-allas on sitä vaille valmis että sinne jo lirutetaan vettä ja kelit on hyvät ja meininki ennallaan.

Perjantaina siis lensin Labuan Bajosta takasin Balille, hyvässä pienessä kankkusessa. Tuli riipastua muutama olut kun pitkästä aikaa Lassen kanssa nähtiin ja kuulumisia vaihettiin. Mutta eipä haitannu, ei. Balille pääsin ja majotus Sanurilta tieteskii ja siellä Yulia 2 Homestaysta, joka on kohtuullisen hintanen ja siisti ja sijainti mitä parhain (= lähellä Hardy's Supermarkettia, jonne on aina päästävä ostamaan asioita ennenku siirtyy Gilille). Ja aaaah, paikallisesta apsteekista sai matolääkettä, ei tarttenu ees lääkärin pakeille mennä. Rouskuttelin oitis yhen paketin matokuuria ja ostin 2 pakettia mukaan ihan varuiks vaan. Miulla on tutina, että matojen kanssa tulen vielä symbioosissa uudelleenkin elämään. Ne näyttää tykkäävän miusta.

Miä hetken mietiskelin et josko jään Balille viel toiseks yöks, ja käyn rykimässä jotain sightseeinkiä tai kattomassa Safari Parkin elukoita (valkosia tiikereitä!!!!), mutta ääääh. Sain yhestä matkatoimistokipsasta sikahalvan venelipun Gilille, ku olin ärhäkkä tinkaaja, joten se ratkas pelin. Ehtiihä siäl Balillaki sit joskus toiste jotain käyä syynäämässä, ja miä toki oon jo muutama vuos sit suorittanu siellä saatanalliset sightseeingit, ja moikannu ne tiikerit ja rapsuttanu leijonaa, et ei oo pakottavaa tarvetta mitään temppeleitäkään enää siel pällistellä.

Pikaveneessä on tunnelmaa

Gilille tulin siis eilen, rinkka pullollaan kissanruokaa, tietysti. Meijusuvas äkkäs miut heti jostain ja juoks häntä suorana miun perässä ku kotitönööni tepsutin ja mauku kurkku suorana. Viesti oli mitä ilmeisimmin et MISSÄ SIÄ OOT OLLU? NYT SITÄ PÖPERÖÄ PÖYÄN ALLE NIIKU OLIS JO! Tottelin oitis, ja kipitin saman tien rannalle makaamoon röhkimään ja laitoin siel kissoille pöyän alusen koreeks. Ny ne lyllertää tuol pötsit turpeina ku ruokahuolto pelaa ja whiskasit ei ihan heti lopu. Onneks tääl on miun Flores-piipahuksen ajan ollu muutaki kissaystävällistä porukkaa, yks ruottalaispimu tuli eilen heti miut haastattelemaan et ai siäkö oot SE tän paikan kissamuija, ja kertoili kui on pitäny katit sapuskoissa täs. Hianoo!

Ilta meni perinteiseen tyyliin eli sheitinohut shaapumiskekkuli tuli tissuteltua. Regei soi ja oli mukavaa seuraa (Janille ja Eijalle terkkuja, sekä turvallista kotimatkaa. Koittakee kestää!) ja jopa yli puoleen yöhön tuli kukuttua.

Seuraavat pari viikkoa miäkii aion olla tollee (paitsi pöxyt jalassa toki eikä römpsä tollee levällää)

Miä luulen et nyt ku tääl seuraavat pari viikkoa vaan laiskottelen, enkä tee mitää paitti luen ja löhöön ja snorklailen ja fillaroin ja kattelen regeitä ja lässytän kissoille, ni saattaa olla etten kauheesti tuu plokiakaan päivittelemään, ku ei oo mitää asiaa. Mutta jos ja kun saan itteni psyykattua kokeilemaan sukeltamista, elämäni toisen ja oletettavasti viimeisen kerran, ni siitä tuun sit ainaki kertomaa et kuinka vitun kauheeta se tällä kertaa sit taas oikee oli ja kuinka en ikinä enää vittu ees yritä. Kert toinen kerta toden sanoo ja se sanottava tosi mitä luultavammin on et kallis ja kauhee paniikkikohtaus on ohjelmassa.

Et miun hiekkakikkare-elämäs ei sen kummosempaa tuu ennen loppukuuta olemaan. Paitti kylläpäs, ylihuomenna, ku tääl on raju ja kreisi bile, ku juhlitaa Kakkosen Koralpiitsin vuosipäivää. Sitä varten tuol kauheella tohinalla jo mm. pändilavaa puunataan ja muutenkii paikkoja nysvätään juhlakuosiin. On tulossa jotain staroja Lombokilta esiintymään meijjän oman pändin lisäks ja on luvassa pähee puhvetti-ruokailu ja varmaan ihan tosi kreisii bailaamista. Jännää. Katotaa jaksanko ihmetellä bilettä ees kymmeneen saakka.

Ei miul muuta. Back to pötkötys. Palaan joskus sit ku jaksan.