Sukelluskurssi käyty! Ihmeiden aika jne.

Kröhöm. Koitan olla kovasti elvistelemättä, mutta - KRÖHÖM - olen tänään onnistuneesti läpässy, vittu, OPEN WATER DIVER -sukelluskurssin.  Tämmöstä päivää en tienny eteen koskaan tulevan, mutta näemmä elämme ihmeiden aikaa, tässä ja nyt. Huh huh.

Miä siis maanantain hianon ja innostusta herättäneen sukelluksen jälkee nukuin yhen yän, ja tiistaina aamulla herätessä päätös oli valmis. Vittu miä mihkää Sulawesin saarille oota sukelluskurssien kans. Sellanen aiheuttais vaa ylimäärästä päänsärkyä, antais aikaa hermoilla sekä jänistää, ja siihen liittyis liikaa kaikkia jänniä uusia asioita, mitä sukeltelus miusta on ihan tarpeeks noin muutenkii. Polkasin siis tiistaina aamulla fillari vinkuen takas Lutwalaan kysyyn, et mitäs jos ja kuinkas ja millos ja hinnat ja sukellusope ja apua ja kääk. Sieltä valaistiin, et se maanantain sukellus katotaa jo osaks Open Water Diver -kurssia, eli oon ikäänku jo kurssin alottanu, plus maanantain maksukii vähennetää tietty koko kurssin hinnasta (koko kurssi kustantaa 3 900 000 rupiaa). Ja - TADAA - miun ihana rauhallinen ja rauhottava ja ihana ja miesmallin näkönen nuari sukellusope on saatavilla pitämää miulle kurssin ihan kahenkesken. Ei muita tolloja siihe häsläämään, siis. Tämä selvä, kaupat tuli. Sain tiistaille läksyks lueskella Open Water Diver manuaalia ja käytännön temppuihi lähettäis sit keskiviikkoaamuna, elikäs eilen.

Iso-Stigu jeesas ku pänttäsin sukellustietoo

Lukasin sen kirjan läpi tiistain aikana ja se ei sillai ehkä ollu ihan viksu veto lukee sitä koko paskaa heti läpi. Siel oli liikaa asioita, jotka on sitä sellasta paljon puhuttua "tietoa, joka lisää tuskaa". Keskiviikkoaamuun mennessä olinki lietsonu itteni jo aivan hermoraunioks ja olin sitä mieltä et joku vitun sukelluskurssi on ehkä typerin idea mitä oon ikinä saanu. Mutta ku on ruvettu, ni kesken ei jätetä. Saatana. Mordorilainen suorittajamoraali ei hyvällä kato luovuttajia.

Keskiviikkona peuhattii Davidin (sen nimi on siis David, sen miun sukellusopen) kans uima-altaas tuntitolkulla ja harjoteltii kaikkia saatanallisia temppuja mitä pitää osata tehä. Kaikki meni ihan okei, mutta miulle koko paskan hankalimmaks ja vaikeimmaks asiaks osottautu aika äkkiä sellain juttu, et veen alla pitää ottaa maski kokonaa pois ja sitte laittaa se takas ja tyhjentää. Siit ei meinannu tulla mitää muuta ku paniikkia, veden nielemistä ja silkkaa sekoilua siel uima-altaaskaa ja arvelin, että homma tulee muodostumaan hirveeks kynnykseks ku sama pitää tehä meressä. Kaikki muut jutut miä onnistuin räpeltämää jotakuinkii ilman suurempaa draamaa.

Eilen oli sit iltapäivän ohjelmas yks sukellus, mis piti tehä kaikkia temppuja kans. Mutta ku kuperkeikattii veneestä meree ni kävi aika lailla heti selväks, et täs ei paljo temppuilla tällä sukelluksella. Virtaus oli aivan älytön ja suurin osa sukellusta mentii silviisii et ope piti miuta remeleistä kii ja siin senku mentii sit. Hurjan iso hai nähtii, ja kilpikonnia, muuten miä en ainakaa paljoo kyenny ympärille pälyilee, ku olin aika hermot pinnassa olosuhteitten takia. Jotai pieniä suorituksia miä siel pinnan alla sain tehtyä, ja pinnalla sit kans pari hoiettii pois mutta muuten meni ihan turistihommiks. Ku tultii pintaa ni olin ihan haavi auki et oho, koska oltii suhautettu virran kyyissä ihan helvetillinen matka, oltii tyystin tois pua saarta mistä lähettii.

Jos se maanantain sukellus ois ollu tommoin, ni siihe ois loppunu miun sukellushommat.  Ope totes kans, et olosuhteet oli ihan oikeesti aika kreisit, ja et hää ei oo koskaa aikasemmin joutunu vetää kurssitusta tommosessa kyydissä. Ja kehu et miä kuulemma olin siel veen alla tosi jees ja rauhallinen (AI MISTÄ KOHTAA???? Sulaa hätää oli olo omasta mielestä), et hianosti meni. Aijjaa.


Kaikenlaisia huomioita sukeltelusta tein kans. Ensinnäkii, vittu, oon luullu että jos jotain osaan, ni osaan ees hengittää. Mutta juu ei, sukeltelussa hengittämistä joutuu aluks miettimään ihan vitun koko ajan. Aina ku vähkää jännittää tai tapahtuu jotain ni miähä heti lopetan puuskuttamisen. Että piti täs sit viel elämänsä ehtoopuolella opetella hengittämääkii. Toinen ihan uus tieto miulle oli, et sukeltamiinhan onkii yllättävän urheilullista toimintaa. Miä olin eilisen ekan varsinaisen kurssipäivän jälkee ku jyrän alle jääny, joka paikkaan sattuu. Tosin ku täs on vimoset liki 8 kk enimmäksee vaa laiskotellu ja löhöilly, ni ei toki kauheeta ponnisteluu vaadi et lihakset (ai mitkä?) peljästyy ja alkaa juilimaa.

