Volloti

Ihmisraunio täällä päivää.

Jos ihan suoraan rehellisesti sanotaan niin olen aika riekaleina. Ei pysty nukkumaan eikä syämään ja pillahtelen itkuun ihan koko ajan. Itkettää koska vituttaa, itkettää koska syytän itteeni siitä että olin tyhmä ja rahat oli kotona. Ja itkettää positiivisellä tavalla se, miten ihmiset on suarastaan rynniny apuun. Lahjotuksia on ropissu kahessa päivässä ihan älytön määrä. Pieniä summia, isoja summia ja kaikkee siltä väliltä. Menetetyt rahat on kohta kerätty uuelleen.

Silti, se vitutuksen määrä kun tiiän että samaan aikaan kun ihmiset auttaa kaukasen Hiekkakikkareen kissoja ja antaa lahjotuksia että päästään takasin tassuillemme, ni joku vitun runkkari jossain bailaa rahoilla, jotka niinikään oli KISSOJA VARTEN. Toivon että se saatanan paskiainen on ostanu sellasen setin huumeita että on vetäny ittensä samantien hengiltä. Se ei minua itkettäis tippaakaan.

Että kun ois vieny miun rahat (jos miulla olis rahaa). Sen jotenki voisin niellä, vetäytyisin vaan nuolemaan haavojani. Mutta vittu, KISSOJEN RAHAT. Se on sellanen asia mistä en pääse yli.

Teippasin himan porttiin pienen heippalapun. Et jos se runkkari vaikka sattuu menemään ohitte. Tuskin se idiootti enklantia paljon osaa mutta enivei. Heippalappu kiertää myös feispukissa aika rajusti.

Lutwala Dive otti kans heti ohjakset kätösiinsä ja järjestää sunnuntaina leffanäytöksen biitsillä. Baari ja keittiö on auki ja illan tuotoista puolet lahjotetaan kissoille.

Tämmösetki itkettää ihan vitusti. Että kun taivas putoaa niskaan niin sitte kaikki se tuki ja muu meininki mitä nyt on tullu ni ohan se aika itkettävän hianoa.

Yks kissanpentuki kuoli viime yönä. Sekin vielä. Hanat auki, roskaa silmissä.

Kyllä nyt elämä koettelee. Havuja, PERKELE!