Bileitä ja musaa ja ikäneidon unelmat

Bile ät SamaSama

Tää on hei säpsäkkä elonmerkki täältä taas! Nyt on kaikenlaiset bileet tissuteltu, voi keskittyä taas muihin juttuihi, voin elää siivosti ja kunnolla,  ja voin mennä illalla ennen kaheksaa nukkumaan, kuten kunnon ikäneidon ja siveydensipulin kuuluukin. Ja on aikaa päivittää plokia ja kertoo taas jotaa noloo. Ja noloo, sitähän riittää. Oon niin nolo tyyppi, nimittäin.

Miä siis ikäännyin tuos viime lauvvantaina. Vietin tuota murheen päivää silläviisii, että kävin heittämässä parit sukellukset (toinen paha, toinen hyvä, mut sukelteluhommista on kohtsillään tulossa saatanan pitkä ja perusteellinen vuodatus ni täs en vaahtoo enempää) ja sitte niien jälkee heittelinkii lähinnä bintankia leipäläpeen. Ja myäs votkaa, valmistin oikee fisua, sitä kelpas sitte bileporukan kans nuotion äärellä naukkailla. Sain yhen lahjan, ja se tuli hollannin kavereilta: Sinterklaas-juhlaan liittyviä keksejä, tietenkin. Oli täysikuu, pojat laitto nuotion rantaan, pändi soitteli regeitä ja miulle häpi-böörthdeitä, bintang oli kylmää ja votka vahvaa. Kahelta miä taisin könyy nukkumaan, villimpi nuoriso jatko viä full moon partyihin tuonne saaren eteläkärkeen.

Laitettii rannalle notski miun vanhenemisen kunniaks

Tiistaina oli Sama-Sama Reggae Barin 5-vuotissynttärit, eli piti oikee irtautuu omalta mukavuusalueelta ja lähtee tonne saaren sykkivään ytimeen bailaan kauheen ihmismäärän keskelle. Siäl sai sitte huomata et ei tarttis selkeesti selibaatis elää, seuraa sais kyllä, ihan miltei pyytämäti. Jos ei ois tämmöin kansallisaarrettaan pihtaava nirppanokka niiku miä. Mutta ku miul oli vähä muut intressit, ei hotsittanu ollenkaa minkää hampuusien vokotteluyritykset. Nimittäin, tuskin pysyin pöksyissäni ku olin aikasemmin päivällä kuullu huhun, et siä bileis esiintyy mm. Ray D'Sky,  miun ehoton ykkössuosikkipändi täältä päi maailmaa. Olin ihan täpinöissä ja ootin vaa et soittasivat jo. Ja soittivathan ne, ja iiiiiiihan perkeleen hyvä keikka oli ja Ray D'Skyn laulaja on miun Unelmieni Rastasulhanen. Se on niiiiiiin komee ja sil on tukka melkeen perseeseen asti ja se soittaa kitaraa ja se laulaa, eikä se oo mikää kääpiö, on niiku sellanen miähen kokonen eikä mikää tuulessa huojuva vinkuheinä. Oisin aivan valmis hälle vaimoks mihin vaan viidakkoon. Vaikka jopa betoniviidakkoon (hää asuu Jakartassa nimittäin).

Pändissä muuten soittaa koskettimia yks Iwano, eli Tukkajumala, ja se on sellanen musikaalinen multilahjakkuus et huh, en oo ikänä nähny kenenkää soittavan pimputtimia sillee ku hää. Lisäks se osaa soittaa kaikkee muutakii mitä ny ylipäätään voi soittaa. Hän on lisäks vallan mukava heppu ja on jopa käyny Mordorissa, ku hänel on suomalainen tyttöystävä. Eli aika hyvä naismaku! Soisin moisen villityksen leviivän pändin muihinki kolleihin. Ei niin että se miun asiaa sinänsä mitenkää edistäis mut saahan sitä pilvilinnoja rakennella, eiks nii?

Unelmien Rastasulhanen rämpyttää ja Tukkajumala koskettimas.

Keskiviikkona bailattii sit sitä, et S2B, tuo maaliman mainioin regeipändi, palas vihdoinkii takas Hiekkakikkareelle Sulawesin rundilta. Samalla bailattiin hollannin kavereitten viimistä iltaa, hyö jatkovat eilen jo matkaa. Ja miä bailasin ihan vaan sitäkii, et baarissa oli sata kilometria rastatukkaa. Ja sitä, et pääsin tuttavallisiin morjesteluväleihin Unelmien Rastasulhasen kans.

Ja eilen miä viel viimisillä voimillani pikkusen bailasin sitä, et kalja on kylmä ja kiva asia, siis ihan sillee muuten vaan. Ja kyllä kannatti muutenki vähä joustaa siitä normaalista muumion klo 20 tapahtuvasta nukkumaanmenoajasta, kert Unelmien Rastasulhanen kävi siin joskus yämyähällä pändin kans vähä tsämittelemässä ja pari piisiä laulamassa. Miähä olin aivan kalsongit kikkaralla.

Saatatte siis aistia, et miul on ollu tässä teinimäistä fanitustoimintaa vähä niiku meneillään. Se on vaan silläviisii paska juttu, että miun suusta ei tuu ensimmäistäkään järkevää sanaa kun joku komee koittaa miulle puhua. Ensikohtaaminen Unelmien Rastasulhon kaa oli lähinnä säälittävää änkytystä, piipitystä, punastelua ja perseennuolemista (siis miun taholta, hää lähinnä hämmentyneenä katto että mikä tuo änkyttävä akka oikee on). Toinen yritys ei paljoo paremmin menny, ku Unelmien Rastasulhanen eilen päivällä huuteli viereisen rantamakaamon pohjalta miulle helouta ja kyseli oonko tykänny hänen uuesta levystä (jonka siis jo edellispäivänä  ostin ja jota on baarissa ripiitillä soitettu).  Kimitin siihen vaa hätääntyneenä jotaa epämäärästä ai-lav-it-änd-ai-lav-jyy-tyyppistä hölmöilyä ja sit jäin pelästyneenä (ja ihastuneena) tuijottamaan ja haaveilemaan yhteisestä elämästä (lähinnä yhteisestä seksielämästä, tosin).  Unelmien Rastasulhanen kiitti ja käänty sukkelasti takas omien kavereittesa puoleen. Tais hokata et tuo muikkelihan on muuten aivan daiju.

Teki mieli kävellä sen jälkeen suoraan mereen eikä tulla enää ikinä takasin. Et siin ois niin ollu tilaisuus olla viksu ja hauska ja sellain kunnon seuranainen, joka hurmaa aivoillaan ku tota ulkonäököö ei oo, mut ku en osaa ni en osaa.

Eilen illalla miä pystyin kyl jo hiukan parempaan. Ensinnäkii kykenin olee aika tyynenä ku moikattiin, en niiku esmes tipahtanu baarijakkaralta tai yrittäny salaa nuolasta ku se käveli ihan läheltä ohi, tai mitää muutakaa. Ja sit ku hyö yöllä siitä lähtivät menee ja Unelmien Rastasulhanen tuli heittää yläfemmaa ni ihan aika rennosti vastaanotin tän tilanteen,  ja muutaman sanan osasin haastellakii, melkee ilman ylimäärästä hössötystä ja sanoissa kompastelua. Nyt miul on täs pari viikkoa aikaa skarpata ja opetella keskustelemaan järkeviä, ennenku Unelmien Rastasulhanen pändeinee tulee Hiekkakikkareelle takas jotai keikkoja soittamaan.

Jotta tämmöstä, liki erotiikkaa tihkuvaa, on meininki tääl ollu. Säälittäväähän tää on, et yhen rastajätkän moikkaamisesta tämmönen numero pitää tehä, mut ku säpinä on vähä (ai vähä???) vähissä ni sitä menee näinkii piänestä akka aivan sekiksiin. Sori.

No mut enivei. Muutakii kivaa on ollu. Posti toi eilen Mordorista paketin. Siäl oli pari ceedeetä. Uus Viikate ja Turmion Kätilöitten kokoelma. Räimäsin baarin soittimeen ekana Turmion Kätilöt ja laitoin kajareista nupit kaakkoon. Verta ja lihaa tärähti ilmoille ja rastajätkät näytti siltä niiku joka iikalla ois lojahtanu lusikallinen housuun. Ei siis kannata Kärmiön Tutiloien paljo lataa paukkuja ja sloteja Indonesian vallotukseen, luulen. Viikate ei ihan niin säikähtänyttä vastaanottoa saanu, mutta siitäkään ei sitte lainkaa porukka innostunu. Kiittivät ku otin senkii levyn soittimesta pois ekan piisin jälkee. Joo. No, faktahan se on, ettei tämmösiin rantaolosuhteisii oikee tommonen möykkä tahi melankolia istu. Mutta on se aina välil kiva kuunnella ees hetki jotaa muutakii ku No Woman No Cryta. Tai Bryan Adamsia. Saatana. Se on soinu täällä aina, niin kauan ku oon täällä rampannu. Miä oon kurkkuuni myäten täynnä sitä raspikurkun kähinää. Saatanan rikisorsa. Yks kaunis päivä miä viä käyn nyysimäsä ne levyt tuolta ja vippaan viidakkoon.

Lopuks lyhkäsesti viä jotaa... ööö.. joo, sananen säätilasta: on satanu, toissapäivänä, ekaa kertaa ties kuinka monee kuukautee! Ja vettä tuli hetken aikaa ihan vitusti, tiet lainehti ja aaah se ruskee joka läpeen tunkeutuva pöly sai ns. tuta. Jihuu! Sadekausi lienee siis pikkuhiljaa tuos venyttelemässä ylle.  Tervetuloa vaan!

