Työlupasirkus vm. 2017

Katsaus tämän vuoden työlupasavottaan, olkaa hyvä!

Tänä vuonna vaihdoin työnantajaa. Työlupa siirtyi Gili Palmsille, koska uus kissakauppa on heiän tiluksilla. Täten kun olen kaupalla, ei tarvitte kakata housuun ja jos imigrasin vakoojat lampsii sisään,  ei tarvi jännittää että miten hyö tällä kertaa asioita tulkitsevat. Kakka housuun kyllä tulee enivei, se on aina vähän jännityksen paikka tua paikallisten viranomasten kanssa asioiminen, vaikka kuinka olis kaikki paperit ja leimat ja hommelit tip ja top ja täydellisessä kondiksessa. Mutta nyt voin vaikka kaivaa kuoppaa tuohon kaupan viereen tyystin avoimesti ilman että kukaan voi siitä napista. Minä olen tässä töissä, ja siitä on kaikki saatanan paperit ja leimat jos joku haluaa tarkistaa.

Työluvan siirto Gili Palmsille on myäs sikäli hyvä, että voin korvata kiitollisuudenvelkaa sekä rahallista velkaa omistajahepuille tekemällä heillekin ihan oikeita töitä. Ja teenkin, tässä toisella käellä ihan koko ajan.

Työlupa miulla oli siis jo ennestään, mutta koska työnantaja vaihtui, niin koko perkeleen prosessi käsitellään kuten hakis lupia ensimmäistä kertaa. Jos olis pysyny entisellä työnantajalla, homma ois menny aika sujuvasti ihan vaan uusimalla lupa, ei olis ees maasta tarvinu poistua, yks visiitti Lombokin imigrasiin ja hervoton tukku rahaa pöytään ja se ois siinä. Mutta nyt siis lähettiin miltei puhtaalta pöyältä, tokin siten, että kun miulla jo ennenstään oli työlupa Indonesiaan, niin se ei asioita suinkaan helpottanu, vaan aiheutti hiukan ylimäärästä päänsärkyä.

Mutta alotetaan alusta. Työluvan ährääminen alotettiin tän vuoden toukokuussa. Tapahtumat toukokuulta heinäkuulle on kerrottu täällä eli lue se ensin.

Heinäkuussa tilanne oli siis se, että paperit oli Jakartassa käpisteltävänä ja miä senkun oottelin. Ja oottelin. Kyselin aina välillä että onko uutisia, mutta vastaus aina sama: still in process. Elo-syyskuun vaihteessa alko jo kuumottelemaan, koska oli enää kuukaus entisiä lupia voimassa, tarttis jo tietää jotain, lentoja pitäs ostella koska johonkin on kohta poistuttava kun viisumi umpeutuu.

Tästä alkoki sitte tukkaa harmauttava jankkaaminen lakimiäsnaisen kanssa. Olin hyvissä ajoissa sanonu, että haluaisin asiat sillai, että syyskuun puolvälin hujakoilla jos ois kaikki paprut valmiina ja sitte senku lennän maasta ulos ja haen uuen työlupaa varten tarvittavan viisumin ja tuun takasin ja kaikki ok. Vähänryyppääki oli tulossa käymään enkä halunnu sillä aikaa säntäillä mihinkään kun on Ryyppis pitkästä aikaa kylässä. Olin useita kertoja kysyny, että onhan kaikki sillai valmista että tää onnistuu ja vastaus oli aina että kyllä onnistuu no worries.

Nyt kun asia rupes tulee ajankohtaseks niin ei tiätenkää homma onnistunu enää. Uusi työlupa ei mitenkään ole saatavilla ennenkun vanha umpeutuu (30.syyskuuta), ei vaan ole mahollista. Eikä myöskään käy että lentää lojautan ulos maasta ja kuvittelen suikkaavani takasin sisään normaalilla turistiviisumilla oottelemaan työlupapapereiden valmistumista. Koska minulla on vanha työlupa voimassa syyskuun loppuun asti niin riehakas lentely ees taas vaatii leimoja ja häsläämistä.

Niinpä tietysti. Koska Indonesia.

Jos oikein ymmärsin, niin vaikka työluvan haltijalla on oikeus lennellä maasta ulos ja takas ihan miten lystää, niin nyt kun työnantaja vaihtuu niin maasta poistumista varten täytyy ensin hakea paikallisesta Imigrasi-konttorista maastapoistumislupa, eli EPO eli Exit Permit Only. Tämä lätkä passissa kuolettaa vanhan työluvan. Ja huomattavaa on, että EPO-leiman saamisen jälkeen siulla on 7 päivää aikaa poistua maasta tahi muutut laittomasti maassa olevaks kriminaaliks.

