Moottoritiellä on puuma: Kuuman kostee Kuching

Kissapatsaita on pitkin kaupunkia (kissapatsas 1)

Kuching, Malesian Borneolla olevan Sarawakin läänin (vai mitä sultanaatteja nää ny täällä onkaan) pääkaupunki ja tiettävästi Malesian sheitshemänneksi suurin siti. Asukkaita noin saman verran ku Helsinkissä, jostain luulen semmosen tiedonmurusen lukasseeni. Pienen kylän tuntunen silti, ja kaikenlaisia Malesian kaupunkeja nähneenä voin kehasta, että vallan on mukava käpykylä ja iloisesti poikkeaa muista visiteeraamistani käpykylistä. Ensinnäkin on harvinaisen siisti, ollakseen minkäänlainen Malesian kaupunki, ja toisekseen kaupungin nimi tarkottaa suameksi kissaa ja kissa on kaupungin sympooli. Kissapatsaita on siel sun tääl ja liki kaikki matkamuistot on jotain kissankuvilla höystettyjä hömpötyksiä ja on kissamuseo ja kissasitä ja kissatätä. Kreisi kätleidi tykkää! (varsinaisia kissoja en tosin oo nähny ku ehkä nelijä)

Seinät on täynnä kehuja. Miks?

Lensin tänne siis lauantaina. Majoituin miulle useemmankin reissussa vastaan tulleen tyypin suosittelemaan Nomad Bed&Breakfastiin. Maanmainioksi kehuivat kaikki. Tääl on rappukäytävän seinätkii täynnä ylistäviä kirjotuksia ja heti oviaukon viäressä isolla lukee et Stairway to heaven ja nuoli ylös kohti Nomadin resepsuunia, mutta miä en oo järin kovasti in da liäkki. Jos en ois näin laiska ni oisin jo muuttanu muualle. Suuresti kehuttua hyvää palvelua en oo nähny viä lainkaa, päinvastoin, on ryssitty miun varaukset, mistää ei tiietä mitää, ja muutenkii respan jätkä antaa jotenkii vibaa et oon tääl ikäänku riesa enkä maksava rinsessaperseinen asiakas, joka mialuusti heittäis tiskiin vähä enempi rahaa jos hälle vaik tarjottais huonetta mis on oma vessa ja suihku jos sellanen on kert vapaana (niitä on ollu vapaana, ite huomasin, mutta miulle sanottii et ei muka oo). Varsinkin ku sellanen luksus piti miulle olla ihan varattunakii, jumaliste. Saatanallista säätämistä huoneen kanssa ollunna siis. Kaks yötä asuin synkäs komeros mis ei ollu omaa vessaa eikä suihkuu (ja se on miun kaltaselle ikäihmiselle ja kermaperseelle aika rajua), tänää pääsin onneks muuttamaan parempaan (oma pytty, jihuu, aion kakata ihan villisti!), mut vaan kaheks yöks, vaikka piti olla miulle tää huone varattu kolmeks yöks... no, tämmöstä tää välil on, mut aissaatana ku joskus tämmöset piänet asiat vaan hirttää hermon ihan täysin.

Lisäks tual yleisis tilois on kauheen nuorekas ja sosiaalinen sellanen reppureissarimeininki, kaikki niin saatanan touhukkaina siä jotaa baanaanipaahtoleipiä mussuttaa ja keskustelee. Miä en siäl hengaa ollenkaa, käyn välil noukkimassa kupposen kahvetta ja äkkiä takas omaan komeroon lukkojen taakse, ettei vaa joudu puhuu kellee mitää. Minuu ei nyt nimittäin huvita yhtää mikä bondailu kenenkää kaa. (paitsi jos tulis joku komee viidakkoprinssi ni instant bondaus, ja vaik bondage, jos se haluis).

Ehkä miul nyt kuiteskii vaan on joku vääränlainen biorytmillinen horoskoopillinen vibraatio täs meneillää, ku jotenkii niin hiertää tää homma tääl.

Räyh. Ja silti miä nöyränä olemassaolooni anteekspyyteleväisnä täs Nomadis yhä majailen ja kantelen omaisuuttani komerosta toiseen. Vaihtoehtosiin majapaikkoihin on sentään useiden metrien matka tuolt alaovelta, ni en jaksa lähtee riehuun, et vittuuks tässä sit valitan mut valitanpa ny kuiteski. Mut sen tasolle tää jää, toimintaan en jaksa ruveta, Zeniläinen mielenrauha on niin syvällä suolessa, et täs ei pal riehuta, minkään asian suhteen. (Ja okei, Nomad on puhas ja siisti, hinta on kelpo, kahvetta ja paahtoleipää on saatavilla 24/7 ja informeissön haivei sutii ihan saatanan tehokkaasti, et ei tää ihan silkkaa paskaa oo.)

