Paskakasasta Pinkkiin Päntteriin

Ei viime viikko ihan pelkkää paskaa ollu. Rojahti järetön ylläri perjantaina eteen. Ekana joudun kärsimään jonkun leikkimiälisen aarrejahtitsydeemin mutta kannattihan se. Ja aarrejahdissa joka rastilla oli tehtävänä juoda pullo kaljaa, ettei se ihan silkkaa tervanjuantia ollunna. Varsinainen kliimaksi löyty sitte vikalta rastilta: ihan uus tuliterä POLKUPYÄRÄ! Kiitokset, Makke ja Vöömi, tyä ootte hulluja! Pyärässä oliki lappu teipillä kii missä luki et ÄLÄ HUUA MEILLE, kun arvasivat että miun on vaikia vastaanottaa lahjuksia. Kissoille saa kantaa selkä vääränä mitä vaan mutta ei miulle mitään hapankorppuja ja Hesarin kuukausiliitteitä kummosempaa. Mutta okei, väänsivät rautalankaa että kissa-asioissahan miä pyärää tarvitten ni siks. Menkööt ny, olkoot uus pyärä Virallinen Catbulance tästä lähin (ja on sillä jo potilaita kuskattukin ja kaahattu hippulat vinkuen hakemaan lääkkeitä ja muuta). Kiitos.

Myännän toki, että tämä lahjus -  jos ikinä mikään - tuli enämpi ku tarpeeseeseen, Vanha Paskakasa on aiheuttanu miulle erittäin paljon ylimäärästä päänsärkyä viime aikoina. Miä oon ollu viittä vaille pisteessä että valelen sen bensalla ja tuikkaan tuleen. Jarruja siinä ny oo ollu koko aikana mitä se on miulla reilu kolme vuotta ollu, ketinkit irtoo metrin välein, romuläjä pitää kauheeta lonksutusta ja kolinaa, kori on vinossa ja ruostunu puhki, ja viime aikoina Paskakasa oli naapurin jätkillä korjattavana liki joka viikko, parhaina viikkoina kolme kertaa. Ei ollu kerta eikä kaks ku tualla jossain viidakossa oon monottanu Paskakasaa aivan synkän raivon vallassa ja huutanu vittusaatanaperkelettä ihan kuula punasena. Tiedän tasan ne hetket kun vintti pimenee ja saattais ihan kepeesti laittaa asioita kirveellä palasiks, jos sattuis olee kirves käessä. Paskakasan kanssa koin näitä blackout-tyypin raivokohtauksia useita. Ku taas kettinkit irti ja joku poljin irtoo ja lehmän perseeseen meinaa törmätä ku ei jarruja ja ties mitä.  Ja vaikka Paskakasa oli saletisti saaren ankein kulkuneuvo, se tupattiin pöllimään heti jos selkäsä kääns ja sen lukittematta johonki jätti.

Vanha Paskakasa, uskollinen - tavallaan - palvelija jo joulukuusta 2011 saakka tjsp

Uus Pinkki Päntteri! Hiano!

Uus mankeli on tosin vaaleenpunain, mikä on sisäiselle gootilleni hiukan sulattelua vaativa asia. Hänen nimi on Pinkki Päntteri. Väristä viis, koska ohan se ny helvetin murhan jöösin höpöö ajaa fillarilla joka ei piä hirviää räminää, jossa on toimivat jarrut, kilikello, dynamo-tyyppinen valo, ehjä kori ja ketjutkii pysyy paikoillaan eikä kumit vuada.

Totuttelua vaati että oon oppinu siähe että menopeli oikeesti pysähtyy ku jarruja sutasee. Sarvien yli sinkoominen on ollu todella lähellä moneen otteeseen mutta nyt alkaa jo sujumaan.

Ekana aamuna ku Päntterillä kaahasin tuolla ni rastajätkät lähistön warungista miulle huutelivat et  ooooh uus fillari ja perään että METALLICA DON'T LIKE PINK! Tämä selvä, mutta vittujakos miä Metallican miälipiteestä.