Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Ja kas, toissapäivänähän pihaani jälleen luikersi kobra-merkkinen kärmes. Voi helvetin helvetti miä vaan sanon. Justiisa olin suihkusta tullu (oli taas mati lampu -päivä, eli ei tarvi kun kättä heilauttaa, ni kuolee hikeen ja tarttee taas käyä suihkussa) ja menossa pihalle tupakille pelkkä saronki päällä kun pongasin kissat laumana tölläämässä JOTAIN pihalla olevien kissahäkkien välissä. Menin sinne sitte dorkana heti rohkeena naama eellä että mitäs nyt, onko siellä taas sammakko. Ei ollu sammakko. Oli kobra, joka oli kaulusliäpeet levällään ja sihis ja hyökki kohti. Voi jumalauta. Eiku takas sisään, vaatetta päälle, ravia naapurin majataloon ja neitimäinen kiljunta. Sieltä sitte tuli pari jätkää ja ottivat tilanteen haltuun. Tarkistivat otuksen, kyllä, kobra on ja helvetin äkänen nimittäin onkin. Toinen jätkä jäi vahtiin ja toinen juoks naapurin hevostalleille hakemaan vielä muutaman rohkeen jätkän tukijoukkoihin.

Viis jätkää ja yks kobra. Yks jätkä seiso talon rappusilla haravan kanssa ja hyppäs ilmaan joka kerta kun joku vähäkään liikahti. Itsehän olin samoilla fiiliksillä: joko kimitin talon rappusilla ja säpsähtelin tai jos kävi ihan liian jännäks ni menin oikeen sisään tölläämään ikkunan takaa että mitä tapahtuu. Yks jätkä seiso pihassa rivakan turvavälin päässä kivenmurikka käessä vahvassa puolustusasemassa. Yks  oli lapion kanssa valmiina. Ja rohkein nosteli pinossa olevia kissahäkkejä syrjään, jotta kobraparkaan päästään käsiks.

RIP

Kobra pääs siinä sitten aika nopiasti hengestään. Pahoittelut. Eihän se taaskaan hänen vika ollu, että miun pihaan eksyi.

Soisin tietenkin, että elävänä pyydystettäis ja vietäs jonnekin missä ne sais rauhassa elellä aivan muina kobrina, mutta miä en ruvennu tuossa tilanteessa neuvomaan. Kärme oli saatava pihasta pois, piste. Eikä noien kanssa ole leikkiminen, ovat myrkyllisiä ja helvetin kiukkusta sakkia nuo kobrat. Silti, koska olen herkkäperse ja eläimet on pop ni aika kovin ahistaa, että hänet tapettiin.

Ounastelen, että koska naapurissa on tyhjä tontti täynnä kaikenlaista rakennusjätettä ja paskaa, niin siellä muhii ties mitä ryömivää ja luikertavaa ja ahistavaa. Miun pihan aidassa ollu kissojen kulkuaukko tuolle tontille on nyt nimittäin todellakin tilkitty umpeen, ei pitäs kärmesten ainakaan sitä kautta enää miun pihaan tulla.

Tämä paskaläjä on suoraan miun aidan takana. Hyvä luaja mitä kaikkea tuolla saattaakaan muhia.

Mutta on tää jumalauta, jo toinen kobra pihassa tänä vuonna! Pikkusen persettä kylmää, ja ei tuossa pihalla paljon pimiällä viitti käyskennellä kun tiiä mitä tuolla vaanii. Että jos vaikka ihan muina pläskeinä iltahämärässä tepastelen talon taakse (siä ei o valoja) ja tallaan jonku köllivän kobran päälle ni ei hyvä.

On niin säpsähteleväinen kärmefoobinen olo, että pelästyn tällä hetkellä ihan jokaista helvetin risuakin mikä pihassa vähäkään heilahtaa.

Toisenlaisia eläinuutisia seuraavaks, ja alotetaan kissoista.

