Moottoritiellä on puuma: Maitoa ja nakkeja mirreille

Kyl on kuulkaa korkee aika jo kissauutisille! En oo kerenny heist vouhkaamaan tänne ku on ollu tässä kaikenlaista muutakii jännää mist on pitäny kirjotella. Mutta lyhkäsesti: Hiekkakikkareen kissat voipi hyvin, meil ei oo ollu mitää isompia kriisejä tässä nyt. Muutamaa nuhanenää on tässä hoiettu ihan omin avuin, eli haettu ihmis-antibioottia kaupasta, liuotettu sitä veteen, laimennettu ihan vitusti ja ruutattu sitte litkua tippa flunssasten mirrien kitusiin. Tätä päätin kokeilla koska eläinlääkärin antamat perskannikkaan piikitettävät antibioottikuurit on jo kahtee kertaa kokeiltu, eikä oo tepsiny. Flunssa on hyökänny voimalla takas heti ku on lääkekuuri lopetettu. Näyttääpi ny tää omatekemä lääkekuuri tepsivän, kissit voivat huomattavasti paremmin ja toivotaa, ettei pöpö iske takasin enää.

Flunssan jylläämisestä johtuen ei oo voitu tilata lääkäriä viimeisteleen rokotushommia, ku eihän noita kipeitä oo voinu rokottaa. Se operaatio jää siis syksyyn. Pallirahaston saldo siis ennallaan (miltsi kassassa oottamassa, jee!).

Ja miun kissat on melkeen jo läskejä! Ku tulin Floresin pyrähykseltä takas, toin tietty sata kiloo kissanruokaa Balilta ja tääl oon lisäks hauskuuttanu yhtä viidakkokaupan (viidakkokaupassa on halvempaa, noi rantakadunvarren kaupat on kaikki hirveis hinnois, siks suhaan aina fillarilla tonne pusikkoon ostoksille) setää ku haen siltä jatkuvasti maitoa ja nakkeja mirreille, "susu dan sosis di kucing". Setä nauraa veet silmissä siel aina ku käyn ostoksilla ku sen mielestä on maailman hulvattominta et joku kantaa selkä vääränä maitoo ja nakkeja KISSOILLE. No mut kamooooooon, miksipä ei!

Miun poissa ollessa tänne oli ilmestyny lomaileen yks ruattalais-malesialainen pariskunta Luci ja Bläk, joien kans oli välitön bondaus kissahommien tiimoilta, ja hyö on muutenkii ihan huippuporukkaa. En oo siis Kakkosen Koralbiitsin ainoo kreisi kätleidi ollu tässä, kilpaileva ruokala kissoille on auki tuol yhen bungalowin terassilla ihan 24/7. Luci juoksuttaa Bläkiä hakemaan sardiineja ja tonnikalaa ja muita herkkuja vissiin joka päivä. Miä oon siten saanu ajoittain syyä paarissa oman ruokani jopa ihan kokonaan ite!

Mut ens viikolla läskit joutuu pakosta dietille, ku sekä miä että Luci+Bläk täältä tiistaina lähetään.

Hyvä luaaaaaja että tulee kissoja ikävä ku täältä lähen menee ja kauhee ressi että kui ne ny pärjää ja oijoijoijoi. Mutta kyllähän ne pärjää ja niistä tääl huolehitaa. Ei toki sillä hysteriaa lähentelevällä intensiteetillä millä miä kissoja vahtaan, mutta kuitenkii.

Kissat on ihan silkkaa parhautta! Ne on pehmosia ja söpöjä ja ne sanoo hurr ja ne on sopivan kokosia ja niitä saa rapsuttaa ja ne on ihania. Ja kun kissa kattoo silmiin ja sanoo miau niin miun syrän sulaa aina.

Täs on siis teille kreisi kuvakimara Kakkosen Koralbiitsin mirreistä. Täs ei oo ihan kaikki ketkä täs asuu tai tässä säännöllisesti hengaa, mut suurin osa kuiteskii.

Iso-Stigu. Hää on tullu vihdoin takas kotiin, näköjään ihan jäädäkseen. Elämä rauhottu kun pallit lähti!

Hertta puussa

Iso-Stigu murkinalla

Hänel ei oo viel nimee, mutta näyttää jäävän tähän asumaan. Hää on ihana ja pehmonen, mutta vähän huono sietämään muita kissoja vielä.

Laiha-Raato. Potenu kissaflunssaa ihan saatanan kauan, on lääkitty moneen kertaan. Toivottavasti nyt paranee.

Veli ja sen sisko. Hyö olivat karkureissulla, pari päivää asuivat täs mein regeibaarissa, kunnes omistaja löys ja vei ne takas kotii.

Meijusuvas

Sama uus ihana ja pehmoin kolli

Meijusuvas osaa ton rennosti ottamisen

Hertta

Poika Nimeltä Ritva valtas miun makaamon

Meijusuvas. Se on vähän tämmöin kaheli.


Ritva löhöö

Korisevan Arja eli Kortsu. Kortsu on semmoin bungalowien terassikissa, aina jollain rappusella löhöömässä. Ei osaa maukua, narahtelee vaa. Siksi Koriseva. Kortsulla on ollu kans kauhee flunssa, mut nyt paranemaan päin.