Sivut

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Rakas Sukeltelupäiväkirja, osa 1: Borat on syäny kaikki mantat

Lembonganin aamu, kello on  kahexan, myö lähetään sukeltaa!

Terveisii Lembonganilta!

Jihuu, olen raahannut sekä bärsseeni että tietokoneeni tiedon valtatien äärelle! Majapaikassakin toki "on" internetti, mutta sillä en oo toistaseks päässy yhtään mihinkään. Ei, valehtelin, toissapänä taisin saaha ladattua puhelimella Ylen-uutissivuilta noin 3 ja puali uutisotsikkoa, sitte kansainvälinen tietoverkko sano miun mökin kohalla et no koneksön.

Mutta nyt jolkotin Warung D&B:n netin äärelle. Warung D&B on saanu miusta kantisasiakkaan, kert heil on valtavan hyvät pöperöt ja edukkaat hinnat, oon käyny tässä joka päivä vähintään yhellä murkinalla.  Nyt ryyppään vaa jääkahvetta ja oon aivan online! On niin nykyaikanen olo!

Eli heti asiaan, koska sitä on. Asiaa. Toisin kuin aisaa, mutta se on toinen juttu se.

Tässä tulee nyt tilitystä Lembonganin lomalla päkerretyistä sukelluksista.  Asiaa, ja asian vierustoja varsinki, on niin paljo et jaan tän jaaritteluun useempaan osaan.  Tämä on osa yx. Näit oon kirjotellu evridei, ja julkasupäivät on vähä niiku takautuvasti, johtuen tuost etten oo ollu yhteyksissä ulkomaalimaan lainkaan. Muutakin ku sukellusasiaa tulee kans, joku päivä, ehkä sunnuntaina. Mut nyt! Let's go!




Aiemmin tääl Lembonganilla oon sukellellu Blue Corner Diven kans, mutta en oo oikee ollu heiän peliin tyytyväinen. Ei silleen mitää isompaa napistavaa, mutta sen verran oli kaikenlaista pientä hiekanjyvää räpylässä hiertämässä, et viime marraskuun visiitin jälkee päätin, et olkaa kuin  hyviä kamuja miun kotisuklipulju Lutwalan tyyppien kans hyvänsä, ni miä en teiän kans veteen enää mene. En ainakaa ennenku oon käyny koklaan muitakii putiikkeja ja kattomassa onko sellain sähellys, liian isot ryhmät, tekopirteys ja saatanan mola-mola-tanssin vetäminen veneressä saaren tapa vai nou.

Puolivahingossa tällä kertaa päädyin Two Fish Diversin hoteisiin. Heitä miulle olikin jo yhet sukellustutut suositellu. Olin netistä lisäks vähä kattellu asioita ja aatellu että koklaan tääl olevist sukelluspuljuista joko Big Fishiä ja Two Fishiä. Big Fishissä kävin tänne saarelle saapuessa ekana, mut heil oli sukellukset täyteen puukattu pariks päiväks etiäpäi ni en jääny sinne (muutenkaan ei tuntunu miun mestalta), vaan lampsin tiän tois pua Two Fish Diversin konttorille. Kakkosen Fisulla oli sijaa sukellusveneissä, joten asiakassuhre laitettii heti itämään.

Maanantai-iltana siis tänne Lembonganille tulin, majotuin kivaan ja halpaan Lembongan Tropical Guesthouseen. Sitte menin heti varaan sukelteluja, ja tiistaiaamuna alko räpiköinti.

Selostukset sukelluksista ilkamoivan päiväkirjan muodossa luvassa next. Tässä siis osa yx, tulossa on viä osat 2 ja 3, ja kolmosen lopussa sit pieni yhteenvetely sekä tilitys kuinka vitusti tähän hubaan taas rahaa sain palamaan. Pulipuli!



RAKAS SUKELTELUPÄIVÄKIRJA, OSA 1

Tiistai 9.4.2013

Sukellus 121 - Nusa Penida - Buyuk

Se on aina vähän silviisii, että ekat sukellukset jossain vieraissa vesissä ja vieraitten ihmisten kanssa jänskättää. Ja täällä Nusa Penidan huudiloilla jänskättää extrapaljo, koska täällä miulla on aiemmilla kerroilla ollu vähän kaikenlaisii ei-niin-ihanii kokemuksii. Ja tiiän, että veet on haastavat ja paikoittain vaikeet, vaikka kuinka ois jo saatanasti sukelluksia alla. Siks tän päivän sukellukset jännitti etukäteen ihan perkeleesti.

