Moottoritiellä on puuma: Vilkkilästä iltaa

Tauskista tehtiin E.T.

Kissoja, kissoja, kissoja. Tämä on nyt kissapläjäys. Asiaa kissoista. Kuvia kissoista. Pallirahaston tilanne ja toimintasuunnitelma. Kissoja. Miau. Purrrrrrr. Tiättekste.

Kaikki kissat voi hyvin. Äkäin on toiselta nimeltään nykysin Angry Bird, ja vaik hän on hyvin vetelä ja kehräilevä ni kiukkunen on välillä. Tykkää kiipeillä puissa ihan villisti, istuu puussa usein tuntitolkulla kyttäämässä tipuja ja perhosia ja kärpäsiä ja mitä vielä. Lutwala Diven Biggu Rääbäle on kasvanu hurjasti ja on villi ja ihana, ei uskois samaks mulkosilmäseks alieniks joka miulla oli marraskuun alussa muutaman päivän hoidossa. Miulla muutaman päivän pulskistumassa ollu naapurin Melatin pihaan tupsahtanu Biäni Huutaja on palautettu Melatiin, siälä hän pizzauunin alla lämpösessä asusteli, mutta on nyt jatkanu vissiin matkaa, kun ei oo eilisen jälkeen näkyny. Oon vähä murheissani, pelkään et onkii sattunu jotain jne, koska tietty ehin kiintymään ihan perkeleesti. Mutta kaikkia saaren kissojahan en voi tähän haalia, heit kert on jo aivan tarpeeks. Että täs on ollu Kreisillä Kätleidilläkin sellanen paikka et on joutunu ottamaan järjen käteen ja harjottamaan jonkinlaista "tough love"-meininkiä. Snif.

Pallirahasto! Joulumiäliset kupeittenkaivajat lahjotti yhteensä huikeet 460 euroa. Mykistävää! Niiauksen kerä valtaisat kiitokset viä kertaalleen! Tän hetken valuuttakurssilla tua euromäärä tekee noin 5 800 000 rupiaa. Entuudestaan rahastossa oli miljuuna. Kaks palliklinikkaa on pietty, joissa yhteensä 8 kollia steriloitiin, sekä yhen auki riipimä ja tulehtunu leikkaushaava korjattii uuemman kerran. Kulut näistä oli yhteensä 2 miljoonaa. Lisäks verotan rahastosta nyt 800 000 ruokaan, ja sillä saa 10 puolentoista kilon säkkiä kissanruokaa eli papanoita. Jäljellä on siis 4 miljoonaa. Vielä tammikuun aikana, ennenkun lähen vähäks aikaa muualle, koitan saaha lekurin mestoille ja loput pallilliset tässä hilluvat steriloitavaks. Toivottavasti myös muutamat steriloimattomat tyttökissat (heitä on täs joku 3 kpl) saatais vihdoin operoitua, ongelma on vaan se, että he näyttää kaikki olevan joko paksuna tai sit tisseistä päätellen on pennut jo jossain ja imetys menossa. Oon myäs huuellu mm. Gili Eco Trustin suuntaan, et jos muillaki ois tarvetta sterilointihommille ni saatais lääkäri tänne vaik yheks kokonaiseks päiväks, napsimaan kepexii muiltakii ku min huudiloien mirreiltä, ku tilanne ny on yhtä kissaisa joka puolella saarta. Mitä sit viä kassassa rahaa on, ne säästän maaliskuulle kun tuun reissuiltani takasin. Sillon ainakin Äkäin on jo sen ikänen et hänet voiaan steriloia ja varmasti tässä on muitakin taas nurkissa pyörimässä.

Kissoja hilluu huudiloilla edelleen enemmän ku siä jossain vilkkilässä konsanaan. Niin kreisi kät- ja nakkileidi kuin olenkin ni myännän että tässä ollaan hiukan ns. helisemässä tän lauman kanssa. Tähän enempi ja vähempi hengailemaan jääneet kodittomat (muurin takaa ja eestä hävitettyjen mestojen) mirrit on pistäny paletin ihan sekasin, ennen oli niin hyvä ja kiva ja enimmäkseen hyvinkäyttäytyvä ystävällinen kehräävä lepposa hallittavan kokonen kissalauma, mutta nyt on sanoisinko että zäpinäääääääää. Suurin osa näist muurin peruina tulleista kissoista on onneks vaeltelevaista, käyvät ties missä muuallakin hillumassa ja aterioimassa, mutta tässä pyörivät myös ihan riittävästi. Osa heistä on kivoja ja kilttejä, eivät rähise, riehu ravintelissa tai muutenkaan häiriköi. Mutta osa on ärhäköitä ja koko ajan mäiskimässä muita nekkuun. Palliklinikoitten jälkeen sentäs kollien nahistelu, öiset mouruumistalkoot ja kuseskelu on vähentyny huomattavasti. Viel on pari isopallista isoa saatanallista kollia, jotka hilluu bungalowien luona ja herättää koko tienoon joka yö ottamalla yhteen hirveen mölinän kera. Heijjän pallit on ikäänku merkattu ja lähtölistan ygösinä.