Miulla oli käsittämättömiä vaikeuksia ymmärtää tää asia. Työlupa on voimassa 30.9. saakka ja jos nyt lennän maasta ulos ennen syyskuun loppua niin mitäs vittua se kenellekään kuuluu. Ja sitte senkun haen uuen turistiviisumin maahan takas tullessa ja sitte istun perseelläni ja ootan millon se uus työlupa on valmis. Ei käynyt tämä. EPO-leima tarvitaan, ja vasta sen jälkeen Jakartassa siun uus työlupa saa viimisen hyväksynnän ja siihen menee Jakartassa 10 päivää siitä kun siun passiin on lyöty tämä maaginen EPO. Mutta sellanen seikka myös, että  uusi työlupa ei kuitenkaan mitenkään ole hyväksytty ennenkun 30.9. jolloin vanha työlupa umpeutuu. Vaikka se kuoletetaan tuolla EPO-leimalla jo aikasemmin.

EPO

Asian tivaaminen lakimiesnaiselta oli kans yhtä kummelia. Koitin jotenkin tajuta asian ja koitin kysyä että mitäs helvettiä. Että jos haetaan EPO-leima passiin 15.9. 10 päivän käsittelyaika alkaa raksuttaa. Lennän ulos 22.9. (7 vrk EPO-leimasta) ja odotan 3 päivää. 10 päivää EPO-leimasta menny, tadaa, uuet työlupapaprut valmiit, sujautan lähetystöön ja tulen takasin ja asiat kunnossa. Lakimiesnaisen vastaukset oli lajia "yes that is correct but not possible" tai "yes but no".

Heitin hanskat tiskiin ja totesin että vitut. Samaan konkurssiin saatana. Lähen käymään Kuala Lumpurissa, kuoletan täten vanhan työluvan ja tulen takasin ihan perus-turistiviisumilla ("very good", sanoi lakimiesnainen, "your status will then be cleared" ja "will make things easier"... öööh okei.... puhtaalla statuksella jatketaan....) ja makaan Vähänryyppään kanssa uima-altaan reunalla tekemättä mitään ja odotan että josko uus työlupa joskus olis valmis.

Näin siis teinkin. Heitin passin lakimiesnaiselle syyskuun alkupuolella EPO-leiman hakemista varten. Sitten kävin Kuala Lumpurissa, tulin takasin syyskuun vikan viikon alussa, vanha työlupa oli muisto vain, makasin altaan reunalla Vähänryyppään kanssa ja oottelin uutisia.

Lokakuun 2.päivä lakimiäsnainen lähetti viestin, että työlupas on valmis, alahan painua Singaporeen. Asia selvä. Pari päivää säätämistä, lentojen ostelua (julmetun kalliita oli) ja hotellien varausta ja Singaporen viisumiagentin kanssa viestittelyä.

Sillä nyt miulla ei ollu aikaa, rahaa eikä hinkua kähmiä Singaporessa yhtään kauempaa kun on välttämätöntä. Sisään-ulos niin nopiasti ku suinkin mahollista. Täten viisumiagentin käyttö oli ehoton, koska hän voi hoitaa asian päivässä, kun ilman agenttia siihen ois menny 3 päivää.

Homma toimi näin:

• 4.lokakuuta lento Lombok-Kuala Lumpur ja Kuala Lumpur-Singapore. Singaporessa perillä illalla, majotus Chinatownissa, hotellin aulassa treffit viisumiagentin kanssa ysiltä illalla. Hänelle annoin passin, passikuvan, tarvittavat paperit ja nivaskan rahaa. Kättely, kiits moi ja heippa.
• 5.lokakuuta klo 15 viisumiagentti toimitti passin miulle takasin tarvittavalla viisumilla koristeltuna. Painelin lentokentälle ja lensin Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurissa yö kontti/arkku-hotellissa lentokentällä.
• 6.lokakuuta aamulla lento Kuala Lumpurista Lombokille ja takasin kotiin

Seuraavalla viikolla piti käydä viemässä passi lakimiäsnaiselle, jotta hän saa passin Lombokin Imigrasiin käpisteltäväksi. Sillä se viisumi jonka Singaporesta hain oli vasta viisumi, ei varsinainen työlupa. Asia piti viimeisteltävän paikallisen Imigrasin kanssa. Passi siis takasin lakimiäsnaiselle ja sitten taas oottelua. Pian (noin viikon päästä) tulikin viesti, että imigrasiin käymään hep. Eikun taas Lombokille, vierailu Imigrasissa, sormenjälet, valokuva, allekirjotuksia. Ja sitte taas Hiekkakikkareelle oottelemaan.