Lisäks tääl on niin vitun kuuma, et vaik miäli tahtois yhtä sun toista, ni mihinkään ei pysty, ainakaa päiväsaikaan. Oikeesti, miä oon lesonnu et oon niin hyvin tottunu tähä trooppiseen ilmastoon, mutta jumalaare tämä Borneon kuumuus yhistettynä julmettuun ilmankosteuteen on ihan jotain järkyttävää. Miä eilen kirmasin tual ottamas huudilot haltuun, eli siis käpöttelees ympäri kylää, ja siinä meinas oikeesti käyä silläviisii että tuleepi totaalinen tuupertuminen. Vaikka ois vesipullo huulessa koko ajan, ni hiki lentää sellasta vauhtia, et tukka märkänä. Iltapäivästä tuli hetki, et jahas, kohtasin voittajan selkeesti nyt, ja miä ehketi pyärryn justiisa. Kävin ostaa urheilujuoman, istahin varjoon ja oottelin, että jalat kantaa taas. Sit pysty raahautuu takas majapaikkaan tuulettimen alle toipumaan.

Rantapulevaardilla ryysis. Tässä viä aamun rauhaisa meininki, muutama tunti tän kuvan oton jälkee jos puikkas tän karnevaalin sekaan, ni ei päässy eteen eikä taaksepäin, ihmisii oli niin paljo.

Kuumassa kosteudessa huudiloitten haltuunottoa ei pal helpottanu sekää, et tääl oli eilen joku järetön karnevaalimeininki tuos Kuchingin halki pyyhältäväl joella. Joku regatta. rantapulevaard niin tukossa porukkaa, et sekaa ei meinannu mahtua, ja jos mahtukii ni ahistamaan alko. Jotai kirkkovenesoutu-tyyppistä äksöniä vedessä ja hirvee älämölö ja markkinakojuja ja kauhee härdeli.

Ja tänää on taas joku helvatan ylimääräin pyhäpäivä! Miun piti juosta tänää hoitaas asioita eli käyä Indonesian konsulaatissa viisumipisneksillä ja käyä postissa lähettelees asioita ihmisille ja piti mennä kissamuseoon (koitin jo eilen mut se oli kii) mut onneks ystävälliin taksikuski miulle kerto et tänää ei oo mikää auki ku on pyhäpäivä (majapaikan respan jätkä ei tietty tätäkää sanonu ku aamulla kyselin ohjeita Indojen konsulaattiin, neuvo vaan et "ota taksi"). No ei se mitää, Plän Bii oitis kehiin, elikäs arvostan ilmastointia miun uues kopperos ja hoian samalla kirjotushommia nyt aamupäivän ja iltapäivällä lähen kattomaan orankeja. Konsulaatit ja postit ja kissamuseo on ohjelmas huamenna, keskiviikkona viä joku elämysretki ja torstaina lento takasin Kuala Lumpuriin. Jossai välissä ennen poistumista mahollisesti riipasen viä tatuoinnin, kert tos on lähel sellain tatskapaikka mis on joku stara tekemäs perinteikkäitä porneolaisii kuvituksia ja miuta kiahtoo ajatus jostaa träditsiönäälisestä mustetahrasta joka laitetaa nimenomaa bambutikuilla nakuttamalla. Mutta katotaa, onks se putiikki ikinä auki (toistaseks ei oo ollu, oon käynynä jo parii otteesee ovee raapimassa) ja onks sillä tyypillä aikaa ja kuinka helvetisti sellanen joku pläts-tyyppinen läiskä mahtaa kustantaa.

Vaik oonkii nyt kauheest vaa valittanu ku paska palvelu majapaikas ja ai ku on kuuma ja herkkä rinsessa-ahterini hikoo oijoi, ni miä tykkään tästä Kuchingista kovasti. On sikakiva tää huudilo missä tää ankee Nomad sijaittee, on ytimessä, lähellä joen rantaa ja ympärillä paljo kaikenlaisii kuppiloita ja ruokapaikkoja. Esmes heti tuos vieres on baari nimeltäns Red Corner, missä on järkyn hyvät pöperöt. Oon syäny aika saatanan monta vege-nasigorengia tällä reissulla ja voin kehasta, että Red Cornerin annos meni ihan ylivoimasesti ygöseks jos laitetaa gorengin naseja järjestykseen. Hirveen kokonen satsi mahtavaa mässyä, mis oli jotaa siäniä ja jotaa outoja saniaisen näkösiä heiniä. Sellanen parin kaljatölkin kans kustans jotakuinkii viitisen euroa.

Ja Borneosta ihan yleisesti piän toki. Oon aikasemmin käyny Borneolla, tual toises pääs, eli Sabahissa, kattomassa orankeja ja mulkkunenäsii apinoita ja snorklailemas Sempornan saaristossa. Sinne suuntaa miun on mentävä piakkoin uuelleen, koska nyt ku miä oon innokas (mutta paska) sukeltaja, ni siel on Sipadanin sukelluspaikat, ja ne on päästävä ihmettelmään. Arviolta ens vuoden alkupuolella menen sinne, kenties. Se asia tosin pitää varmaan piakkoin jo piirustella kalendeeriin, sukellusluvat Sipadanille on varattava reippahasti etukäteen, sinne ei pääse tost vaa ilmaantumalla paikalle, nimittäins.

Aissaatana että miulla muuten onkii jo ikävä saaria ja merta ja sukeltelua ja rantoja. Ja miun kissoja, voi luoja että niitä onki ikävä! Ja regeitä! Ja bintangia! Eli on ihan mahoton ikävä kotiin Kilille. Onneks viikon pääst tähä aikaa miä siäl jo röhnötän. Eikä tarvitte hetkeen säntäillä mihinkään (paitsi vähäsen yksii paikkoihin meinaan säntästä, mut en paljoo). Ai että!