Ja tää miun eka sukellus oli ihan säälittävää räpistelyä. Onneks olin pienessä ryhmässä (ope + miä + yks gubbe) ni ei ollu kaikki näkemässä miun urpoilua. Virtaus oli ihan hirvee ja jouduttii alussa uimaan vastavirtaan et päästii mihin piti päästä. Siinä meni sitte ekan 10 minuutin aikana puolet koko henkitystärpätistä, ku ei oo kääkkä tottunu tekemään lihaksilla mitään ja nyt joutu tosissaan polskimaan. Paikoittain virtaus oli sellasta että vaikka kuinka potki ni ei liikkunu ku takas tulosuuntaan. Hieman raskasta on sellainen, voin kertoa, semminkin kuin lihaxein ovat kuin lapsenpaskaa nailonsukassa, eikä mistään voimaa uhkuvasta teräksisestä ja vahvasta diskovartalosta voi noin muutenkaan miun kohalla puhua.

Että se oli 35 minsaa kun meikä joutu viittomaan että baareja 50, kiitos ja anteeks. Muuten sukelluksella ei ollu mitään erikoisen erikoista, enkä oikee kyenny keskittyy asioien katteluunkaan ku olin niin hädäs. Mutta perkeleen komiat on maisemat ja upeet korallihärpäkät. Näkyvyys oli välillä ihan paska, mutta enimmäkseen kuiteski ihan ogei. Vesi oli sentäs lämmintä, 29 astetta.

Sukelluskaveri vähän vitutti. Heti ku sukellusope vähä osotti et jotai jännää tuolla ja miä koitan mennä kattoo tarkemmin ni sieltä se urpo kaahaa alta tai päältä vittujakaan välittämäti et josko antais toisen kurkkaa eka ja menis vasta sitte. Mutta ei. Hänellä on kamera, vittu, se antaa etuajo-oikeuden.

Kamerasukeltajat pitäs pistää aina sukeltamaan omiin ryhmiinsä. Joko niitä saa aina ootella, ku ne haluaa joka vitun etanasta sata kuvaa, tai sitte ne on just noita jotka tulee vaikka päälle, kuhan pääsevät HETI ottamaan kuvaa kun jossain  jotain näkyy.

Muuten ekan sukelluksen perusteella Two Fishin toiminta hianoa. Hyvin organisoitua ja järjestettyä, pienet ryhmät, sukellusope pätevä, joskin ranskalainen.

Sukellus 122 - Nusa Penida - PED

Päivän toka sukellus ja yhä pysyttiin Nusa Penidan seesteisehköllä pohjoisrannalla. Ei virrannu välillä oikeestaa ollenkaa, ja sit jos välillä virtas ni ihan vähä vaa. Pystyin täl kertaa siis jo melko vapautuneesti lillumaan ja se näkyki siinä, et sukellukseen tuli heti 20 minsaa lisää kestoa eli 54 minsaa olin ihan niiku sukellus-skenen ines. Hommassa alko olla siis jo ihan sellasta sukeltamisen makua, eikä mitään onnetonta merihätästä räpistelyä.

Valtaisa vapautuneesti uiskenteleva merikärmes nähtii ja useita scorpion fishei ja kaikkee. Ihan törkeen hienot korallimeiningit ja valtavasti kaloja, pökerryttävän hienon näköstä.

Veet oli muuten molemmilla sukelluksilla lämpösiä, eli ei oo tarttenu vetää kahta märkäpukuu tai hyytyy hypotermiaan. Hyvä! On kuiteski märkäpuvun alla surffipaita ja lapaset käessä koko ajan. Ne kelluttaa sen verran, et tarvittee huomiseks ottaa lisää painoja. Miä oon laihuttanu sukellusvyötä jo vaivaseen kahteen kiloon (kuuesta kilosta alotin), tänää vetelin kolmella kilolla, mutta pinnan alle pääsy oli yhtä räpeltämistä ja syvyyksissäki kellutti ja varsinki stoppi 5 metrissä oli jatkuvaa taistelua ku meinas vaan ponkasta pintaan väkisten. Huomenna 4 kiloa, kiitos.

Tän päivän perusteella on vähä sellain olo, et jos meinaan dive masteriks ni näissä vesissä miulla ei oo toivon hiukkastakaan sellasta koulutusta onnistuneesti suorittaa.

