Sivut

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Bailausta Hiekkakikkareella

Tauski ja Meijusuvas. Meijulla paras ilme.

Oma hiekkakikkare on kyl paras kikkare! On taas kivaa olla kotona! On kissat ja kaikkee! Ja mahtavan upiat kelit, aurinko porottaa ja meri liplattaa tyynenä. Makosat oltavat on.

Tässä on menny paluu jonkinlaisissa karnevaalifiiliksissä. Perjantaina kun saavuin, ni ohan se sanomattakin selvää et piti bailata sitä, että saavuin. Lauantaina piti bailata sitä, että pändi soitti ekaa kertaa sitten tammikuun. Sunnuntaina piti bailata sitä, et viimosinki rastamusikantti eli S2B:n laulaja Opaio tuli vihdoin takas ja oikee, aito, kunnon S2B soitti vihdoinki, eikä vaa joku sekalaiskokoonpano. Maanantaina piti bailata sitä, et ku täs on nyt jo monta päivää bailattu ni paskaaks tässä ny hyvää putkee katkasemaa. Eilen sit vasta pitikii bailata, ku joka vuotinen regeifestarihäpeninki oli taas kohillaan ja täl kertaa se järjestettii ihan täs miun omas kotikuppilas.

Nyt nimittäin loppuu tää bailaaminen. Alkaa sukeltaminen. Eikä vanha kääkkä ny muutenkaa jaksa tämmöst riehakkuutta iltatolkulla. On sosiaalisuussulakkeetkii ihan tiltissä, savu vaa nousee niiku Vatikaanin piipusta konsanaan.


Tää bile oli eilen
Mut on ollu kivaa, erityisesti tuo eilinen regeifestarointi. Porukkaa oli ihan perkeleesti, ja niin paljo komeit könsikkäit oli rantabaari piukassa et sitä ei tiänny mihi sitä millonki silmämuna killillään kuikuilis. Arvostin erityisesti komeita jakartalaisia punkkareita, keil on niin paljo lävistyksiäkii et ihan silkkaa kilinää-kolinaa-kopsetta ja helinää ku hyö hiukan päätä kääntävät. Yhen kans pääsin oikee juttusillekii ku se tömähti vieree istumaa mut ehämmiä muutaku hätäännyin, enkä osannu mitää järkevää taaskaa sanoo. Mut ei se mitää!

Mutta kyllä miuta on myäs vissiin koitettu vähän vokotella, näin miulle on kerrottu. Mut ehä miä oo ensinnäkää kunnolla ees tajunnu ja jos vähä oonkii ounastellu et tuo taitaa olla vailla muutakii ku juttuseuraa ni en ollenkaa oo lähteny sellasee pelii mukaa. Kun ei oo niiku kohdannu toi kysyntä ja tarjonta, ja miähän en tätä nykyä kansallisaarrettani millekään satunnaisille lirkuttelijoille rupee livauttamaan vaikka kuinka siin yrittäis joku pölkkypää silmiin kutsuvasti tuijotella. Täti on kiree ja vaikee ja hankala. Tilanne vaatii vähintäänkin vonhertzenbrothersmaista karismaa ja seksikkyyttä, ennenku miä korvaani, tai muitakaan ruumiinosiani, lotkautan.

Tuohon liittyen miulle eilen kerrottiin et jossain tuol ytimemmässä yhes paaris on töis joku rastajätkä joka on tehny miusta tiedusteluja. Että kuka miä oon ja missä miä hengaan ja oonko niinsanottua vapaata riistaa ja sillai. Oon kuulemma joskus jossain jutellu hänen kans. Miä en saa yhtää päähäni et kuka vitun hyypiö se voi olla, nimi ei sano mitää eikä kuvaus "reaaally long rastahair" sano mitää. Ja ensinnäkää en oo siin kyseises kuppilas varmaan ikiin käyny. Toisekseen, käyn hyvin harvoin missään muualla ku omassa baarissa ja tässä hengaavat tyypit tunnen kaikki. Tämä on mysteeri! Tämä vaatii Herlokki Solmunen -tyyppistä toimintaa lähipäivinä. Pakko käyä vaklaas et mikä helvetin kaheli on kyseessä. Ni osaan sitte varoa. Tai jos se on komee, oikee sellain joku uus unelmien rastasulhanen, ni tajuun sit antaa. Siis jos se daiju saa ittestää irti muutakii ku miun asioitten tenttaamista miun kavereilta. Tuo kyllä jo osottaa sen, et evvvk.

Miuta ei kiinnosta tippaakaan mitkään nynneröt, vaadin et on asennetta. Sellasta et miäs vähä niiku käveleekii sillee rehvakkaasti munat eellä, eikä missään kepeksiää suojaavassa kyyryssä. Sen verran miä nykysestä miäsmaustani tiiän että nyhveröillä ei mitään jakoo. No kyllä joo on kans tosi tosi hyvä jos sillä ois pulssi ja pippeli, sekä aivot. Ja aivot sillä lailla et siä aivokäyrä on muutakii ku suoraa viivaa ja satunnainen piippaus vaa sillo jos joku mainitsee kaljan, tissit tai autot.

Että niiku säpinää ja jännittäviä tilanteita Hiekkakikkareella! Eikö ole kuulkaa jännää?

Muuta pään vaivaa miulle täs aiheuttaa yhä tuo Mordoriin paluu ja sen ajankohdan pähkäily. Miulla nyt järki ja tunteet ottaa vahvaa matsia pääkopas. Järki puhuu aikaisemman paluun ja tilapäismajotuksen ettimisen puolesta. Tunteet huutaa sen puolesta, et vittu saatana täältä mihinkään lähetä ennenku on se viimisin pakko. Miä annan asian yhä hautua. Vartoilen tuleeko varsinaisen Helsingin kodin valmistumisen suhteen vielä uusia tietoja. Ja vartoilen jotenkin asioiden ratkeamista itsekseen. Että jostain tipahtaa joku käänteentekevä jutska valmiina syliin ja tiiän sitte heti et mikä tässä on oikee ratkasu.

Tämä riittänee tällä erää. Olipa ponnistus nyhjää tyhjästä ja viä rapulapäivän iltana. Puuhskuti-puuskuti. Miä koteloidun nyt omaan petiin lukemaan kirjaa ja nukahan ajoissa. Huomenna miä meen aamulla sukeltaa parit sukellukset ja sit vaa retkotan laiskana maksaläiskänä tua piitsillä tai uima-altaan äärellä. Samoissa merkeissä menee tässä nyt varmaan usiampi päivä. Ei voi kuulkaa marmattaa, aijjettä. Elämä on hianoo!

Komeen väriin ilta
Min uus kämppis. Ihana!
Toi oli joku lombokilainen starba joka esiinty, porukka tykkäs ihan villisti ja baari oli piukassa.
Oli kans kivaa ku jakartan punkkarit kävi soittaas vähä rokimpaa kamaa. Vaikkakin aika paskasti. Mutta välil on kiva kuulla muutakii ku no woman no cryta.
Karmanilla on helvetin pitkät rastat, melkee nilkkoihin. Mut yleensä se pitää tukkaa tollee majavahatun näköseks kasaks käärästynä.
Aika monta lävistystä on hänellä naamavärkissänsä. Hieno mies!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti