Tauskin henkiinjäämiskamppailu

No nyt sairastaa Tauski ja ollaan Nakkimuijan Sairastuvalla. Saattaa olla, että on kyseessä on tällä kertaa Sairastuvan sijaan Saattohoitola, eli täällä on aika surkeat fiilikset.

Tauski oli puoltoist-kaks päivää kateissa ja aavistin heti, et nyt on jotain piälessä. Eilen iltapäivällä hän sitte yhtäkkiä jostain tupsahti baariin makaamaan. Tuttu juttu: naama kuivassa räässä, kissa voimaton ja kuivunu. Kipin kapin murjulle kattomaan tilannetta tarkemmin, pesemään naama ja hengitystiet auki.

Tauskin kunto oli, ja on yhä, erittäin huono. Hän oli ihan tulikuuma, suorastaan höyrys kuumuutta, haisikin ihan kuolemalle. Makas vaan ja hengitti haukkomalla ja korisemalla. Kusi alleen. Nenästä valu ektoplasmaa ihan ku hanasta. Aivan uupunu ja nääntyny, kun ei pysty nukkumaan, kert missään asennossa ei meinaa henki kulkea. Silmissä tyhjä katse ja yleinen olemus sellanen et liki jokainen tassu on jo haudan reunalla. Normaalista touhukkaasta ja ilosesta Tauskista ei näkyny jälkeäkään.

Tööttäsin heti lääkettä ja vettä ruiskulla suuhun, mutta kissa ei halua tai pysty nielemään, leuat on ku lukossa eikä avaa suuta kunnolla. Sain kuitenki hampaitten väliin väkisin ruiskun laitettua ja jonkin verran lääkettä ehkä meni sisuksiinkin, vaikka suurin osa tais valua suupielistä ulos. Oksensi kahteen kertaan lääkkeet ja veden ulos, ne vähät mitä ylipäätään suusta eteenpäin meni. Jatkoin väkisin lääkitsemistä pieninä annoksina, jotain pysyi sitten sisälläkin. Pillitin ihan vesiputouksena, olin aika varma ettei Tauski selviä aamuun. Ihan vitun hirveetä kattoa kun toinen kärsii eikä mitään osaa tehä mikä auttais.

Aamu on ny kuiteski tullu, Tauski on hengissä, kuume on ainakin laskenu eli kissa ei oo enää sellanen tulikuuma kiuas. Lääkettä ja vettä ruuttasin taas ruiskulla suuhun heti ku heräsin, jotain ehkä meni inessiiviin vaikka suurin osa valuki suusta ulos. Kävelee hieman, ehkä piirun helpomman olosesti hengittää. Leuat yhä lukossa, ei niele kunnolla, pissas taas alleen.

Nappasin siis äsken fillarin alle ja kaahasin ihmisklinikalle ostamaan neulalla bärsseeseen tuikattavaa antibioottia. Sellasta sieltä sitte sainkin, ja tuttua lääkettä, jota on eläinlääkäriki joskus miulle antanu tämmösiin tarkotuksiin. Elikäs kun Tauski ei kerran pysty/halua niellä, lääkettä on saatava elimistöön jotenki muuten. Nyt on ruutattu takakinttuun eka satsi lääkettä, ja toivotaan että sen ansiosta tapahtuis muutos parempaan suuntaan.


Eli täson nyt henkiinjäämiskamppailu menossa, tilanne ei todellakaan hyvältä näytä. Pienen pieni toivonkipinä tässä kuitenkin vielä sykkii. Nyt ootetaan josko tuo perskannikkaan piikitetty antibiootti tekis ihmeen.

Kissaystäväiset, lähettäkää hyviä viboja tähän suuntaan.