Tentenat siul on pöxyissäs

Ei Lady- vaan Tentena

No hei taas, evribadi, eipä vähän jebaa tämä Tentena-niminen käpykylä jossain vuoriston kupeessa, joen rannalla, Danau Poso -järven välittömässä läheisyydessä! Ei ollu nimittäin minkäänmoisia odotuksia paikan suhteen, olin vaan kattonu että tää on hyvä kohta hypätä pois bussin kyyistä ja ottaa pien varikkostoppi yheks tai kaheks yöks, enneku matka jatkuu.  Mut tää onkii niin kiva paikka että oon täällä kolome yätä. Ihanaa kun ei oo kiire!

Linjuriautossa on hauska matkustaa

Bussimatka tänne eilen oli kyllä aika helvetillinen. Kesti 13 tuntia (millähän vitun teleportaatiolla Lonely Planetin kirjottajat on noita Sulawesin bussikyytejä vetäny? Tästäki välistä ne sano että 10 tuntia, ja totuus oli aivan jotain muuta). 13 tuntia tota kyytiä rupes aika rajusti olemaan yli sen kohan missä miun zeniläinen mielenrauha heittää voltin, ja tilalle tulee pelkkää pimeyttä huokuva hulluus.  Varsinkin, kun bussi ei ollu mikään luksus (ei silti ollu niin paha ku bussikyyti Jaavalla, eikä lähelläkään Jaavan ekonomi-junaa...siihen helvettiin verrattuna eilinenki oli ihan silkkaa leikkiä ja lystinpitoo). Oli ahasta, ei ilmastointia, miulla ihan paska takapenkkipaikka, penkin aluset ja käytävät täynnä pahvilaatikoita (ja jep, nyt oli kyydissä myös kanoja) ja niitä tuli jostain jatkuvalla syötöllä lisää. Linjuriautot täällä toimittaa myös jonkinmoisen kuriiripalvelun sivutointa, eli millon minkäki risumajan kohalla huitoo joku ja tuuppaa kyytiin jonkun boksin. Lisäks ajeltiin niin huikeita vuoristoreittejä, että siin alko jo hiukkasen hirvittää. Älyttömiä spagetteja nuo tiet. Ja ku yleiseen kiemuraisuuteen yhistää jäljet jo sattuneista maanvyörymistä (sekä ylhäältäpäin, että tien alta) ni rupes jossai kohin olee aika railakas kuolemanpelko kehissä taas. Kännykkäverkkookaan ei ollu oikeestaa koko päivänä ku vedettii tua niin kaukana kaikesta, joten pelotti sekii et jos jotai käy ni eihä täält voi ees soittaa apua, saatana. Silmät kiinni ja Stam1naa täysillä, silläviisiin siitä kuivin housuin sitte jotenkuten selvis. Ja reissun oikeestaan kruunas se, että ku alko hämärtymään aurinkon laskiessa niin jostain penkkien väleistä ja bussin yleisistä uumenista ryömi esiin veikeet torakkalaumat. Siin kohin miulla rupes ote zeniläisestä mielenrauhasta todenteolla lipeemään. (BTW, hintaa tällä ei-aivan-nojatuolimatkalla oli 120 000 rupiaa, eli jotakuinkii 10 euroa. Että hinta-laatusuhre matkan pituuteen verrattuna on melko kohillaan, kuitenki).

Ketty-yhtiön kreisi menopeli ruokatauolla jossain

Jos kyyissä jotain hyvää ny oli, ni maisemat oli mahtavat, se mitä niitä uskals kattella. Ja paikallisihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus on ihan älytöntä. Siel oli miun ympärillä jokaisen jaloissa ja melkee sylissäkii kanssamatkustajien nyssäköitä ja niitä matkan varrelta kyytiin tuupattuja pahvilaatikoita, mutta miun päälle niitä eivät kehanneet ruveta lastaamaan. Ikkunoita eivät lähellä istuneet uskaltanu avata eikä sulkee, enneku olivat kysyvästi tuijottaneet miuta niin kauan että huomasin ja tajusin nyökätä hyväksyvästi. Ku noin mukavia ovat ni kestin myös ajoittain piinaavankin tuijotuksen ja "salaa" kuvien räpsimisen kännyköillä. Meikäpunkero on aika kova nähtävyys täällä Sulawesin suunnalla, ette uskokaan.

Ysin maissa illalla bussi pysähty johonkin ja kuski karjas että TENTENA. Miulla tirahti siinä ilon kyysel sekä silmäkulmaan että housuun, voin kertoa. Olin jo niin lähellä sekoomista, ku väsymys oli ihan tolkuton ja torakat juoksenteli jaloissa et miun pysäkki ei tullu sekuntiakaa liian aikasin.