Siihen on rakennettu kätsyt rappuset. NO FEAR! Perkele!

The Wall: betonimuuri menee tuosta ihan vitun pitkälle. Mutta ei oo muuri lannistanu yritteliäisyyttä. Sinne on väsäilty portaita ja viritelty tuoleja ym joitten avulla porukka pääsee kätsysti muurin yli. Bisnes as usual, niiku sanotaan, tai et hepskukkuu, muna peppuun, meno jatkuu. Ihailtavaa urheiluhenkee osottaa turistitkii ku kampeevat ittesä muurien yli päästäksee majottumaan ja noin. Mutta edelleen: saapi nähä miten tilanne etenee. Fakta nimittäin on ,että tuo muuri on vasta alkusoittoa.

Meijusuvas joogaa. Ja ei, Meiju ei oo paksuna, se on steriloitu jo ajat sitte. Meiju tykkää vaan syyä.

Kissat voi hyvin, tosin syövät miut vararikkoon, mutta ei se mitää, miä kannan selkä vääränä maitoa ja nakkeja ja papanoita kaupoista. Osaa ne kyllä itekin ruokaa hankkia, päätelleen siitä, että tänää aamulla terassilla oli niiku ois joku kanala siihen räjähtäny. Saatanallinen sulkasato sekä pieni linnun jalka. Ällötti, mutta olin vähä myös ylpee miun mirreistä. Ei ne mitää ihan pullasorsia ole.

Miä oon tenny matkasuunnitelmia ja varauksia! Tulossa on mm. tässä kuussa seikkailuhenkinen pikapyrähdys Sumbawalle (en tiiä itekään aiheesta enempää, rastapojat vie, mie vikisen, mutta ounastelen melkosta säätämistä...), ja sit marraskuussa paluu Borneolle, tällä kertaa Sabahiin, ja siel luontoelämyksii, saarihommia ja ihan saatanasti sukeltelua. Mut näist hommist, ja muistakii suunnitelmista, kerron lisää sit ku ovat ajankohtasempia.

Ja loppuun viä budjettikatsaus, koska taas meni yks kuukaus, ja se oli muuten reissun yhrestoista kuukausi. Vittu. Syyskuussa pistin palamaan 2950 euroa. En oikee itekää tiiä mihin vittuun toi kasa mammonaa meni, koska sukellus ei tällä kertaa oo selitys koko katastroofille. Okei, oli uuen passin tilaaminen ja oman märkäpuvun osto ja ihan vitun kallis tatuointi ja sit muutenkii varusteiden täydennystä ja sit tietty myös matkustelua ja siirtyilyä ja retkeilyä ja sellast yleistä rahan viskomista mihin sattuu. Silti. Asuin kuitenkii helvetin halvalla melkee koko ajan ja ruoka oli halpaa ja sillai. No, tämmöstä sattuu ku ote vähä herpaantuu. Mut joo, budjettikriisi alkaa olla todellinen, vaikka pankkitili ny ei todellakaan oo viä lähelläkään tyhjää. Matkaa vaan on viälä moooonta kuukautta eessä ja jos tää estoton sikailu jatkuu tämmösenä, ni rahat loppuu ennen aikojaan.  Mut äh, enpä anna sen ny mielenrauhaa kauheesti häiriköiä, se on rahaa vaan, boooooring! Sitäpaitti, asioilla on tapana järjestyä, ja miulla on kyl viel erikoisjemmarahaa jos oikee niiku tilanne vaatii,  sekä kohtuullinen veronpalautus tuloillaan ja kai sitä viä jotaa muitakii erinäisiä sukanvarsia on joista tarpeen tullen voi lypsää.

Mordoriinpaluun aikaistaminen ei nimittäin ole vaihtoehto, tapahtui mitä tahansa. Ei meinaan oo tippaakaan ikävä Suomeen edelleenkään. Haluaisin matkustella aina vaan, tämmöin vastuuton kulkurielämä ja ilman kiintopistettä oleminen sopii miun mielenterveydelle. Viihyn ja oon onnelliin just nimenomaan täs elämäs. En haluu muita elämiä enää. Haluan olla tääl jossa foevah, se riittäis. Muuta en tarvi.



Mietin tos yks päivä sitä, et mistäs perkeleestä sitä ihminen unelmois ku jo elää unelmaansa. Ni siitä miä unelmoin, että voisin jatkaa tätä unelman elämistä hamaan loppuun saakka.

Bileeeet!

Unelmien Rastasulhanen kävi vetää min kotibaarissakii pari piisiä. Anja soitti huilua, oli valtavan hienoo.