Huomenna ois suklausta Manta pointilla. Vihdoinkin! Mutta mitä vetoa että yhtään Mantaa ei oo mestoilla? Oli meinaan Kakkosen Fisun toinen venekunta tänää siäl ja eivät nähneet yhtään mantaa. Vittu räjähän jos ei niitä näy huomennakaan. Koko maailma on jo nähny mantoja ja snorklannu mantojen kanssa ja sukellellu niien seassa ja mitä viälä. Mutta miä en nää niitä vittu ikinä.  Ja täällä pitäs olla mantoja koko ajan, ympär vuoden, evri dei, mutta mitä vetoa et huomenna ei oo yhtään. Saletisti kaikki mantat on lähteny menee ja just parhaillaan ne ui miun Hiekkakikkaretta ympäri ja siäl kaikki senku sukeltaa niien kans like there's no tomorrow.


Keskiviikko 10.4.2013

Sukellus 123 - Nusa Penida - Manta Point

Eilen illalla tuli vähän flunssanen olo ja rupes jo huolettaan et ei kai täs nyt vaan käy niin että suklailut loppuu ennenku ne on päässy ees alkuun. Mutta ryystin kotibaarissa vitamiinisen hetelmäpommipirtelön, söin chilisen pöperön ja kipasin kaupasta vähä paikallisia troppeja, latasin niitä pään täyteen, ja kas: aamulla ei pärskettä, ei köhää, ei tukkosuutta. Hepskukkuu, muna peppuun ja meno jatkuu, kuten eräs ystävätär välillä tokaisee.


AliG
Koko yön näin unia mantoista. Olin niiku menossa Singaporen metrolla tonne Manta Pointille, ja sinne piti sitte perillä maksaa lippuluukulla pääsymaksu ja kaikkee. Olin siinä sukelluskamat päällä et vittu tää on perseestä, nää kamat painaakii niin et miä tuuperrun kohta, mutta jos nään mantoja ni kaiken vaivan arvosta. Miun eellä siinä oli sitte joku öljysheikin olonen porho kultasormukset kilisten, ja sille ojennettiin sieltä tiskin alta sellanen metrinen pino tapettuja pieniä mantoja, sellasia lautasen kokosia verisiä lettuja. Öljysheikki makso niistä vastaavan korkusen pinon seteleitä. Miähän saatana sain slaagin ja olin et mitä vittua, ostatsiä noi ruuaks, ja täs kohtaa öljysheikki näyttikii siltä olikse nyt se Ali G siinä yhel Madonnan videolla mis ne ajaa limusiinilla ja jotaa... no enivei, kuiteski se Boratin sellain räppärihahmo, kullanväriset verkkarit ja käätyjä kaulas ja säihkettä hammaskalustoa myäte. Se sano sitte joo, että vähän iltapalaa, uhanalasta elukkaa, maiskis. Kävin riveliin kii ja revin niitä rahoja ja huusin ja räyhäsin ja sitte miut vietii voimakeinoin pihalle. Suivaannuin niin että sit jotenkii seuraavaks olin jollekii Maailman Pääministerille saanu audienssin ja sille kerroin että kuule, AliG:lle myyään Manta Pointin mantoja iltapalaks, et mitäs peliä tämä on, tää ei voi olla totta ja vaadin toimenpiteitä. Maailman Pääministeri nyökkäili ymmärtäväisnä ja samaa mieltä niiku oli olevinaan et voi kamala. Miul oli yhtäkkiä siitä lippuluukun mantakauppa-tilanteesta kuvia ja kameran kaivoin esiin että kattokaa nyt, Herra Pääministeri, kattokaa, tässä näin, tämä mies myy niitä mantoja räppäreille. Ja Herra Pääministeri totes että katsohan itse hiukan tarkemmin. Lippuluukun mies, joka mantoja AliG:lle tiskin alta myi, oli Maailman Pääministeri itse. Heräsin omaan huutooni.

Valtamerillä ei ole enää mitään toivoa, koskei ihmiset eikä varsinkaan maailman johtajat välitä. Miulla kävi eilen jo tokalla sukelluksella mielessä, et onneks oon tässä ja nyt, ja saan nähä tän kun meri vielä elää ja on täynnä elämää. Tulevaisuuen sukupolvet ei nää semmosia maisemia ja eläimiä ku kuvissa. Jos meno jatkuu tämmösenä.

Ainiin, se sukellus sitte. Noniin. Koska Borat räppärivermeis oli yällä käyny syämässä kaikki Manta Pointin mantat, ni vittu siellä ketään ollu. Mitäs miä sanoin. Ei näemmä vaan oo tarkotettu, että miä ja manta kohattais. Uskottava se on.