Kissabile

Männälauvvantaina järkättiin valtava bile, missä kerättiin rahaa uuteen kissapytinkiin. Tämä häpenikihän piti olla jo heinäkuun vika lauantai, mutta siirrettiin viikolla. Syy tähän oli se, että pari päivää ennen alkuperästä bilepäivää menehtyi eräs sukellusopettaja, joten myö ei katottu kivaks järjestää mitään kreisibileitä heti perään, semminkin kun perinteisesti näissä tämmösissä kemuissa enemmistö jengiä tulee sukelluspuljuista ja tietenkin koko saaren sukellusjengi oli aika shokissa. Kissabileitä siirrettiin täten viikolla.

"Tilaa näitä" sanoi raksamestar. Ööö... tota joo.

Viime lauantaina siis bailattiin. Meininki oli kasarihenkistä: oli Napakymppi-tyyppistä sokkodeittailupeliä ja Onnenpyärää ja lopuks huutokauppa. Kemut oli valtava menestys ja hauskaa oli, porukkaa oli aivan perkeleesti ja kissojen kirstuun kilahti järjettömät 42 ja puali miljoonaa rupiaa!

Nyt kissoilla on rahaa alottaa uuen konttorin rakennus. Rahat ei tokikaan edelleenkään riitä kaikkeen mitä tarvii, mutta päästään ainaki alkuun. Katotaan kuinka pitkälle pötkitään. Toivon, että saatais tuolla biletuotolla ja aiemmin kerätyillä lahjotuksilla ainaki seinät ja katto valmiiks, ja ehkä jopa ovet ja ikkunat. Sen verran kun sais torppaa aikaseks, että saisin kaupan avattua. Sitte vois siinä pikkuhiljaa ja talkoomeiningillä äheltää loput.

Nyt on ekana ohjelmassa rakennusmatskujen tilaamista ja sitte ukot pääsee hommiin. Tää on kyllä niin yhtä saatanaa ja miuta melkeen jo naurattaa/itkettää/paskattaa etukäteen että millasta sketsiä tästä vielä tulee. Rakennusmaister Mr. Ramadan ei hirviästi enklantia puhu, miä en hirviästiä indonesiaa puhu, enkä varsinkaan rakennushommista tahi materiaaleista. Sen tiiän että SEMEN ei ole siämennestettä vaan sementtiä, batako on tiiliä ja pasir on hiekkaa. Muista matskuista olen ihan kuutamolla. Tästä tulee ihan mahtavaa!

Miä niin ootan, että jotain tapahtuu. Että se ensmäinen lapionpisto siähen tontille, seki ois jo jotain. Saati sitte kun ensmäinen tiili laitetaan. Saati sitte ku alkaa seinää nousemaan ja homma alkaa näyttämään rakennukselta. Miä varmaan pökrään onnesta ja innostuksesta. Että tää vihdoin alkaa muuttumaan todellisuudeks.

Ja kotona on kissatilanne aika stabiili. En uskalla sanoa aiheesta mitään enempää, koska heti jos uhoon ni jotain pahaa tapahtuu ja joku sairastuu ja kaikki vaan kuolee. Olen hiljaa vaan.

Sitten vuohiuutiset. Naapurin vuohien nimet on Ethan ja Dookie. Ne on aivan mahtavia. Ethan on isompi ja rohkeempi, Dookie on harmaa ja piäni ja vielä vähän arkapiaru. Jätkät ulkoilee jo itekseen kaiket päivät ja sitte osaavat ku nakutettuna kuuen maissa tulla kotiportille oottamaan että iskät tulee duunista. Miun pitääki siinä kuuen aikoihin olla tarkkana kun omaa porttia avaan, Ethan ja Dookie meinaa aina suikata sisään.

Dookie & Ethan. Saaren parhaat ja tärkeimmät vuohet.

Pari iltaa sitte oltii Mäkelän Gäryn kanssa Golfin kuppilassa limpsalla ja kaljalla, kun yhtäkkiä sinne lampsii vuohi. Tunnistin heti, että helvetti, tuohan on naapurin Ethan. Rauhottelin henkilökuntaa et hei no worries, mie tunnen tän vuohen. Ethan oli aivan hirviässä paniikissa, määki ihan surkeena ja juoks ympyrää. Miä vähän hätäännyin kans koska piäntä harmaata vuohta ei ollu mukana, ja nuo ovat ku paita ja perse, aina kimpassa. Pelästyin ettei vaan ois kaverille käyny mitään. Laitoin naapurin jätkille viestiä, et hei, oon täällä Golfilla ja Ethan pärähti tänne ja on ihan paniikissa eikä sen kaveria näy missään ja Ethan määkii ihan hädässä. Jätkät kerto et Dookie on kotona mutta Ethan oli jääny vielä pihalle ku he läks dinnerille, hakevat sen kotio kuhan tulevat kyliltä syömästä.

