Raksalla ja kaakelikaupassa. Ja Hannu.

Avot! Eläinlääkäriasemalla paiskitaan hommia. Raksamiehet pusaa työtasoja, ja sitte laitetaan hyllyi ja kaappei ja haetaan jääkaappi ja sälää ja rompetta ja sitte... sitte voipi eläinlääkäreitä tulla ihan sillo ku niille sopii. Sunset Vets Balilta on hoitanu paperisodat ja heiltä tulee ainaki kerran kuussa lääkäreitä pitämään vastaanottoa muutamaks päiväks.

Niin mahtavaa!

Rakenteluhommat on täällä vähän säätämistä, mutta onneks miun kaveri Jim on auttanu valtavasti. Järjesti nuo raksaukot ja kaiken huipuks maksaa ukkojen liksan (2 miljuunaa, eli noin 130 euroa). Pallirahaston varoista miä oon maksanu noin 200 eurolla rakennustarvikkeita, jotka raksaukot onneks kävivät hankkimassa eikä miun tarvinu koheltaa kaikenmaaliman sementtikaupoissa. Jääkaappi on miulle kans lahjotettu jo.

Pallirahasto vastaanottaa varoja edelleen, ei haittaa, saa laittaa, sillä klinikan topimintakuntoon saattaminen ei ilmasta oo ja jatkossakin ylläpitokustannuksia tuleepi olemaan. Paypal-lahjotusnapukka löytyy kissaplokista.

Itte jouduin eilen asioimaan rautakaupassa ja paloi käämit. Koitin selittää että tarvitten valkosia kaakeleita seittemän neliöö. Ei tajuttu. Piirsin kuvan, kirjotin numeroa paperille ja hypin tasajalkaa. Rautakaupan ukkoja oli siinä häsläämässä kolme kappaletta, jotka hakkas laskukonetta ja raapivat päätään ja lopulta tulivat lopputulokseen että tarvin 52 boksia kaakeleita. Miulla pimeni vintti ihan täysin. Yhessa laatikossa kaakeleita on noin suunnilleen neliön verran keramiikkaa mutta ei, rankan laskeskelun jälkeen ukot oli sitä mieltä että 52 neliötä kaakelia on ostettava että saa seittemän neliöö työtasoa kaakeloitua.Pää meinas räjähtää.

Otin puhelun rakennusukolle, joka ei puhu sanaakaan enklantia ja selitin sille että oon täällä rautakaupassa ja aihe on keramiiiiiiik, ja et HELP. Annoin luurin rautakaupan setälle ja johan meni sitte jakeluun ku miähet puhu niiku miähet toisillensa puhuu. Ostin sitte kaheksan boksia kaakeleita, niillä ehkä nyt pärjätään.

En pysty ees kuvittelee millasta täällä ois rakentaa vaikka taloa, kun yksien kaakelien ostaminen on jo tuommonen saatanan shou.

Mutta jee, klikkahomma etenee wuppiduu.

Voutilaisen Hannu

Lisäks miulla on - oho - uus kissanpentu. Hän on musta töpöhäntä ja hänen nimi on Hannu Voutilainen. Hannussa on tavattoman paljon samaa kuin edesmenneessä rakkaassa Dimmussa, ääni ja käytös on kovin dimmumaista. Hannu löyty tuosta naapurin pyykkimuijan pihasta määkimästä nälissään, ja niin täynnä kirppuja että ei mitn tolkkua. Otin syliin ja hän katto silmiin ja määkäs ja kehräs ni pakkohan se oli kotio tuua, kirppupuuterille ja syämään, ja olemaan. Että se kuulkaa söi kun pääs ruokakupille, veti ittesä ihan ähkyyn. Aivan hurmaava tapaus on Hannu. Nukkuu miussa kii kaiket yät.

Hannusta ja täällä lomailevasta ihmis-Hannusta on otettava tänää kaverikuva, koska Hannu on ihmis-Hannun kaima ja...ööö... kummilapsi.

Kääpiöt, Hannu mukaanlukien, on tänään rokotettu (pallirahaston varoilla ostin rokotteetkin), eli pääsevät huomenissa ulos sillai etten miä oo ihan hysterian vallassa heiän terveytensä takia. Muumio ei saanu piikkiä, koska Muumio ei oo kunnossa ja Muumio ei lähe ulos vielä pitkään aikaan. Miä en tiiä mikä sillä oikeen on. Syö hyvin mutta ei oo kissamainen, ja hengittää raskaasti. Tilannetta seurataan.

Tämmösiäkää huolia ei sitte tarvi enää yksin potea kuhan saan tuon vetskuklinikan auki. Ai että!

Hannu tykkää syyä