Varikkostoppi Palilla

Pali

Päivää. Olen Malesiassa. Tarkemmat koordinaatit on Borneo, Sabah, Kota Kinabalu, Jalan Gaya, Fong Ip Cafe, kuudes pöytä aidan reunassa Jalan Gayan puolella olevan suuaukon kohalta laskettuna. Eessä on tuopillinen Kopi Susua, jäillä. Se on kahvia. Pöyällä tietsikka. Kello on noin kakstoista, ilma on kuuma ja kostea. Ohjelmassa raakaa ajantappamista, koska hotellihuonetta ei enää ole eikä repun kanssa jaksa kylillä täs heltees pahrustaa. Iltapäivän ohjelmassa passin hakeminen Indonesian konsulaatista ja sitte villi kaahaus lentokentälle että ehin lennolle Johor Bahruun. Kauheeta härdeliä on tämä viisumijuoksulla käyminen. Sen homman hoitamisesta, ja kuvia ah niin kauniista Kota Kinabalusta, tuleepi asiaa myöhemmin, sitten kun miulla on passi uuen viisumin kera taas kourassa.

Homestay Anne

Lähin Hiekkakikkareelta maanantaina. Ensimmäinen etappi oli Bali ja siellä Sanur ja Annen himahuudilot. Todellinen Homestay ja paras sellanen, koska siellä oli tavattoman sulosia kissanpoikasia, sain majottua ilmasiks ja seuraki oli hyvää. Eipä maistunu Bintang, ei lainkaan! Käytiin illalla oikee baarissaki, missä oli ihan mahtava palvelu ja ihana omistajapariskunta. Siinä het kättelyssä kerrottiin vaimon naistenvaivat ja isän eturauhastähystykset ja muut, siinä ei niiku senruuria yksityiskohissa paljon ollu kun balilainen miäs avautuu. Kun laittovat kuppilan kii, ni baarin äijä kipas viä mopolla hakemassa meille lisää kaljaa ja tupakkia ja vei meiät mopon tarakalla kotio. Ihan mahtavaa!

Anne on yks hyvä esimerkki siitä, että kyllä maailmalle voi lähteä vaikka olis perhettä. Lapset on messissä, käyvät koulua ja viihtyvät tropiikissa. Avartuu nimittäin maailmankatsomus, ei kasva kireepiposia persuja niistä, luulen. Niin moni käyttää lapsia syynä siihen, ettei voi sitä ja tätä, kun lapset, AJATELKAA LAPSIA. Kyllä minäkin mutta kun lasten koulu ja kaverit, ja sitä paitsi Mordorin maailman paras koululaitos on ainoa oikea ja suamalainen kaurapuuro pitää Timo-Kyllikin terveenä. Kyllä ne lapset kasvaa muunlaisissakin oloissa. Ja maailman näkeminen ja sen itte kokeminen, se ei oo koskaan pahasta. Ja jos vanhemmatki on elämääsä tyytyväisiä ni aina parempi.

Annella on ihana vuokratönö Sanurilla ihanalla rauhaisalla alueella. Hiukan tuli annoskateus kun tuon talon näki, se oli niin kiva. Oma Palatsi Hiekkakikkareella on seki ihana, mutta laastit putoo seinästä ja paikka muutenki hajoaa käsiin. Silti, se on miun ja kissojen hima, ja siksi maailman paras palatsi missään. Enempää en tarvittekaan ja jos nyt vähän on paikat rempallaan ni ihasama.

Koti-ikävä on jo nyt vaikka vasta toissapäivänä lähin. Onneks huomenna pääsen jo takasin kotiin. Aaahhhhhh! ja btw, huhut Hiekkakikkareelta kertoo että mein vesillä on nähty - jumalauta - KROKOTIILI. Jo kolme pongausta ollu tässä männäpäivinä.

Mitä vittua????? Krokotiili????? Meillä????? AAARGGHHHHHH!

Lähikauppa

Hurja trafiikki

Pensa-asema eli paikallinen Tepoil

Sisäänmeno Homestayhin

Kämppis

Annen ihana, ja vähän tyhmä, kolli. Tollo kiipee koko ajan talon katolle eikä osaa tulla sieltä itte alas

Söpöysöverit!!!!

Sikakiva pieni baari

Baarin setä, joka sekä soitti kitaraa, että kertoi isänsä eturauhasvaivoista. Kainostellut ei lainkaan.