Manta Point. Ku myä mentii veen alle, oltii ainoo porukka mestoilla. Ku tultii pintaan sukelluksen jälkee, ni veneitä oli paikalla jo lähemmäs kymmenen. Hirmu suosittu sukelluspaikka tuo Manta Point.
Muuten sukellus oli vähän jännä, paikka oli tuol kaukana, reilun tunnin venematkan päässä. Aallokkoa oli matkalla niin perkeleesti ja meri näytti hurjalta ja sellaselta et ai tuonneko pitäs lähtee, eissaatana, onpi hiukan pupu märkäpuvussa. Mutta sukelluspaikkana tuo oliki aika iisi. Aallokon takia kyllä mentii veen allakii ens tohon suuntaan ja sitte tohon suuntaan, aaltojen tahdissa keinuttiin, mutta sellanen on miusta aika mukavaa menoo. Näkyvyys oli ihan vitun huono, ihan puuroa pahimmillaan. Maisemat kivikkoista, ku oltii hurjien kallioseinämien vieressä. Hirmusesti oli niit sellasii perus-reiskoja, niit sinitäpläsii.

Tää oli 49 minuutin sukellus. Oli miulla viel joku 60 baaria lopussa, mutta koska muulla porukalla oli, tiätty, vitusti enempi ja sit toinen sukellusope oli jo viiessäkympissä (hän on sellanen aika raamikas, kookas ja komea, miäs) ja ku vittu siä mitään mantoja ollu ja mitää nähny muutenkaa, ni lähin sit tuos kohin pintaan kans. Lopussa tapahtu jotain outoa, koska oltii jo tehty perus-3 minsan stoppi 5 metrissä, tietokone näytti et homma ok, anna mennä. No, olin tulossa pintaan, ku yhtäkkiä tietsikka vilkuttaa ihan hädäs et SLOW (aallokon takia nousin sieltä 5 metristä hetken ajan liian nopeeta tahtia) ja sitte se perkeleen masiina näytti et uus 3 minsan stoppi tehtävä. Ei siin sit mitää, viittilöin sille komeelle kaverille, joka oli jo pinnalla (nousi siis miutakin nopeemmin ja ihan no problem), et miäpä kuule täällä viel hiukkasen kelluskelen, ei tässä mitään hätää, saatana. Näin on miulla käyny kerran aikasemminki. En tiiä mistä tuo johtuu. Sukelluksessa ei ollu muuten mitään erityistä, tuata pintaan tullessa ollutta ihan hetkellistä liian nopeaa nousua lukuunottamati (ja seki oli jossain 4-3 metrin kohassa). Jos joku osaa selittää ni kiitos. Min tiezika on Suunto ja Zoop.



Crystal Bay
Sukellus 124 - Nusa Penida - Crystal Bay

Käytii Manta Pointilta tullessa kattomassa oisko Manta Bayssa mantoja. Pinnalta vaan kuikuiltiin, ei näkyny. Mutta oli muutama delffiini siin polskimas! Jipii!

Ei jääty kuiteskaa Manta Bayhin suklaa, vaan mentiin Crystal Bayhin. Aisssssaatana. Crystal Bay pelotti miuta IHAN VITUSTI. Oon siellä sukeltanu miun sukelluksen numero 35 ja vaikka sillon nähtiin mola-mola (jihuu!) ni sukellus oli muuten aika kauhee kokemus. Virtaus oli sulaa hulluutta ja oli kylmää vettä ja vetelin ilmat jossain 25 minuutissa ja sitte koska siinä oli mola-mola just ku miulla törähti 50 baaria mittariin ni miulle vaan tuupattiin jonkun vararegu turpaan että hengitä siitä, nyt katotaan molaa. Ylimäärästä jännitystä oli siis ihan yli oman tarpeen.

Ni että kelasin et ei vittu, nyt katotaan oikeesti onko miusta mihinkään ja oonko oppinu mitään, Crystal Bayssa jos jossain sukellustaidot punnitaan. Et siel on varmasti taas oikee pyörremyrskyä ne virrat ja meininki ihan sellasta selviytymiskamppailua. Mut eipä ollukaan, tai sit oon toudellaki oppinu jotain!