Tänää oli sit ohjelmas lähinnä sukeltelua, loppujen temppujen teko meressä, vähä teoriaa ja kysymyksiä paperilla, uimiskoe ja sit teoriakoe. Sukelluksia oli kaks, ja molemmat hyviä ja hienoja ja hyvät näkyvyydet ja kaikkee jeejee, ja kaikki tehtävät sain tehtyä ihan nou problem. Paitsi se saatanan maskin pois otto ja takas laitto ja tyhjennys. Ekalla sukelluksella sitä koklattii sukelluksen lopuks, ja siitä seuras miun eka, ja toivottavasti vika, sellanen paniikkikohtaus et ponkasin pintaan ku korkki. Nielin jonku litran merivettä ja vintti pimeni vaa ihan totaalisesti. Miä en tajua mikä vittu siinä oli niin vaikiaa, mutta joku siinä vaan sotkee ajatukset ja hengityksen ja rupesin ihan tolkutta ryystämään vettä nenään. Hätähän siitä seuras.

Tokalla sukelluksella sovittii, et hoietaa se saatanan maskitemppu heti aluks, vaikka siin menis saatana tunti, mutta hoietaan se paska pois ja sit vasta sukellellaa kattomaan juttuja, jos aikaa on. Näin tehtii ja nyt miähän jumalaare klaarasin sen. Tein joka helvetin vaiheen ihan saatanan hitaasti, kasasin ajatukset ja rauhotin hengityksen jokaisen liikahduksen jälkeen ja kaivoin zeniläistä mielenrauhaa perseestä saakka. Oivalsin myäs, että miähän piän saatana nenästä kiinni aina ku mahollista siihe saakka et maski on takas naamassa ja on sen tyhjentämisen aika. Oikee itekii pelästyin, ku lopulta aukasin silmät ja totesin et ei jumalaare, maski on takas naamassa, tyhjä, miä nään, en oo ryystäny merivettä sisuksiin, ei oo mitää hätää, kaikki okei. Hyvä ku pysyin märkäpuvussani, kert tiesin siin kohtaa, et nyt ei oo enää mitää estettä sille, ettenkö miä ois iltapäivällä virallinen kurssin läpässy sukeltelija.

Sukelleltii ja oli hianoo, paitsi pelästyin vähä ku vitun pitkä merikärmes (se mustavalkonen tappavan myrkylliin pahis) luikers vastaa. Siin kohin miä vähä hätäännyin taas, mut kasailin itteni kuiteskii aika nopiaa. Sukeltamiin alko täs vaihees muutenkii jo sujumaa, osasin säädellä syvyyksiä, tasailla paineita ilman hirveetä pusaamista ja muutekii alko soljumaa sillee ilman ylimäärästö jatkuvaa hermoomista. Oli siis oikeestaa kivaa. Jeee!

Takas maihin, vähä teoriaa viel, sukellus-lokikirjan täyttelyy, loppukoe (kröhöm, miul oli 50 kysymyksestä vaa 3 väärin, kröhöm) ja sit ihan vikana viel uima-koe. Piti uia 200 metriä. Meinasin tehä sen meres, mut laskuvesi vei meren ennenku kerkesin, ni suhasin sit uima-allasta ees taas. Ihan huikeeta, emmiä oo kuvitellukaa et osaisin uia, saati et 200 metriä kertalaakista.

Sit oli kaikki tehty ja hyväksytty ja vittu, miä oon OPEN WATER DIVER.

Miul on nyt vähä identiteettikriisi. Kuka miä oikee oon? Täs romuttu niin monta sellasta harhaluuloo mitä miul on itestäni ollu et oon ihan hukassa. Reissuun läks marraskuussa ihan joku toinen tyyppi. Tää joka tääl nyt vetää vihrees paias ja sukeltelee menemää on joku ihan uus eukko.

Aika jännää.

Miä en voi ku kehua Lutwala Divee ja varsinkii David The Opettajaa. Miä sanoinkii sille tänää et miä haluun ostaa siut omaks, kert seuraava jännityksen aihe miul on sukeltaa ilman häntä. Kert ei kukaa voi olla noin rauhottava ja ihana ja lehmänhermonen ja luottamustaherättävä. Ja sellain et sai miut tekemää asioita joihin en ois ikinä voinu ees kuvitella pystyväni. Maaliman paras sukellusope, ainakii miulle.

Voi olla et käyn täs lähipäivinä Lutwalas vetäsee jonkuu sukelluksen viel ennenku täs alan siirtyy muihi maisemii. Ihan siks, et pääsen ekaa kertaa sukeltaa nyt sit sillee et oon ikäänku oikee sukeltelija, plus et miun ei tarvi suorittaa siel mitää erikoisjuttuja, saa vaa sukeltaa ja pällistellä ympärillee.

On kyllä epätodelliin olo. Huh.

Miul on paljo kaikkee muutakii asiaa, mut en jaksa ny tän enempää naputella, katotaa josko vaik huomeen tuun lätisee muit juttui. Meen juhlimaan ny parilla pintankilla tätä ihmeen päivää.

Ainii ja hyvää juhannusta sinne Mordoriin. Jos aiotte hukkua ni pitäkää ees sepalukset kiinni. Moi!

Nyt osaan sukeltajien viittomakieltä kans.

Lutwalassa on tämmönenkii kissa.