Oon takas kotona Hiekkakikkareella. Onneks kerkesin tulla kotio, koska nyt ei enää pääsis takasin ihan helpoimman kautta. Nähkääs kun meiän naapurivuori Rinjani tuossa Lombokilla purkautuu parhaillaan. Pikkusen vaan, toistaseks ainaki. Balin ja Lombokin lentokentät on tuhkapilven takia sulettu.
Ei tää elämään täällä saarella oo viä mitenkään vaikuttanu, aurinko paistaa, vähän taivas on harmaa mutta muuten meininki on ennallaan.
Toki ne, joitten pitäs matkustaa tänne tai täältä pois, ni heillä on vähän ylimäärästä päänsärkyä, mikäli tää tilanne jatkuu pitkäänki.
Miuta ressaa tietty se, että kissaklinikan pitäs alkaa tuossa reilun parin viikon päästä. Pahahan se on klinikkaa pitää jollei eläinlääkärit pysty tänne lentämään.
Jännää tää kyllä on, asua pössyttelevän tulivuoren naapurissa. Saas nähä rupiaako se kunnolla riehumaan vai mitä se oikeen meinaa.
Ite en oo viä ees valokuvia saanu tilanteesta otettua kun en oo jaksanu herätä aurinkonnousun aikaan kun taivas on kirkkaana. Pilvistä on Lombokin suunnalla kaiket päivät ni siältä mitään näy. Yllä oleva kuva on ihan omin nokkinee varastettu internetistä.
