Moottoritiellä on puuma: Viidakkobaari ja vuodesta uuteen

Vuosi 2017 vetelee viimisiään ja onpahan ollu kyytiä tämä vuos. Tänä vuonna on saatu kissojen asiat paremmalle tolalle uuen hianon palatsin muodossa. Ens vuonna keskityn laittamaan omat asiani jonkinlaiseen järjelliseen järjestykseen. En elä pelkällä kehräyksellä ja kissanpaskalla, ja on laitettava jonkinlainen bisnespipo päähän ja taottava tähän puupäähän se, että työstä on saatava/otettava palkkaa. Ei vetele tämä peli, että ährään kissahommia 24/7 ja laitan siihen kaikki nekin rahat jotka palkkatöistä tienaan, ja sitte päädyn tilanteeseen että ei ole rahaa maksaa edes vuokraa (onneksi vuokraisäntäin on ihan vitun hyvä tyyppi ja ymmärtäväinen, totes vaan että no worries, maksat sitte ku siulla sitä pätäkkää on). On saatava asiat siähen kuosiin, ettei vuokrarahojen rääpiminen ole joka vuos helvetillinen hermoomisen aihe ja kuukausien stressi, tahi sitten saatava jostain ilmanen murju.

Vuosi 2018 on täten omistettu itzelleni. Asioilla on tapana järjestyä, sehän on jo nähty, ja mahottomistakin haaveista voi tuosta vaan tulla todellisuutta. Nyt lähetänkin henkimaaliman tontuille toiveita, että jotenkin miun lonpsaan törähtää tsiljardeja, joilla voin joko maksella huoletonna vuokraa, tahi ostaa murjuni omaksein tahi ostaa naapurista tontin ja pykertää siähen oman piänen talon. Ai jos ois oma maapläntti, ja siä nurkassa semmonen joku 20 neliön pieni ja vaatimaton Tiny House ja pihalla kissoja ja kanoja ja vuohia! Ja lehmä! Kalkkuna, ehdottomasti täytyisi olla vahtikalkkuna! Se ois miun taivas!

(Töllään telkkarista kaikenlaisia Tiny House ohjelmia aivan silmämunat killillään ja niin haaveilen omasta tosipienestä mökistä!)

Kattellaan, kyllä miä tästäkin suosta taas jotenkin pinnalle luikertelen.

Joulukuuta on Hiekkakikkareella vietetty melkosessa vuoristoradassa. Ensteks oli saari tyhjänä tulivuorihommien takia, ja nyt eletään uuen vuoden kaaosta, majatalot täynnä ja kaikenlaisia sekopäitä saari pullollansa. Ylihuomenna huudilot tyhjenee taas ja meininki rauhottuu.

Mordorilaisten jouluaatto

Nähtävästi puoli Mordoria on päättäny tänä talvena tulla käymään täällä. Suomalaisia on mestoilla aivan perkeleesti ja lisää on tulossa. Sehän on silkkaa juhlaa, koska jääkaapissani on nyt mm. Koskenkorvaa, Fatzerin zinistä, hapankorppuja ja... TADAA... LONKEROA! Kiitos kavereille sekä eräille blogin lukijoille! Aiettä!

On kyllä hauskaa kun on kavereita käymässä, mutta joku raja täytyis asioihin vetää. Miä kestän mökkitikkataulun Golfin seinällä sillon tällön mutta kun tyypit laitto tuossa yks ilta luurista kajareihin Radio Rockin striimaamaan ja Jone Nikulan höpötys täytti lähitienoot ja välillä tuli säätiedotuksia kuinka lunta sataa ja pakkasta on ni se oli kyllä jo vähän liikaa. Joku saatanan roti sentäs, perkele.

Seuraavaksi baariuutiset: ne kekkä on lukenu tätä paskaa vuoskausia, ni muistanevat kuinka ennen vanhaan meininki täällä oli pelkkää regeitä. Kun legendaarisessa Kakkosen Koralbiitsissä asuin ja rastajätkät soittivat Kakkosen Kuppilassa miltei joka ilta. Oi niitä aikoja. Se oli mahtavaa, kun oli paikka mihin senku tupsahtaa ja aina siä jotain tuttuja on. Kun Kakkosen Kuppila lopetti bändi-illat, syystä tahi toisesta, niin meininki tyystin näivetty ja regeipaletti meni ihan sekiksiin. Ei ollu enää sellasta vakimestaa missä kaikki hengaa. Bändit soitteli missä millonkin ja niistä ikinä tienny mitään, kun tiedostustoimintaa ei oikeen ole täällä viä(läkään) keksitty. Miä jämähin lähinnä Golfin Kuppilaan, koska se oli lähin baari himasta katottuna ja tuttujen omistama. Joskus jakso vääntäytyä tuonne sykkivän ytimen Samasamaan, siellä on livemusaa joka ilta, mutta meno siellä on liian hektistä ja älämölöistä ja kallista miun makuun. Ja se on niin kauhian kaukanakin olevinaan. Viihyn omilla huudiloilla ja tua ytimessä käyminen on aina jotenki kauhian stressaavaa.

Nyt on asiat taas hyvin. Rastapojat pykäsivät baarin ihan miun naapuriin. Kotiovelta tahi Edenistä polkasen baariin noin minuutissa. Voipi himasta kuunnella, että jahas, bändi alotti justiisa. Paikan nimi on Merah Jungle Bar & Coffee (älkää kysykö, en tajua miten tuo kahvi siähen liittyy, paitsi että saa sieltä kahviakin, mutta saa sieltä ruokaakin eikä paikan nimi silti ole Jungle Bar & Nasi Goreng) ja se on sellanen viihtysä hökkeliviritys keskellä ei-juuri-mitään, kokonatsipalmujen katveessa. Rastajätkillä on siinä viäressä jo tovin ollu pieni majatalo Pondok S2B ja nyt sitte on laajennettu baarilla.

Kuppilassa on hyvä ja rento meininki, sama feelis kun aikoinaan Kakkosen Kuppilassa, paitti että ei olla rannalla vaan pusikossa. Jopa kaljakin on useimmiten kusen lämpöstä, aivan kuin ennen muinoin Kakkosella. Heillä on livemusaa ainakin perjantaisin ja lauantaisin, rämpyttelevät vähän jo siinä alkuillasta viien jälkeen mutta varsinainen mekkala alkaa noin kaheksalta ja loppuu yheltätoista (kääkkä arvostaa aikasta soittoaikaa, koska en jaksa kupuroia aamuöihin saakka kun pitää kuitenki olla aamulla töissä). Bändit jotka soittaa on useimmiten tyyliä et lauteilla ne ketkä ilmestyy paikalle, oli bändin nimi mikä hyvänsä, mutta on siä jo käyny isompiakin starboja, esmes entinen Unelmien Rastasulhanen, nykynen mikälie-blues-Hipsteri eli Aray. Sillon olikin meininki riehakas. Välillä katkeili sähköt (ei haitannu, soitto jatku siitä huolimati) ja porukkaa oli aivan perkeleesti. Artisti itsekin veti sellaset lärvit, että kun varsinaisen keikkansa jälkeen viä väkisin kampes uuelleen lavalle ni meininki oli hiukan spedeshouta kaatuiluineen. Mutta hyvä meininki silti.

Huomennakin bailataan vuoden vaihtumista Viidakkobaarissa. Arvostan suuresti, että bile on naapurissa eikä tarvitte ees miättiä että liikkuis mihinkään tuonne ytimen hirviään kaaokseen.

Täten sanon, että kaikille hilpeää vuoden vaihtumista! Palaillaan ens vuonna asioihin, molo vaan!