Ethan jatko kuitenki Golfilta matkaa ja kun naapurin jätkät tulivat kotio päin ja huutelivat häntä ni vastaus kuului lähellä Golfia olevasta Jali Resortista. Ethan oli siellä joittenki Jalin asiakkaitten terdellä hengaamassa ja meininki oli riehakas. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Ethan meni iskien kanssa kotiinsa ja pääs kaverinsa kanssa nukkumaan.

Eilen oottelin kuuen maissa tossa pihalla että kello ois vuohien kotiinsaapumisaika, ja kas sieltähän Ethan ja Dookie tepsuttivatkin kuin nakutettuna. Piti nimittäin laittaa Ethanille uus kaulapanta, kun oli entisen hukannu ja miulla sattu olemaan pari koirien kaulapantaa jemmassa. Semmoset sopii vuohelle vallan mainiosti.

Hiekkakikkareen parhaat, hienoimmat, tärkeimmät vuohet ovat he.

Muita uutisia: sähkökatkot jatkuu. Lauantaina meni sähköt joskus illalla 11 jälkeen ja sitä herkkua kestikin sitten noin 18 tuntia putkeen. Meinasin gualla. Keskiviikkona oli mati lampu koko päivän. Olen omin silmin nähny, että helvetisti on sähköukkoja tuolla tolpissa kiipeilemässä ja kaikenlaisia kaapeleita ja juttuja asennellaan. Elämme toivossa, jotta nää jatkuvat mati lamput joskus loppuis.

Internettiyhteys huushollissani alko yhtäkkiä toimimaan muutama päivä sitte! Aivan 4G-yhteys suihkii puhelimen kautta kuin unelma! Tästäkään ei kyllä pitäis yhtään leuhottaa, ettei se vaan taas häviä, mutta on se ihmeellistä taas pitkästä aikaa. Että voi sänkyssä makailla ja samalla kateellisena lueskella kuinka kaikki kaverit on Robbie Williamsin keikalla. AAARGH!

Sää täällä on helvetin kuuma ja kuiva, mutta tuulee aivan raivolla ja aallokko on melko näyttävällä tolalla. Pikaveneliikenne oli viime viikolla taas usiamman päivän seis, kun aallokko on niin hirviä. Ounastelen, että hetkenä minä hyvänsä veneliikenne taas pysähtyy, koska nyt taas puhuroi todella kovaa ja aallokko on näyttäny sellaselta, että miä ainakaa en ees miäti mitään veneilyä vaativaa retkeilyä mihinkään vähään aikaan.

Miun työlupa on edelleen "in process in Jakarta". Huokaus. Miulla on todella jäätävä hiki persvaossa sen suhteen.

Rahat on aivan finaalissa, mutta tunnelin päässä pilkottaa varovaista valoa. Kun tässä ny viä hetken kärvistelee persaukisna ni pitäs helpottaa, töitä on tossa parin kuukauen päästä niin helvetisti ettei tarvi miättiä millä sitä päivänsä kuluttais. Luvassa on sellanen ainakin vähintään 3kk ilman yhtään vapaapäivää, mutta ei se mitään, persaukisen lonpsa kehrää!

Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Napakymppi. Arvostin  suuresti tuota kullipukumiestä.

Uus työpaikka kohta valmistuu

Ruuhkaa kotihuudiloilla

Meil on miun huudiloilla kohta sellanen Little Finland -meininki. Simo muutti tuohon, ihan miun lähelle. Ja yks Nina rakentaa kohta majalon samoille seuduille. Kohta perustetaan Hiekkakikkareen Majava ja aletaan myymään salmaria ja ruisleipää.

Jep, on high season. Jopa saaren pohjosrannat on tukossa porukkaa.

Kissabile oli tuolla yläkerran uuessa FAT CATS baarissa. Valtavan hieno mesta.