Tyyne tuli taloon

Tapahtunutta sitten viime päivityksen:

Anssilla on tyttöystävä, Tyyne. Anssi oli selkeesti kaverin tarpeessa ja miä väsyin olemaan puruleluna. Sattuipa sitten niinä päivinä, että mein kissasairaalan pahnoilla oli yks biäni rupinen kissanpoikanen, ketä kukaa ei halunnu ottaa. Miä hain hänet sitte kotio. Anssin kanssa bondasivat välittömästi ja touhukas on meininki. Ravia ees taas, taistelua leluhiiristä, nahistelua, painimista ja yleistä riehumista. Piänen pullukan pimukissan nimeks tuli Tyyne ja Tyyne on aivan ihana. Hiukan on karvaton varsinki vattasta ja korvista kun sillä on paha siänitulehus, mutta paranemaan päin jo ku on pesty ja rasvailtu. Tyyne ei hirveesti arvostanu kylpemistä, mutta suuremmitta traumoitta se asian sulatti, luulen.

Tyyne ja Anssi

Parasta viihettä on kyllä noien kahen touhuumisen seuraaminen.

Hiekkakikkareella on high season vauhikkaana ja tunnelma tiivistyy vaan. On käyny helvetisti mordorilaisia, kissakaupalla on ollu ruuhkaa ja muutamia krapuloita on seurannu kun oon päässy pitkästä aikaa puhumaan omaa kiältä mordorin viaraitten kanssa. Terveisiä kaikille!

Kaikenlaista päänsärkyä on ollu ohessa, asioita Mordorista ja vähän täälläki. Päänsäryistä on seurannu vähän ressi ja ressistä epäsosiaalisuus. Ei oikeen huvita mikään. Kissakauppahommat hoietaan ja muuten lähinnä tuli bärsseen alla kaahausta kotio ja portti kiinni ja ei ihmiskontakteja. Aivot narikkaan, pihan kuopsutusta ja sitte Australian Master Chef. Kreisi meininki.

Ressaa myös - ylläri - viisumiasiat. Työlupa-paperit on yhä jossain käsittelyssä ja mitäänhän ei oo tapahtunu kahteen kuukauteen koska rämädän ja koska idulfitri. Asia ei oo edistyny ja tokihan tässä välissä työlupasäännökset on taas tuosta vaan laitettu ihan uusiks. Jännäkakka housussa että miten asiassa käy. Vaikiaa on maahanmuuttajana, kuulkaa.

Tämä aasinsiltana siihen, että aika pöyristyneenä oon eilen ja tänää lukenu uutisia Mordorista, case Immonen. Hävettää. Erikoinen asia tuo valkoisessa miehessä pesivä pelko ja epävarmuus.

Maailmantuska, osa 667. Mutta onneks on kissapentusia, helepottaa!