"Pysäkki" tarkotti täs kohtaa jotain tien poskee tuol aika kaukana varsinaisesta Tentenan kylästä. Mut ei se mitää, sieltä heti innokkaana tuli auttavaa mopoa tarjoomaan kiva nuar mopokolli, jonka nimi on Aki. Hää otti miut ja miun rojut kyytiin ja kaahas majottumaan tämmöseen ihkuun Ue Datu Cottages -nimiseen paikkaan. Matkalla Aki haastatteli niin perkeleesti ja perusasioitten jälkeenhä heti ekana tiedustellaan että missä mun matkaseuralaiset on. Sitte kerron että oon reissussa yksin. Sitä hämmästellään hetki ja sitte kysytään että nii mut entäs siun poikaystävä/aviomies. Tän keskustelun oon käyny tänne saapumisen jälkee jo ihan vitun monta kertaa. 

Onneks muistin et miullahan on jumalauta nimenomaan näitä tilanteita varten olemassa aivan ihana mielikuvituspoikaystävä. Olin hänet vallan unhoittanu, ku en oo vähää aikaa ollu tilanteissa, joissa ois ollu tarvetta. Mut nyt on tuo komea ja kookas, oikee kunnon karju ja könsikäs (ja herraisä minkä kokonen parru sillä on!) kaivettu taas naftaliinista. Valitettavasti hän on niin kiireinen, että ei just nyt kerenny miun kans lomailemaan, töitä paiskii vaan, se saatanan työnarkomaani, mut siis kuhan se ehtii lomalle ni myä nähää ens kuus...öö... olikohan se nyt Balilla? Oon siis aivan korviani myöten rakastunu häneen kyllä, ni että minkään mopokollin tai viixekkään bizniz-miehen on turha kuvitella mitään. Niin jykevää on rakkaus!

Majapaikan ravinteli on ihanas vihrees meiningis kirkasvetisen lähteen päällä

Majapaikka on siis Ue Datu Cottages. Sain sikahalvan (100 000 rupiaa/yö)) kivan huoneen, mis ei ollu mitää krumeluureja, pelkkä puhas sänky, hylly ja naulakko. Ei ees omaa vessaa, saatana, mutta muuta ei tarjolla ollu ja miä olin kuolemanväsyny ja totesin et en tarvihe ku sängyn nyt, kiitos ja hyvää yötä. Nopee hampaien pesu ja kyykkypisu toki oli tarpeen myös, ne hoitu yleises kamar mandis (=kylppär på indonesiska) ihan jees muuten, mutta siel möyri kaikenlaist otusta, joten varsin hermostunutta oli miun asioitten toimitus, voin kertoa. Miulle onneks luvattii et saan tänää sit muuttaa luksuksempaa huoneesee, mis on oikee oma kylppäri (250 000 rupiaa yö, hintavahkoa, mutta tarvin nyt hyvää mulle itelle). Sen spektaakkelihuoneen vapautumista oottelin nimittäin aika kovasti. Kakatti aamusta saakka mutta julkiseen kyykkikseen en todellakaan rupee pykertämään kakkosta, plus en käyny suihkussa enkä vaihtanu vaatteitakaan, vaan löyhkäsin ja mätäännyin ku nahkaa ja rytkyjä kuorrutti eilisen bussimatkan kaikki hiet. Olemus oli siis vähintäänkin uskottava. Oli tosi raju olo, sellain et nyt oon travelleri, saatana, koska ei oo omaa vessaa ees, ja haisen. Jos ois viel päälle painellu syömää jotai tuhatjalkasia ni siin ois vapissu Madventurekset ja kaikki muutkin päräyttelijät. Mut ei, tyydyin vaan löyhkäämään keskenäni, ja sit uikuttamaan onnesta ku vihdoin sain luksushuoneen. Suihku mist tuli PAINEELLA lämmintä vettä. Morjes! Piänestä sitä tulee tyytyväiseks, kuulkaa.

Nukuin enivei siinä perushuoneessa ihan vitun hyvin, ja ai saatana kun arvostin, että sai aamulla herätä ihan omine aikoineen. Ei ollu ikkunan alla sataa kukkoa huutamassa kurkut suorana jostai aamuneljästä saakka. Joku ehkä yks vaivanen kukonkäntsä tuolt jostai vienosti kuiskaili et kukko-täs-nyt-vähän-ehkä-kiekasis-sori-vaan-mut-miä-en-voi-tälle-mitää ja joku kana tosta meni ohi jossain kohin ja totes et kot-kot, mut muuten ei mitään mekkalaa. Majapaikka sijaitsee syrjässä keskustasta, lähimmät naapurit makaa mullan alla (hautuumaa vieressä!), joten niistäkää ei järin paljo ääntä lähe. Ihanaa. Hämmentää tosin hiukan, miks nuo haudat on katettuja ja varsinkin miks ne on aidattu. Haudat on ristittyjen, mutta pelätääks tääl, et jos ei laiteta aitaa ympärille ni vainajat ponkasee sielt ku Ristus konsanaan ja lähtevät kyllile riehumaan? En tiiä, mutta jännä juttu on.

