Toukokuun mirriklinikka

Kissaklinikkahomma tältä erää hoiettu ja päätökseen saatettu. Puuh. Se oli sheitshemän päivän tehokas rypistys ja meni huomattavasti helpommin ja paremmin ja vähemmin itkuin kun tammikuun megaklinikka. Kattokaa, vanhaki oppii, virheistään. Tällä kertaa oli hommat orkanisoitu paljo paremmin, mutta nythä ei ollukaan sataa lusikkaa samassa sopassa vaan miulla oli likimain kaikki narut omissa räpylöissä ja tiesin kuka tulee tekemään mitäkii. Ei ollu näsäviisasta nuarisoa besserwisseröimässä ja semmosta. Saatana.

Klinikka oli siis viikon pitunen ja oltiin vaan täällä miun Hiekkakikkareella. Meil oli mahtavat eläinlääkärit, Suamesta ja Hullannista ja naapurista Balilta. Osasivat hommansa eikä tunaroineet. Meillä kävi 173 kissaa, joista 125 steriloitiin. Viikon aikana 7 kissaa jouduttiin lopettamaan, eli tyystin itkemättähän ei tämäkään klinkka menny, mutta näille asioille ei vaan voi mitään. Kaikkia vaivasia ei saaha pelastettua, vaikka kuinka tahtoa olis.

Klinikan aikana sain ihan kivasti lahjotusvaroja, ja roinaa. Nyt on kissanpoikasille äitinmaitovastiketta ja tuttipulloja ja miulla on huusholli turvoksissa lääkkeitä ja tarvikkeita.

Vapaaehtosia oli laumoittain auttamassa ja kivoja tyyppejä, osa ehkä vielä miutaki kissahullumpia. Hienoa oli että jeesimään tuli ihmisiä jotka tuli tänne ihan vaan tismalleen tätä klinikkaa varten ja ähräsivät koko viikon päät hiessä. Ilman vapaaehtosten apua mistään tulis mitään, koska tärkein homma on se kissojen saaminen lääkäreitten käsittelyyn. Kun ei ne taulapäät, kissat siis, tajua itte tulla mestoille kiltisti jonottamaan että miau, voisitteko poistaa pallini/pimuvärkkini. Porukka juaks siis korien kanssa ympäri saarta ja kanto mirriä klinikalle solkenaan. Miun rantapummikissa Stigukin tuotiin kahteen otteeseen, ja Poika Nimeltä Ritva kertaalleen.

Eikä ny ihan ilman hässäkkää hommat menny, vaikka noin yleisesti kaikki sujuki tosi hyvin. Lauantai-iltana miulle soitettii Blue Marlin -sukelluspuljusta, missä mein piti klinkkaa koko viikko pitää, et nii, btw, maanantaista alkaen työ ette sitte voi enää käyttää tuota luokkahuonetta klinikan hommiin. Pieni stressinpoikanen paukahti housuun, koska vaihtoehtosta tilaa ei Blue Marlinissa meille ollu. Onneks heti seuraavan päivän aikana saatiin hoiettua meille mesta Trawangan Divesta, minne myö muutettii sitte maanantaina aamulla, ja piettiin klinikkaa siellä vimoset kolme päivää. Asioilla on tapana järjestyä, varsinkin kun asia on hyvä.

Seppo

Suamen vetskupoppoo piipahti pariin otteeseen miun huushollilla kotikäynnilläkii. Seppo Räty katottiin mutta eihän Sepolle oikein mitään voi tehä. Miun lomaltapaluun jälkeen Sepolla oli taas muutaman päivän rankka jakso kohtausten kanssa, ja tilanne näytti aika kauhialta. Seurailin meininkiä ja siivoilin kusta ja paskaa Sepon jäljiltä, kun sillä ei oikeen sulkijalihakset pitäny kohtausten aikana. Mutta niin vaan yks aamu Seppo oli taas ku uus kissa ja kohtaukset loppu siihen. Kyllä se vieläki saa semmosia pieniä todellisuudentajun hukkaamisia, vilkuilee ympärilleen eikä oikeen hokaa mitään, mutta ei tärise eikä sätki. Jotain hänellä on päässä vialla, ja näkö ja kuulo on vissiin aika heikot, mutta hianosti hän nyt taas pärjäilee. On villi ku mikä ja niin nätti. Pallejahan siltä ei voi koskaan poistaa, kun ei häntä uskalla nukuttaa. Muutenki hän tarvittee selkeesti tutun ja rauhallisen meiningin, kun ei oo ihan kartalla kaikesta samalla tavalla kun normaalit kissat. Seppo on erikoisseppo. Jos pahoja kohtausjaksoja vielä tulee, ni miulla on nyt Sepolle nyt lääkettä jolla saahaan se kohtauskierre toivottavasti nopiasti poikki. Ku miusta näytti siltä että ne kohtaukset vähä niiku ruokkii ittiään, että niitä ens alko tulla sillon tällön ja sitte vaan kiihty, ja lopulta niitä tuli ihan koko ajan. Mutta niiku sanoin, muutaman päivän jälkeen ne loppu ku seinään ja sitte Seppo oli taas normaali näykkivä ittensä. Se tykkää jahata miun kinttuja ja napsii hampailla. Rakkauresta se näykkii vaan.

