Lembongan, sikajees, jotain-jotain (en keksi hianoo otzikkoa)!

Lembongan

Ja täällä jälleen Hanur Beachin geriatrinen saattohoitola, hyvää iltapäivää! Täräytin tänne Balille aamulla pikaveneellä Lembonganilta ja majoituin tuttuun, mukavaan, edulliseen Yulia 2 Homestayhin. Oon hoitanu asioita in da Internet, käyny tekemässä erinäisiä hankintoja, syäny megajuustoisen juustorakastelijan juustopizzan ja juanu ison pintankin sen kyytipojaks, ja sit oon lyllertäny takas kotio pusaamaan lisää asioita in da internet. Laskui on maksettu, sukelteluvakuutus on otettu, emailei on luettu/kirjoteltu, kaikenlaisii jutskii selvitelty ja ny viä kakannan kuvia ja paskaa tänne plokiin! Onpa kuulkaa aikaansaanu olo, ja vaikkei se ookkaa saaneista oloista se makoisin, kuulemma (kaverit ovat kertoneet), ni tähän on pihtarin tyytyminen.

Viis yätä Lembonganilla hujahti hirveellä vauhilla. Mikäs ihme se on, olin mestoilla käytännössä 4 kokonaista päivää, ja sukelsin joka vitun päivä 2 sukellusta. Niist asioista miul ois paljonkii sanomista, mut en jaksa nyt vääntää mitää sukellusjuttuja, kyllästytän jo itteenikii täl rasittaval mesoomisel. Ja muutenkii, tarttee sulatella kokemuksia hetko, ja ottaa ny vähä etäisyyttää mereen. Oon jumalaare viimeks pysyny koko päivän maissa joskus... vittu, toissa viikolla vissii, eli on vähä fiilis et pitääpi venailla että tää keinuminen loppuu ni pystyy ehkä sitte jäsentämää ajatuksia vedenalasista aiheista julkasukelposiin pökäleisiin. Toteen tähä vaa sen verran, että lähellä on ollu etteikö ois loppunu tämä koko harrastus jo tähän, mutta perkele jos on alotettu ni jatketaan, saatana, vaikka henki menis. Pelolle en anna sijaa, tai vaik antasin, ni se ei oo mikää syy ruveta nynnyilee.

Onneks oli parin vikan Lembsu-päivän suklailut aamuisin, ni jäi iltapäivät aikaa makoilla uima-altaalla tai käyä nuuskimassa saarta ihan siältä merenpinnan yläpualelta. Eilen vuokrasin fillarin ja kaahasin mangrovemestoille toljottaan et nonii, siinä sitä on, mangrovemetikkö, onpa jännä. Tepsuttelin myäs ympäri saarta pälyilemäs maisemia (surffareita) ja istuskelin rantapaarissa kattomassa aurinkolaskua (surffareita) ja haaveilemassa pysyvästä kodista jossain täällä (ja surffareista).

Sinä olet (mangrove)viidakon vauva, polvet, polvet!

Lembongan oli kaikkinensa sikajees, vaikken siellä ny kauheesti mitään muuta tehnykään ku sukeltelin. Ihan ehottomasti silti saari, jonne vois mennä toisenki kerran. Ja siäl on varsin edullista, vaikka highseason onkii. Majotus on hintaasa nähen miun miälestä tasokasta. Pöperöö ja kaljaa saa myäski kelpohinnoin. Jos ei tee mitää muuta ku majottuu ja syä ni päiväpudjetin ei kummonen tartte olla.

Muutama vinkki Lembonganille meneville: saarella ei oo pankkiautomaattia eli pino rahaa mukaan. Sinne näytti olevan pankkiautomaatti rakentumassa mutta Saatanako sen tiätää millo se rupee sylkeen rahaa ja vaikka oiskii ns. toiminnassa ni sen varaan tuskin kannattaa laskee.  Ja sit kyydityksistä ni ainakii Scoot -merkkinen pikavene-firma kulettaa reittiä Gili-Lembongan-Sanur, eli yhellä lipulla hoituu ja voi jarruttaa Lembonganilla jos haluu eikä tartte maksaa lisää sit ku haluu jatkaa Lembsukalta etiäpäi.

10 kuukautta matkaa takana. Ei, ei ole "koti-ikävää", ainakaan jos sillä tarkotetaan et pitäis kaivata takasin Mordoriin. Mutta on jo hirvee kaipuu takas omalle Hiekkakikkareelle, vaikka samaan aikaan on hirmu innokas fiilis lähtee taas käymään vähä niiku ulkomailla. Vaikka meenkii enimmäksee tuttuihi mestoihi vaa.

Elokuu on muuten ollu ihan saatanan kallis. Rahaa on mänt huikeet 2 900 euroa, josta pyäreesti tonni on sukelteluun liittyviä kuluja, reilu 200 egee on hammaslääkärikuluja (josta vakuutus korvas vajaat pualet) sekä noin 400 egee on mällätty tulevaisuuteen sijottuviin lentoihin. Elämiseen, asumiseen ja normaaliin olemiseen on siis menny noin 1 300 euroa, joka on ihan helvetin vähän, ottaen huomioon et enimmäkseen oon lorvinu täs elokuussa highseasonin hullaannuttamalla Hiekkakikkareella, jossa mikään ei just nyt oo edullista.

Ei miul muuta. Voi olla et nyt ei vähää aikaa ploki päivity. Pyrähän tästä seuraavaks Kuala Lumpuriin, sieltä ei oo kuiteskaa mitää asiaa, ku siel on ohjelmas vaa varikkopysäys, ja sit painellaakii jo hippulat vinkuen Kapasen saarelle. Siäl ei ainakaa viimeks julkinen wifi missää omas murjus ujeltanu, ja miä en nyt mitää omaa nettimokkulaa ees harkitte ku ei oo mitää tärkeit asioit hoidettavana. Ja tuskin jaksan muutenkaa kauheeta vaivaa nähä et pääsen tänne tilittämään et nonii, nyt on löhötty ja juatu kaikki saaren kaljat ja homokissat kehrää ja elämä o hianoo. Mut katotaa, mist sen tiätää, jos avautumisen tarve ylittää mukavuudenhalun. Enivei, jos ei kuulu ni älkää seotko.

I'll be back!

Suklauspuljun uima-allas aamutuimaan

Aurinko just nousi

Merileväbizniz on Lembonganin ykköselinkeino. Hajustakin sen voipi päätellä.

Suklauspuljun mirri

Melko kreisee aaltoiluu

Loiskis vaan

Merilevähommia

Tämmöstä, muunlaisten ohessa, ne siäl meres viljelee

Yks ilta taivas näytti siltä et no nysse helvetin Jeesus tulee siältä, ja miä en ois ollu yhtää valmis.

Suklauskaupan mirrit

Kosketin simpukkaa. Helmenvalkeaa. Ja parin muunkii väristä.

Paikallista asujaimistoa.

Vene ja mangrovehommaa

Tilpehöör-kauppa käy kuumana

Rantapummihauvvat

Näin oli käyny sunnuntaina muutamia tunteja sen jälkee ku miä olin tua kyseises suklauspaikas pällistelee mola-molaa. (lehtileikekuva näpsästy lehrestä nimeltäns Bali Post, 28.8.2012)