Avotakka-moment

Että voikin huoli ja stressi ja sitä seurannu onneton loppu ja suruun totaalisesti murtuminen viiä ihmisestä mehut. Eilen myähäsenä iltapäivänä ku pääsin Taalasmaalailun ja Kissakauppailun jälkeen kotio ni meinas lähtiä taju. Muistin etten ollu syänykää mitää ni pamahti sellanen niagarana valuva tuskanhiki, tärinä ja vintissä vippaaminen, että piti oikeen istua alas. Nakersin ensiavuks jotain paahtoleipää ja juustoa ni alko helpottaan. Viäläki on aika vetelä fiilis, mutta kyllä tää tästä.

Muuta ajateltavaa nyt, sitä tarvitaan, jottei vaan tukehu suruun ja poraamiseen. Teen täten teille pirtsakan Avotakka-henkisen asuntoesittelypostauksen. Ihan näyttääkseni ettei täällä kaikki asu jossain vinoissa bambumajoissa tai rapistuvissa Palatseissa. Jotkut asuu tyylikkäästi ja komeesti, ja niillä saattaa olla keittiössään jopa UUNI. Sellasta ei ole täällä juuri kenelläkään. Mutta Edenin Majatalon omistajallapa on. Miä oon täällä Taalasmaana tän viikon, lähinnä aamut vaan, iltapäivät oon kissakaupalla ja käyn sitte viä ennen kotiin linnottautumista täällä vilkasees et kaikki on kunnossa ja pojat touhuaa. Ja että Raaskiksella on kaikki hyvin. Raaskis muutti miun huushollista nyt Edenin kissaks ja kyllä näyttää viihtyvän. Kuvia later.

Edenin omistaja Suzanne rakens viime vuonna ittelleen oikean kodin ja on nimittäin vimosen päälle, kaikki. On se UUNI ja vaikka mitä hianoutta. Sisustelut on vielä vähän vaiheessa mutta kyllähän tuosta jo näkee että kelpaa olla ja asustella. Talossa on alakerrassa sellanen avoin tila missä on keittiö ja oleilumesta ja yläkerrassa sit makkari ja kylppäri. Pihalla iso terde ja pieni puutarha.

Kysyin joskus paljonko tönön rakennuttaminen makso, kaikkinensa, duunariporukan liksat ja kaikki tarvikkeet yhteensä, ja muistaakseni se oli jotain noin kolkyt donaa egeinä, siis alkaen siitä että aletaan lapiolla kaivaa monttua perustuksia varten ja päättyen siihen että voipi kantaa huonekaluja sisään. Ei se paha hinta ole. Siihen päälle sitte toki kalusteet ja semmoset. Ja se määrä mitä talon pykäämisessä menee hermoja ni sillehän ei hintaa ole. On miljoonakertanen määrä verrattuna siihen mitä talon rakentamiseen Suomessa menee. Indonesialaisten tekemisen tyyli asiaan ku asiaan tuppaa oleen se et jos vähä ny ees sinne päin ni se riittää. Jos on hylly niin vinossa ettei siinä pysy tavarat ni kamoon, se on silti seinässä. Ja jos vesihana asennetaan ja siitä suihkuaa vesi holtittomasti kaikkialta muualta paitti sieltä mistä pitäis, ni kamoon, tulee siitä kuiteski vettä. Ei ollu kerta eikä kaks ku tämänki talon pykäämisen kanssa on ollu pientä säätöä.

Mutta lopputulos on valtavan hieno, eikö ole, mitä?

Olen vihriänä kateudesta. Juuri tuommosen talon miäki haluaisin, jos saa haaveilla, ja saahan sitä. Ainoostaan lisäisin yläkertaan järettömän kokosen parvekkeen. Siellä sitte riippumatossa loikoilisin, lueskelisin, tiirailisin palmujen huojuntaa ja valvoisin huudiloitani.

Lottovoitto, tulisit jo!

Ja ny niitä avotakkakuvia tsiljoona, olkaa hyvät ja vihertykää työkii kateutesta, niin miekii teen.

Huomatkaa OIKEA UUNI!

Maisema yläkerran ikkunoista

Raaskis viihtyy uuessa himassaan

Edenin Majatalo