Arvostan myös ihan vitusti, että jokaisen vastaantulevan kulkupelin lavalla tai katolla tai tarakalla ei ole eläviä sidottuja huutavia possuja. Miulla meinaan kippas tuon Torajan kanssa ihan yli toi homma, käänty loppujen lopuks aika tanakasti vitutuksen puolelle se meininki. Ja kesti eilen aikansa, että päästii bussilla Torajalta pois, ja koko matka oli sellasta et joka vitun auto oli matkalla johonkin saatanan seremoniaan, eli niitä hätäänsä huutavia sätkiviä possuja oli köytettynä auton lavoilla tai katoilla, tai jopa mopojen tarakalla. Vittu, että vitutti, en kestäny enää yhtää tota paskaa.

Vetiset maisemat

Tänää oon aamiaisen jälkee käyny jolkottaas kylillä tutkimusmatkailua. Ei ol juurikaan näkemistä, ei siis mitää erikoisia rakennelmia tai vastaavaa, mutta uuet ja vetiset maisemat riittää yhelle päivälle ihan hyvin. Pien kiva kylä tää on ja kerrassaan on mukavat ihmiset. Turisteja tääl ei kauheesti vissiin hillu, joten miuta on tervehitty vilpittömän kiinnostuksen vallassa ja aina erittäin ystävällisesti. Rohkeimmat tuppaa juttusille ja ovat kovasti kiinnostuneita mistä oon ja miten nyt täällä sitte ja mihin meen seuraavaks ja missä se miun poikaystävä oikee kupeksii. Ja palvelu pelaa, jumantsuiggeli. Miun piti yks paperi saaha printattua (Mordorin asuntoasioita helvetti sentäs, eli muistutus siitä että paluu on vielä joskus edessä) ja kert majapaikan rintteri on rikki ni lampsin tuoho tien tois pua kioskille ku pongasin et siel on tietsikka ja rintteri, vaikkei se tod mikään sen alan palvelupiste ookkaa, et saisko mitenkää yhen paperin tulostella. Sais toki, jahka siihe oli kerääntyny ehkä kaikki lähitienoon kollit tuijottamaan et jumalaare, tatuoitu punkero tulostaa paperin, nyt räjähtää elämyssulakkeet! Eikä siitä tarttenu ees maksaa mittää, koitin rahaa tuputtaa ni poijaat vallan käet pystyssä siinä et eijeijeijei, "it is free, just for you!". Voe pojat, että vanhan kalkkunan syräntä lämmitti.

Eilisillan mopokollin, eli Akin, ostin huomiseks, hää vie miut vesiputouksille (kyl, laitan yhäkin vain varvastossut ja aion taas liukastella viidakossa ihan vitusti) ja tuonne järvelle ja johonkii, mitä nyt sitte keksii. Mahtava meininki ja mopokolli Aki on oikeestaa kauheen suloinen, sellasella nuorella mopokollimaisella tavalla. Ja niin kohtelias. Tuli aamulla käymään tääl ku olin vetääs aamupalaa ja  niin hattu kourassa siihen että "saisiko häiritä, mädäm" ja sitten tuolia alle, ja hyvin totisena sitten kainosti avautumaan, että jos hän mitenkään saisi ehdottaa, niin josko voisin harkita pientä sightseeingiä, hän kovasti mielellään miuta kuskailis ympäri huudiloita. Kaupat tuli ja huomisaamuna lähetää kiärtämää vähä Tentenaa! Jee!

Naapurissa on hautausmaa

Värikäs meininki haudoillaki. Miks meil Mordoris on kaikki kirkkohommat niin helvetin synkkää? Verratkaa ny mein hautuumaita vaikka ees tähä.

Tönöjä joen rannassa

Lisää tönöi

Joen yli menee kiva silta

Tentenan liikenneympyrä ja hirvee ruuhka

Veneileen lähös noi gimulit

Kivaa ku on pitkäst aikaa vettä ympäril. Tää ei oo meri mutta kuitenki.

Rantahökkeleitten yhteydes näyttäs aina olevan noit kala-altaita

Kotikatu

Pitää viel selvittää mikä legenda tähän majapaikan ravintelin alla pulputtavaan lähteeseen liittyy. Kerron sit ku tiiän.

Ristityt mellastaa täälläkin aika voimakkaasti. Kirkkoja on. Tää vaanii satanistia heti tuos majapaikan yläpuolella.

PERSIS ja PASKAH samassa mainostaulussa. Huumorisulakkeet sano että TIRSK!

Ankka. Kivempi ku kukko.

Papis!

Mikä ihme toi ny sitte on????

Saatana mikä ötökköskene täällä on. Tuommoin vihree vei eilen illalla pissimisrauhan.

Näitä on täällä IHAN VITUSTI. Tätä plokipostausta naputellessa yks könys tuolta pihalta ihan sisään saakka. Ens näky pää, et moi vaan, aattelin tulla käymään, ja sit se ihan muina tuhatjalkasina vipels sisään niiku kotiinsa. Hain luudan ja lakasin sen takas pusikoihin. En tiiä onko tää myrkyllinen (tietääkö joku?), mut ihan sama, en haluu asuu tämmösen kans.

Piäni ja hento ote (kameran testailua lähinnä, mutta ku tuli noin tarkka kuva ni laitan tänne ja oon niiku olevinaa luontokuvaaja)

Söpöyttä lopuks.Vooooooooiiiiii.