Klinikan jäljiltä miun huushollin kissapaletti on ihan sekasin. Pari miun vanhaa kissaa on ottanu ritolat, kun oon joutunu tuomaan kotio potilasta ja pentua klinikan aikana. Eivät oo tykänny uusien mirrien löyhkästä. Hietsu ja Adam Lambert on lähteny menee mutta mie toivon että tulevat takasin. Persekissa on hävinny jo miun loman aikana, eikä oo näkyny sen poikaystävääkään, et ne on lähteny johonkii perustamaan perhettä varmaan.

Toi asuu Sepon kans miun makkarissa

Klinikalta miun käsiin on jääny hirviä läjä kissoja. Pentuja, tai sairaita jotka tarvittee pitkän lääkityksen ennenku heiät voi laittaa takas maailmalle. Talo on täynnä ja miun käet on täynnä ja miusta tuntuu etten miä muuta tee ku huolehin noien sapuskoista ja siivoan hiekkalaatikoita ja tuupin lääkkeitä. Vierashuoneessa asuu kaks kollia, Skinny Boy ja Sick Boy. Skinny Boy tuli klinkan ekoina päivinä ja oli mein hoteissa loppuun asti. Se oli ihan luuranko ku tuli mutta alkaa nyt saaha vähä lihaa luien ympärille. Sick Boysta ei vielä oikeen tiiä, se on välillä parempi ja välillä huonompi mutta toivoa on. Aika näyttää.

Kylpyhuoneessa majailee yks äitikissa jolla on kaks omaa pientä pentua ja kaks orpoa pentua jotka se adoptoi. Sen omat pennut oli semmosia just silmät aukasseita ku tuo pesue klinikalle tuli ja adoptiolapset vähän isompia. Eihä tuommosta sakkia voinu pihalle heittää, et koittakeehan pärjäillä. Tarvittivat turvallisen paikan missä lapset saavat huoletta kasvaa.

Sepon kanssa makkarissa asuu pieni nätti tyttökissapentu, jolla ei vielä oo nimeä. Seppo vähän höykyttää sitä, mutta pienellä on luonnetta ja pärjää kyllä Sepon rajuissaki otteissa ja osaa antaa takas samalla mitalla.

Naapuritalossa asuu miun kaverit Ande ja Kristiina, ne on siis ihmisii, ja niilläki on huusholli piukassa kissanpoikasia. Useimmille on jo löytyny koti, ja ens viikolla sieltä laitetaan uusin himoihin suurin osa pennuista.

Meil oli viiminen klinikkapäivä keskiviikkona ja sitte myö pailattiin pari iltaa ja oli kissahommien suhteen rauhallista. Niin rauhallista ku se nyt voi olla jos talossa on sisällä 9 kissaa ja pihalla ties kuinka monta. Mutta tänää jo on alkanu puhelin soimaan, että moi, miun kissalla ois sitä ja tätä. Anden ja Kristiinan yks hoidokki on kans kipiänä ja siitä myö ollaan kovasti huolissaan, mutta toivotaan parasta.

Miä oon sikatyytyväin siihen kuinka tää klinikka meni, mutta miä olen nyt myös aika väsyksissä, ja huolissani tulevaisuuesta. On muutama erittäin iso ongelma. Yks on se, että kotien löytäminen kissanpennuille tai hoivaa tarvitteville isoille kissoille on ihan vitun vaikiaa. Miun kaverit täällä kyllä kiitettävästi on tällä saralla auttanu, mutta siitä huolimati miun käsiin jää näitä himaa tarvittevia kissoja ihan liikaa. Mutta kun niitä EI VOI tuupata tuonne selviytymään omin nokkinee, jos ne on ihan pieniä tai tarvittee lääkitystä. Toinen onkelma on se vanha et nyt ollaa taas tilanteessa ettei ole eläinlääkäriä saarella enää joten miä olen se jonka puoleen käännytään. Nää kaks onkelmaa taas synnyttää onkelman numero kolme, eli että miun kaikki aikaa menee tähän kissahommaan, josta taas seuraa se, että missähän vitun välissä teen asioita joista saisin rahaa elämiseen.Tää kissarojekti kun ei maksa ees puolta miun vuokrasta.

