Perkeleen mato

Hyvää juhannus-nus-nus-nus-aattoa sinne Mordoriin! Täällä indoneessialaisella hiekkakikkareella ei paljo yötön yö näy. Pimiä tulee illalla kuuen jälkee ja aurinko nousee aamulla kuuen jälkee, ihan niiku kaikkina muinakii päivinä.

Miä oon vieättäny tätä maagista päivää lähinnä makaamalla kippurassa sänkyssä. Selkä ei tykänny tommosesta sukelluskurssin aiheuttamasta urheilullisesta toiminnasta sit ollenkaa ja on täsä päivän mittaan kipeytyny ihan hirveeks, vaikka oon koittanu vaa lepäillä. Ei auta lepo, sattuu vaan, ja kävelykii alkaa olla aika tarkkaa puuhaa. PERKELE. Kas ku kerkesin aamulla käyä varaamassa huomiselle lisää sukellusta! Ehämmiä tämmösen selän kans pysty. Vittu että vituttaa, mutta koitan venytellä ja lepäillä ja lutraan tiikerisalvaa ja veän kipulääkkeitä ja toivon, et aamulla oisin notkee kuin nuori hamsteri ja oivassa sukeltelukuosissa.

Siksipä täsä ei ny kauhiasta jaksa jaaritella, tietsikkahommien asento ei oo minkäänlaisten erkonoomisten lakien mukainen.

Mut kerron teille, että jalassa möyrivä mato ei lähteny lääkkeillä. Ei ees toisilla lääkkeillä, jotka sain täällä lääkäriltä. Pikkusen se mato oli hissukseen lääkesatsien jälkee, mutta ny se paskiainen siel taas touhuaa. Onneks on vaa yks mato, kutina on siten kestettävissä olevalla tasolla.

Ens viikolla Singaporessa kunnon matokuurin metsästys on ohjelmassa heti ekana. Sieltä luulis löytyvän lääkäri keneltä saa albenzadolee sisältävät napit, sellaset kert viimeks ainakii toimi heti. Ja nyt pyyän niitä lääkkeitä sellasen määrän, että riittää vähäks aikaa, saatana. Kun kert näyttää siltä, et madot tykkää miussa möyriä.

Siellä se mato temmeltää

Nää lääkkeet ei tappanu miun matoa