Viime viikon torstaina marraskuun 9.päivä sain vihdoin passin takasin ja nivaskan kaikenmaaliman papereita. Työlupa on eikä tarvitte tätä asiaa nyt vähään aikaan miettiä.

Tällä kertaa aikaa koko tähän työlupasirkukseen meni toukokuusta marraskuun alkuun, eli reilut 6kk kaikkinensa, siitä kun alotettiin papereitten kasaaminen siihen kun kaikki oli vimosta leimaa ja härpäkettä myäten valmista.

Sellasen seikan huomasin, että tällä kertaa työluvan 12kk voimassaolo ei alkanu raksuttamaan siitä hetkestä kun joku oli paperit Jakartassa leimannu. Nyt voimassaolo alkoi vasta sinä päivänä kun tulin maahan asianmukasen viisumin kanssa. Eli jotain on sentäs järkevämmäks muuttunu tässä muutaman vuoden aikana. Mutta onhan tää yhä ihan helvetillinen shöy.

Kerkesin tuossa jo ilakoimaan, että aaah nyt ei tarvitte lennellä mihinkään muutamaan vuoteen, ens vuonna työlupa uusitaan ihan viuh vaan ilman että tarvii mihinkään Lombokia kauemmas säntäillä. Mutta ilakoin aivan turhaan. Koska passini umpeutuu 2019, joudun hakemaan ens vuonna uuen passin. Kas kun passin on oltava voimassa 18kk työluvan alkamisesta, eli ens vuonna työluvan uusiminen ei vanhalla passilla enää onnistu. Eli se on ilmeisesti pyrähys Kuala Lumpuriin ja asioiminen Suomen suurlähetystössä siellä. Joo, on lähetystö Jakartassakin mutta sinne en halua mennä koska se on Jakarta.

Huokaus.

Rahaa tähän meni tällä kertaa niin helvetisti että en halua ees laskea. Pyrähdykset Kuala Lumpuriin ja Singaporeen ei ollu halpoja, eikä tuo työlupakaan ole vuosien saatossa edullisemmaks tullu. Puhutaan 2-3 tuhannen euron pläjäyksestä kaikkinensa.

Että ei tarvitte ens vuonnakaan tulla Mordoriin festareille ja Majavaan vartalolonkeroita ryystelemään. Kattellaa joskus ens milleniumilla sitä sitte kun oon rikas. Eli armaat Mordorin toverit: teiän täytyy tulla tänne, jos ootte väsynyttä, hikistä ja paskaa seuraa vailla.

Tuokaa lonkeroa! Hapankorppuja! Hesarin kuukausiliitteitä! Joku Von Hertzenin veljes!

Kiitos.

Ps. Sellanen mainos tähän loppuun vielä, että nyt viisuminhakureissun yhteydessä ekaa kertaa ikiin vietin yön kapselihotellissa, tuolla Kuala Lumpurin KLIA2-kentällä. Vahva suositus, jos on sellanen max. 12 tunnin kärvistely lentojen välillä eikä siussa oo miästä/naista vetämään sikeitä lentokentän lattialla tai jossain kusinurkissa. Kapselihotellista voi buukata oman arkun joko 6, 9 tai 12 tunnin ajaks ja on kohtuuhintanen, varsinkin jos vertaa muihin KLIA2:n tai sen lähistön majotuspaikkoihin. Hintaan sisältyy oma komero missä on peti ja hiukan tilaa tavaroille. Isommille matkapakaaseille voipi ottaa oman lukollisen säilytyslokeron. Plussana myäskin se, että tää konttihotelli sijaitsee kätsysti KLIA2:n yhteydessä olevan ostarin alakerrassa, eli ei tarvitte pitkälle taapertaa jos tarvii ruokaa/juomaa/vaatetta/lääkettä/mitähyvänsä eikä sieltä montaa minuuttia mene siihenkään, kun niivittää lähtevien lentojen äärelle.