Kuala Lumpur syrän syrän

Kuala Lumpur on ihana, syrämmenkuvia tähän. Vaikka täällä onki tällä kertaa menny likimain kaikki päin helvettiä tai ainaki vastoin yleviä odotuksia. Ruikutin jo ankeesta asumuksesta, mutta sen päälle on tullu hirviä lunssa ja vituttaahan se olla kipiänä reissussa. Sitte kävi ilmi että paskat tuo Kualan Indo-lähetystö enää mitään 60 päivän turistiviisumeja myöntää. Eipä tarvinu sitte sitäkää asiaa hoitaa, meen Bankokissa sitte lähetystöasioille. Ja sitte miun näpykällinen kivikautinen puhelin päästi viimisen kylmän pierunsa ja kuoli. Ja sitte ku koitin äsken tua Chinatownin regeibaarissa rauhassa juoda kaljaa ja räpeltää uutta puhelinta (kallis, nykyaikanen, enkä osaa sitä käyttää) ni kylkeen liimautu kaks jotain helvetin könsikästä lässyttämään paskaa ja meininki oli sellasta et eissaatana. Lähin aika hätäsee, ku just nyt ei jaksa. Puhelinnumeroaki toinen niistä tyrkytti että soittele hei jos tuut Kuala Lumpuriin takasin, kato hei, meitzi tarjoo seuraa, vink-vonk, uuu jyy aar sou priti, ai lav joor tattoos, mussunmussun-lässynlässyn-bullshit-bullshit. Vittusaatana. Mut ihan kiva et tämmönenki rupinen kurppa viä jolleki epätoivoselle pleipoille kelpais.

Älkää ees kysykö paljonko olen mällänny luottokortilla täällä. Uuen puhelimen hankinnan lisäks tulin nyt yheks yäks porsastelemaan oikeaan hotelliin, ja vaikkei tämä maksa ku noin 20 egee yä ni kyllähän ahistaa. Lisäks sikailin ja ostin lennon huomiselle tuonne Kuala Terengganuun. Ajatuski siitä et pitäs 7 tuntia muhia bussissa tässä flunssassa ni ei käy. Pyhkäsen lentokoneella, ja olen sitte jo iltapäivällä Kapasen saarella ja aion enstöikseni juoda kaikki saaren kaljat, oli flunssa miten äkäsenä hyvänsä. Saunds laik ö plään.

Mutta kyllä Kuala Lumpur on ihana. Tykkään tästä kaupungista kovasti. Miä oon kaks päivää vaan tepastellu ympäriinsä ja ollu ihan silmät ymmyrkäisnä kaikesta. Miähän en ole sitten viime elokuun oikeestaan käyny missään ni vähäkö sitä on ollu ihan et jumalauta mikä meininki. Vaatekaupoissa miä en tajua noista loimista vittu mitään. En oo ennenkää ollu muodista jyvällä mutta nyt... jo on jumalauta karmeeta rättiä joka paikka täys. Ei mitn järkeä. Ja sit ku on istuskellu millo missäki ja pällistelly ihmisiä ni ihan ihmeissään saanu olla. Kaikilla joku täpletti tai muu vekotin käessä koko ajan ja muutenki sellanen kiireinen kaupunkilaismeininki. Ja komeita miähiä olen pongannu monta. Ihan silmät killillää oon niitä ihastellu.

Kävin kampaajalla eilen. Asiaa edelsi hauska vartin pelleily kampaajatätin kanssa. Se oli ens niin topakkana ja palvelualttiina että juu, tätä väriä ja sitte leikataan ja laitetaan semmonen megahoito ja plääplää. Hinta: 250 ringittä (100 ringittiä on noin 23 euroa). ÄÄÄÄÄÄÄK. Kauhee tinkaaminen ja ruikutus ja sitte sovittii että saan satasella juurikasvuun värin ja sitte pikasen tukkalatvojen trimmauksen. Okei. Täti ruokkos miun tukkaa ihan vimmalla ja oli ihan ihmeissään ku miä halusin et laitamma tummaa ruskiaa juuriin. Ku niin on nättiä plondia päänahasta puskemassa. Ei meinannu millään mennä jakeluun et plondi, not mii, not guuud. Ku täti laitteli väriä miun päähä ni se kälätti kaikille muille asiakkaille jotain ja miä en kauheesti ees yrittäny kuunnella. Mutta yhtäkkiä miä vaan tajusin et miä tajuan et se puhuu miusta ja miun tukan värjäämisestä. Heitin siihen pari sanaa indonesiaks (indonesian ja malesian kiälet on tosi lähellä toisiaan) ni kampaajatäti sai melkeen slaagin. Rauhotin sitte, et ehä miä tajua ku sanan sieltä ja toisen täältä, et nou worries. Hauska tuokio oli kampaamossa enivei ja ihanaa ku on tukka vähä vähempi takkusta hamppua.

Huamenna miä lähen saarihommeleihin viikoks. Aaaahhh. Aion hankkia rusketuksen, juoda kaljaa, lukea ja olla vaan. Voipi olla ettei siellä vieläkään, toivottavasti, olla kauheesti tiedon valtatiellä, ja vaikka oltais ni en meinaa kauhiasti tietsikassa roikkua. Kuulumisia luvassa siis tuossa reilun viikon päästä ku oon palannu takas tänne KeiElliin.

Tsiljoona kuvaa next!

No kai miä nyt kissoja täälläki pongaan. Kuus kissanpoikasta Chinatownissa.

Kaljaa. Huamakkaa täti kuvan oikiassa reunassa.

JESSSSHHHHHH!

JESSSSHHHH!

No kas, taas osuin mielenosotukseen ja orastavaan mellakointiin. Tässä vaiheessa oli vielä aika rauhallista. Petronaxen tötteröien ostarin eessä tämä homma. Kun alko meteli nousemaan ja touhukkuus kasvamaan ni miä suikkasin metroon ja lähin muille huudiloille. Kerta kyynelkaasua Kuala Lumpurissa riitti (muutama vuosi sitte ku mielenosotukset oli täällä tosi isolla, sillon miun uteliaisuus palkittiin kyynelkaasulla, ei ollu kivaa)

Living Cabin on ihana tilpehöörikauppa

AAAAH. Oikea hotellihuone missä on sänky ja siinä lakanat!