Kuala Lumpurin katolla, Petronaxen huipulla

Ainiin, olen myäs uutispimennossa, mitn maaliman menoa en oo tarkastellu moneen moneen päivään. Aloin eilen ounastella, että Nepaliassa on jotain maanjäristystä ollu kun lähiminimarketissakin kerätään sälää Nepaliin. Starbucksissa selasin sanomalehteä ja olen nyt vähän kartalla. En mene takasin kartalle vielä hetkeen, koska heti alko ahistamaan.

Uutis/media/sosiaalisuus-tauko tekee ihmiselle hyvää. Kokeilkaapa joskus. Tekee hyvää muistaa, että maailma ei lakkaa pyörimästä vaikkei koko ajan vahtaa et mitä min feispuuk-kaverit on syäny tai kuin paljo ne on urheillu tai minkä värisen kakan niien lapsinero tänää teki tai kuin muuten timanttista parhautta kaikkien elämä on. On sellanen jotenki mielenrauhanen olo, kun pysyy pois ärsykkeitä jatkuvalla syätöllä tyäntävästä tiedon valtatiestä.

Sen verran luistin tästä erakoitumisesta internetin ulkopuolelle et kävin Tinderissä. Koska Hiekkakikkareella ollessa Tinderin tarjonta miulle on lähinnä eioota tai korkeintaan yks tai kaks kauheeta kuppasta setää, ni aattelin et ehkä tämmöin miljoonakaupunki antaa jokusen muunlaisenki käntyn miulle tyrkylle. Setävoittosta se on täälläki. Minkäs teet, en oo näillä ikävuasilla kuuminta hottia kenenkään täysjärkisen hakukriteereissä. Eikä tarvi ollakaan, koska välitön ahist. Eilen kestin regeipaarissa just ja just puoli tuntia, koska vartin kohalla joku vitun kikkolo koitti puhua miulle. Oli pakko lähtee menee koska ahistuin niin helvetisti, et meinas tulla syränkohtaus. Et vittu eikö saa rauhassa kaljaansa juua ja olla epäsosiaaliin, saatana, miä lähen kotiin! Ovi säppiin ja kas, ihmisellä hyvä olla.

Mutta se siitä. Miulla oli hiano päivä tänää. Kävin melkeen taivaassa, ainaki Kuala Lumpurin katolla, Petronaxen tötteröien huipulla!

Miähä oon tehny näitä varikkostoppeja Kualassa ihan vitun monta kertaa ja kaikki on melkeen nähty. Tänää miä kekkasin aamulla et hitto soikohon, en oo käyny ikiin tual Petronaxen tötteröien yläkerroksissa. Et meenpä koittaan josko sinne pääsis tollee vaan ku menee. Ja kas, koska olen vain yks ihmiin, ni vaikka olin mestoilla kybältä aamulla ni miulle oli sijaa hississä jo kello 12, vimosen paikan sain, muutoin ois joutunu ootteleen nelijän hujakoille ennenku ois mahtunu kyyteihi. Ittein kipiäks maksoin mutta menkööt samaan konkurssiin, lomallahan tässä ollaan.

Siin oli kivasti aikaa käyä vetääs frappea Starbucksissa ja hillua puistoissa, ennenku sit oli aika lähtee suhaan taivaisiin.

Eka stoppi oli kerros 41 missä sijaitsee Skybridge, tötteröien välissä oleva silta. Se on 170 metriä maanpinnan yläpuolella ja aika päheet maisemat tarjos. Sieltä suhattiin 200 metriä ylemmäs eli 370 metriin, kerrokseen 86 missä on semmonen näköala-pällistely-kerros. Huhhutihuijakkaa, sanon.

Täs kolme kuvaa jotka ehkä jotenki kertoo et miltä näytti. Sama tönö eka maan tasalla, sit sielt sillalta ja sit sielt 370 metristä.

Maan pinnalla

170 metristä

370 metristä

Miulla ei yleensä oo onkelmia korkeitten paikkojen kanssa, mutta nyt oli. Kun kurkisti ikkunasta ja maanpinta on miltei 400 metriä miun alapuolella ni kylä alko puntti tutista ja päässä heittämään. Piti vähän polvistua, kun tuntu että lähtee jalat alta. Nää viilikset meni kyl nopeesti ohi ja muutaman minuutin jälkee ei tuntunu enää misään. Komiata oli.

Vinkkinä siis: jos on isommalla poppoolla liikenteessä ni kannattaa kenties käyä ostamasa liput jo edellispänä, tai ainaki varauta siihen että vaikka menee mestoille aamulla ni ennen iltapäivää ei oo tilaa hississä. Piletti kustantaa hirveitä, eli noin 85 ringittä (jotn 20-25 egee), mutta miusta oli hintasa väärti. Pientä napinaa siitä, että homma oli aika haipakkaa, oisin mieluusti ollu vähän pidempään ja ihmetelly maisemia, mutta koko ajan hätistettii et nonii, ryhmä Siniin, hisseihin nyt. Mutta plussaa siitä, että ryhmät oli pieniä, ryysistä ei ollu, ei tarvinu kyynärpäätaktiikalla tapella tietään ikkunoien ääriin.

Tän seikkaulun jälkeen kirmailin ostareilla (alusvaattehia M&S:ltä, toppeja H&M:ltä, sortseja FOS:lta eli vakiosetti) ja totesin sit, et ei riitä enää ees 3 laastaria per jalka, jauhelihalla ollaan, eli kotiin kiltisti metrolla eikä mitää seikkailukävelyretkiä enää tälle päivälle, koivet on mäsään.

Ihmettelin jo aamulla kun metroasemilla on polliiseja. En muista et aiemmin ois heitä ollu joka asemalla laumoittain. Mietin et onkohan jotain terrorismiuhkaa tai muuta. Tiijä häntä, mutta Pasar Seni -asemalle ku tulin ja ulostuin ni kappas, siinähän sykki mielenosotusmeiningit heti tuos Sentral Marketilla. Kun on kerran liiallista uteliaisuutta tämmösiä häpeninkejä kohtaan tääl Kuala Lumpurissa rankastu kyynelkaasulla ni nyt arkana vaan noppaa nappasin tien tois pua pari kuvaa ja luikin varsin vauhikkaasti muihin suuntiin (=Starbucksiin). En jääny kattelee et yltyykö mellakoinniks ja tuleeko millanen hässäkkä.

Huameen viäl jotain yleistä haahuilua ja sunnuntaina siirtymiin Kota Kinabaluun kolmeks yäks. Jei.

PS. Edelliseen postaukseen joku oli kommentoinu et mitä mieltä oon noista Indonesian kuolemanrangaistuksista. No mitähän mieltä niistä nyt sit ois? Ei kai kummempaa ku et onneks olkoon, Darwin Awards niille urpoille jotka kokeilee huumeiden tuomista maahan jossa huumeiden salakuljetuksesta on kuolemanrangaistus. Että vittuukos siinä pyyhkimään jos paska on jo housussa. Turha itkee et nuoruuden hairahdus tai jotain. Oisivat miettiny etukäteen ihan sillee oikeesti ja tosissaan et onko riskin arvosta vai ei.

Potentiaalista hässäkkää