Moottoritiellä on puuma: Iron Maiden kissamuseossa

Kissamuseon sisäänkäynti

Sitte kävin tänää vihdoin onnistuneesti Kuchingin kissamuseossa, elikäs Muzium Kucingissa. Se oli nyt jopa auki! Kissamuzeuum sijaittee tualla kaukana kaupungin ulkopuolella, pohjosen City Hall -pömpelin alakerrassa. Pömpeli itteessään on jo ihan komia nähtävyys, ja kun se pönöttää nyppylän laella, ni sieltä oli vallan huikeet maisemat. Mutta miä olin tullu kattomaan kissamuseoo enkä mitää maaliman reunaan saakka loimottavia näkymiä.

Siäl oli miä ja kaks bussilastillista koululaisia. Jumalauta. Murhanhimo oli taas tosiasia.

Museo sinänsä oli... mitenköhän sen nyt tiivistäis... vitsikäs. Se oli vitsikäs. Kyllä. Mitäpä muuta sitä oikeestaa vois olettakaan, kissamuseolta? Siel oli ihan asiaakin kissoista toki, mutta enimmäkseen kyse oli kokoelmasta kissa-aiheista tilpehööriä ja kaiken maaliman krääsää ja julisteita ja postikortteja ja tauluja ja roinaa ja rompetta. Oli siellä epyktiläinen kissamuumiokin juu, sellanen musta köntsä. Se vissiin oli eniten ns. tiukkapiposta museokamaa. Muu sälä oli.... no, kuvat puhutkoon puolestaan (ja sori taas ku kuvat on paskoja, kaikki hauska oli lasin takana ni heijastelee bling-bling).

Mainittakoon, että sisäänpääsy kissamuseoon oli ilmanen. Ainoostaa piti maksaa noin euron verran jos halus räpsiä kuvia. Arvostan. Täällä on muutenki ollu aika paljon ilmasta hubaa. Yhes asiallises ja kuivakas museos kävin sunnuntaina, sekii oli ilmain, ja tänää poikkesin semmoses näköalatornitötterös, sinnekää ei maksanu mitää. Lompsalle ystävällinen olis tämä Kuching, jollen ois riehaantunu heittelemään rahaa ihan villisti kaikenlaisiin muihin erikoisjuttuihin (ja niistä kerron joskus myöhemmin, kuhan kylmä budjettihiki ottalta kuivettuu).