Virtausta oli, mutta miusta aivan vähän vaan, ei mitenkää et ois yhtää tullu hätääntyny feelis. Sen sijaan oli IHAN VITUN KYLMÄ. Veen keskilämpö oli tietsikan mukaan sukelluksen aikana 20 astetta. KAKSKYT! Se tarkottaa sellasta että silmämunat jäätyy päähän, varpaista ja sormista häviää tunto. Kylmimmissä kohissa oli 19 astetta. Siellä sai sitte meren pohjassa tosissaan sheikata äässiä ja hieroo itteensä, että ei ihan jäätyny pystyyn.

Mutta arvakkaa mitä? Kylmillä vesillä ne möhkäkalat liikkuu, eli.... Siäl oli kaks, KAKS !!!!!, mola-molaa! No, noin niiku periaatteessa. Näin niien suut, eli siel vähän puurosen näkyvyyen omaavassa sinisessä häämöttävässä varjossa sellaset vaalemmat kohat, jotka sai meiän sukelluksen vetäjän miltei sinkoomaan ulos märkäpuvustaan, niin tohkeisiin se meni. Sinne uitii sitte perään niin et räpylöistä vaan ujellus kuulu, mutta mola-molat oli meitä nopeempia. Uskotaan ku kerran sanotaan, mola-molia ne oli, mutta ku ei niitä nähny silleen kunnolla, et ois ees erottanu sen oudon muodon, ni miä en tohdi tästä ny hirveesti leuhottaa ja vaahota. Miun mielestä ne ois yhtä hyvin voinu olla muovipusseja, mutta olkoot ny sitte mola-molia molemmat.

Sukellus kesti 44 minuuttia ja miul oli siinä kohin viä joku 60-70 baaria pullossa eli aika vitun jees, ottaen huomioon et kylmässä veessä miulla hapenkulutus tärähtää täysille, ja sit oli viel virtausta ja mola-molan jahtaamista. Mutta yks mein porukan pimu tuli huonovointiseks ni lopetettii tuos kohas. Pintaan tullessa se itki ja täris ja oli aivan paskana. Kerto sitte ku sai vähän lääkettä ja pysty taas puhumaan, et hää on herkkä aallokolle, tulee merisairaaks tosi iisisti, ja ku se eka sukellus oli sellasta et keinuttii aallookon tahtii ni hällä tuli vitun paha olo, ja nyt tällä sukelluksella pamahti niin kauhee päänsärky, että meinas vintti pimetä. Pimu on sukellusopettaja, en tiä misä on nyt töissä, mut enivei. Ja sanoki että ohan tuo ammatin kannalta vähän paskaa että hänestä ei oo mihinkään merille sillo ku on aallokkoa. En kyl ymmärrä et miks hää huonovointisna ees tuon toisen sukelluksen läks tekemään mut mitäs se miulle kuuluu, lähinhän miekii Crystal Bayn vesiin ihan muina ahvenina vaikka pelotti niin et meinas tulla kakka housuun.

Huomenna muuten tehään Kakkosen Fisun porukan kans koko päivän sukellusretki Balille. Mennään  Tulambeniin, ja kolme sukellusta tehään tuolla reissulla. Pikavene on meiän porukkaa varten aamuksi tilattu ja sillä pyhkästään vauhilla tuosta vaan meren yli Tulambenin vesille. Siistiä! Hiukan se voipi olla, en oo varma, hinnakas tuo Tulambenin reissu näin tehä, täältä käsin, mutta so what, onpahan sitte käyty ja nähty se helvetin Liberty-sotalaivan raato joka siä Tulembenissa merenpohjas retkottaaa ja jota joka iikka joka sukeltaa ni käy jossain vaiheessa kattomassa. Miä menen kattomaan sitä siis huomenna.

Se tarkoittaapi aikasta aamuherätystä. Suklauspuljulla on oltava tuos seittemän jälkeen. So what, miä oon muutenki kopsahtanu täällä petiin siinä ilta-seiskalta eniveis.

Rakas Sukeltelupäiväkirja, siä siis jatkut osassa 2. Sillo käyään sukeltelees Balilla Tulambenissa, eikä menny se reissu niiku Strömsöös. This did not go as in Strömsöö, as we say in Finland!

Matkalla Manta Pointilta Crystal Bayhin

1 kommentti:

  1. Plus 19 astetta, suomalaistriathlonistille jo ihan ok veden lämpötila uimareissulle :) Siinä mukavasti polskii tunnin verran pelkässä märkäpuvussa, ilman hanskoja tai tossuja. Jos tästä vielä liikkujaksi kuntoutuu niin ens kesäks hankin kyllä sellasen neopreenimyssyn, pää kun tuppaa etenkin alkukesän uimareissuilla jäätymään.

    VastaaPoista