Tarvitten apua. Monenlaista.

Miä en tiiä miten oisin tänki klinikan hoitanu, jos esmes ei ois Ande ja Kristiina ollu täällä. On helpottanu paljo esmes se, että ne on nyt voinun ottaa noita kissanpoikasia huusholliinsa väliaikaishoitoon. Ku miun torppa on  täys potilasta ja poikasta. On myäs kaikin tavoin ihan mahtavaa, ku ne vuokras miun vastapäisen talon tuosta, ni on sikasiistiä ku on kavereita naapurissa ja meil on pieni mordorilainen lähiö tässä nyt. Ihan perseestä sitte ku ne tuossa kesäkuun puolvälin hujakoilla joutuvat lähtemää. Buuuu.

Miä oon miättiny sellasta, että josko miä maksaisin ittelleni vähäsen palkkaa kissaprojektin lahjotusvaroista. Ees sen verran että saisin vuokran maksettua (tarkottais 3 miljonnaa rupiaa kuukaudessa mitä tarvisin). Se kyllä tuntuu miusta vähän kauheelta, kissojen rahoja on joka penni ja tarkka olen niistä ollu ettei mene senttiäkää mihinkää miun nuudeleihin vaan kissoille joka lati. Toisaalta miulla on huushollissa ollu melkee koko ajan jotain kissapotilasta vierashuoneessa ja kylppärissä ja makkarissa, että tavallaan miun Palatsi toimii tämmösenä saatanan kissasairaalana suurimman osan aikaa, et se on hyvin harva jakso semmonen että esmes miun vierashuone ois vuokrattavissa jolleki kylään tulevalle ihmiselle. Sillä lailla voin jotenki puolustella tätä ajatusta, että talon pitäminen on tavallaan kissarojektin kuluja, kun tämä on paikka mihin erikoistarpeiset kissat yleensä päätyy hoitoon. Mutta sanokaa tyä jotka ootte lahjotuksia antanu, et mitä mieltä olette.


Hyviä asioita sen sijaan on esmes se, että Balilta olleet eläinlääkärit tykkäs ihan mahottomasti olla täällä hommissa. Lupasivat jutella pomonsa kanssa tästä tilanteesta täällä, ja mietittiin että josko heillä pomot antais vihriää valoo sellaselle, että vaikka kerran kuussa sieltä sais kaks eläinlääkäriä tänne päiväks tai kaheks. Että voitais pitää sellasia miniklinikoita joka kuukaus. Miä uskon et päiväks tai kaheks löytyis aina jostain tilat, ja lekureille majotus, ja homma piettäis muutenki vähän semmosena pienempänä. Käytäis jonain kuukautena Airilla ja Menolla ja sillai. Ois ihan älyttömän helpottavaa ku tietäis aina että kerran kuussa ois eläinlääkärivastaanotto. Helpottais painetta miun niskasta ja helpottais elämää monin tavoin ja ois ihan helvetin hianoa ja sellanen pieni askel pysyvän eläinlääkäriaseman suuntaan. Kattelaan kui käy, olen toiveikas.


Semmoin oli toukokuun klinkka ja nyt kun se on ohitte ni jotenki voi asettua ja palata arkeen. Pitäis palata myös veteen, se dive master -koulutus ois iahn vitun tärkiä saaha äkkiä tehtyä loppuun. High seasonia alkaa pukata ja kun ois paperit kourassa ni vois vähä sukellusduuniaki joskus tehä. Jos kissahommilta kerkiää. Aijoo ja se kirja tarttis kirjottaa ja ois sitä ja tätä, mutku.

No, asioilla on tapana järjestyä.

(sori en tiä miks toi kuva ei tuu oikeessa asennossa, saletisti otettu jollain iPaskalla kun temppuilee) HUOKAUS. Se riepukauppa tuolla sykkivässä ytimessä, se missä on välillä kuolleita kissanpentuja pitkin lattioita, vetää omaa kampanjaansa. Myöhän sen kaupan sekopääomistajan mielestä sekannutaan jumalan tahtoon jne. Hänen mielestä kaiketi on parempi että kissat senku lisääntyy ja sitte kuolee kipeinä kuka mihinki. Hohhoijaa.

Äitee ja sen omat vauvat. Hiaman tän kuvan jälkeen äitee sai kaks adoptiolasta. Koko lössi asuu ny miun kylppärissä.

Timo Rautiainen kävi klinikalla hammaslääkärissä.

Mein vetsku Ari kävi soittamassa I shot the seriffiä

ja Ande kävi vetämässä Metallicaa. Rokenroul!