Tosa ennen vuodenvaihdetta juttelin ensin mein paarin manakerin kans kissatilanteesta, et ku mirrilöi on liikaa. Mutta mitäs tälle nyt voi tehrä: mirrit on vähä semmosia että itte valkkaavat missä asuvat. Sitte uuen vuuen aattona yks pimu (yhen pändin klopin enklantilainen tyttöystävä) tuli mongertamaan aamuyön tunteina, et thiäkshää et nää vhiä kaikki khissat veneellä merelle ja heittää shinne heti kun shää lhähet. Sain ihan vitunmoisen slaagin et MITÄ VITTUA. Asiaa sitte selviteltiin useemman ihmisen voimin (seuraavana pänä vasta, ei yöllä kännissä tieteskään) ja paskapuhetta oli moinen. Näin toivon, ja uskon myäs, koska oikeen ottivat kierroksia kun menin sanomaan et tämmöstä on miulle kerrottu. Juttu on (toivottavasti) ollu vaan huono vitsi. Tuppaa meinaan olemaan tyypeillä joskus vähän kummallinen käsitys huumorista muutenki. Ei oo kerta eikä kaks kun oon kyselly jonku mirrin perään, tai vaikka ihmisen, ni pojat sanoo et "he died" ja vasta ku miä siinä jo alahuuli väpättäen järkyttyneenä nikottelen et WHAAT HAPPENED ni tulee naurunremakan säestyksellä et "just joking, just joking!". NOT FUNNY, saatana.

Nyt on enivei laitettu mirrien ruokahuoltoa vähän uusiks eli sapuskaa keittiön nurkalla tarjolla paremmin ku ennen, ni homma on rauhottunu huomattavasti. Kissojen mesoominen ravintelin puolella ei oo enää (pahasti) härikkö-tasolla. Ennenhä miä koitin ruokkia omat mirrini ihan vaa tual kuppilan puolella, mutta nyt tarjoilu pelaa köökin kulmalla ja nopiasti siihen ovat oppineet et täs kandee norkoilla eikä tua baarin pualella. Et nyt ei tarvitte jokaista ruokalautasta seurata ku hai laivaa, eikä jokaisesta jonkuu ystävällisen asiakkaan heittämästä ruuan murusta oo 5 mirriä kinastelemassa niin et karvat vaa pöllyää.

Jonkinmoinen rauha maassa siis, ainakin tällä hetkellä. Joskaan en ole murheellinen jos tästä ihan vaikka ees 10 kissaa jatkais jo matkaa muihin kuppiloihin hengailemaan. Kuhan Kakkosen Koralpiitsin ja miun omat kissat tähän jäisivät viihytysjoukoiks. Kovin toivoisin heille paluuta seesteiseen eloon, ku nyt ovat osa vähän alakynnessä, on äksymmät mirrit aina ekana kupilla. Ihan niiku ihmisissäkin, ni kissoissa kans ne äänekkäimmät ja itsekkäimmät repii aina ittelleen eniten. Naapuriin on justiisa avattu tuliterä uus resortti, ja luulis että siihenkin suuntaan hajaantumista tulee pikkuhiljaa tapahtumaan.

Täl hetkel tääl tosin ei ole kissat enää se valtaeläimistö. Vaan kärpäset. Jumalauta. Ei ole kerta eikä kaks kun oon meinannu syödä kärpäsen tai pari. Muutama on käyny ihan suussa saakka kun ovat suikanneet miun bintankipulloon uimasilleen. Kärpäsiä on IHAN VITUSTI, ihan mustanaan, joka paikassa ja meinaa oikeesti järki lähteä kun koittaa tuossa aamulla vähän munakokkelia vetää naamioon ja jos ei tauotta toisella käellä huido pärbäsiä kauemmas niin haarukassa istuu kokkelin päällä viis kärpästä matkalla suuhun. Hermo menee ihan totaalisesti. Ikkunoi ei voi kämpässä pitää auki yhtään, koska sisään vyöryy saman tien hirvee kärbäisten armeija surisemaan. Varmaankin nyt tua tois pääs saarta kaatopaikka taas vyöryy yli ja kaatosateet tekee kärpäsille muhevat olot lisääntyä. Tää vaan tässä ikäänku loppukanoottina.

Kissat guud, kärpäset päääääd!

Tämmöset kissakuulumiset täältä tänää. Kissamainen kivakumara lopuks. Miau!

Biäni Rääbäle

Äkäin eli Angry Bird

Tauski puussa

Biäni Huutaja puussa

Min terde. Äkäin kaiteella ja pöyällä nimetön pariskunta, jotka on niin liikuttavia. Aina yhessä, ovat ku kasvaneet kiinni toisiinsa. Pojalla ei oo palleja enää, tyttö on paksuna.