Luontoelämysretki Bakoon

Kävin koko päivän luontoelämysretkellä Bako National Parkissa eilen. Luonto on hieno ja hyvä ja komee, suuri ja mahtava, sitä siätääkin käyä pällistelemässä, jotta muistaa sen oman pienuutensa ja mitättömyytensä, ja oman kosmisen pierunhönkäyksesä lyhyyden ja merkityksettömyyden. Nii. Mee siis luontoo siekii, se tekee sialullekii hyvää. Eikä oo pakko juosta Bakoon, ohan sitä luontoo kullakin lähempänäkii, jos oikee tarkasti kattoo. Menkää!

Koska oon laiska, eikä nyt oo yhtää seikkailunhalua, ni tänkii retken suoritin ns. pakettimatkana. Ooo Haa Tours & Travel -toimisto järjesti. Se on hyvä toimisto, siellä asuu kissa, ja paikan boss on sutjakkasananen myyntimiäs, joka myis varmaan vaikka lunta Lappiin, jos tilaisuus tulis. Käsittääkseni tua "ooo haa" on myäs sellanen hilpee huudahdus jota paikalliset mylvähtelee laseja kilistellessään, eli siis vois sanoo että Kippis Matkat Oy Ab Cd Dvd oli kyseessä. Lankesin Mr. Bossin myyntipuheisiin ja "special price only for you"-meininkiin, eikä kaduttanu kyllä pätkääkään. Miä sain just mitä halusin, elikäs koko päivän seikkailun luonnonpuistoon, silviisii helpolla että joku hakee ovelta ja opastaa ja osottaa sormella että katoppa tätä jos on jotaa näkemistä, sekä palauttaa siihen oman majan ovelle ku on elämykset koettu.  Bakoon voi mennä ihan omatoimisestikii, bussilla pääsee viuh vaan, ja varmaankii hiukkasen on säätämistä ja sellasta, mutta tuskin ny mitää järin vaikiaa kaaosta.

Bako National Park sijaittee tuolla Kuchingin lähistöllä. Puolisen tuntia ens autolla krokotiilisen joen varteen, mistä kaahaus veneellä luonnonpuiston pääkonttorille hienolle rannalle viidakon kylkeen. Alko heti jännästi ku siä joen äärellä venekyytiä ootellessa parveili tsiljuuna muutakii ihmistä, ja pongasin sieltä tutun: hispanjooli Roberto, ken oli yhtäaikaa Kapasella ja jonka kans tultii samalla linjuriautolla viikko sitte Kuala Lumpuriin. Voi että noita latinoja, sanon vaa, melkosia hamesankareita kuulkaa. Niin oli Kapasella nelikätistä ihmishirviömäisyyttä yhen sveittiläisen pimun kanssa, ja ny oli Robertolla jo uus nätti suttura pykälässä. Mikäs siinä, kolli on komia ku saatana, tarttuuhan sellasen lahkeeseen helpolla suttura jos toinenkii, ei sen varmaan tarvitte ku tallustella vaa ja hätistellä rumimpia kauemmas.

Jihuu! Nenäapina! Kattokaa ny gtuon tyypin klyyvaria, jumaliste! Eikö oo hieno!

Miun retkiseurueen (miä + kaks pariskuntaa, aina näitä vitun pariskuntia saatana, alkaa taas pikkuhiljaa tympäsemää) rantautuminen Bakoon alko kans hianosti. Siä oli heti rannan ekassa pusikossa lauma niitä maaliman hianoimpia apinoita joilla on tosi jännät nenät. Siis mulkkunenäsiä apinoita, heitä oli siin oitis mesoomassa ja rytyyttämässä puunlatvoja! Olin liäkeissä! Mulkkunenäset apinat on miun suasikkiapinoita, muutenhan en apinoista niin välitä, miä pelkään niitä, mutta nää kenen uroksil on lerssimäinen julmettu klyyvari, nää on hianoja. Ja harvinaisia, niit ei oo ku tääl Borneolla. Sabahissa oon käyny Labuk Bayn Proboscis Monkey Sanctuaryssa aikasemmin heit töllistelemäs, siel ne oli vähän semisti kesyyntyneitä, mutta nää Bakon tyypit on ihan villejä ja niien näkeminen on hirvee tsägä.

Kivekset

Päivän ohjelmas oli jolkotusta viidakon halki yhelle rannalle (misä oli taas lauma nenäapinoita puskassa kahistelemassa), sieltä veneily yhelle toiselle rannalle, missä uimista ja yleistä hiekan kuopsuttelua ja kivillä kiipeilyä, sieltä veneily takas pääkonttorille lounastamaan, siellä hillitty kiireinen säntääminen mettään ku siäl oli lisää nenäkkäitä apinoja killumassa, pääkonttorin pihamaan villisikojen pällistelyä, vittumaisten varastelevien apinoien pelkäämistä ja väistelyä, ja lopuks viä piän uus jolkotus viidakossa. Nähtii niin perkeleesti elämää, oli kaikenlaisii apinoita ja possuja ja kärmeksiä ja yks ihan vitun kauhee hämähäkki (ei o kuvaa, muutuin heti naiseks ku sen hirviön huomasin ja juoksin kiljuen kauemmas) ja lepakoita ja kaloja ja rapuja ja joku erittäin outo puussa roikkuva otus josta en tiiä mikä se oli mutta sellanen joku orava-lepakko-apina-tyyppinen sekavuus se oli (ei o kuvaa, oli liian puun siimekses ja kaukana). Oli sillä joku nimikii, opas valisti kyllä, mutten ollenkaa muista enää.

Päivä oli pitkä, kuuma, hikinen ja hiano. Ei oo napisemista mistää.

Mutta kyl miä nyt oon nähny vähäks aikaa ihan tarpeeks apinoita, oli nillä millaset kärsät tahansa.

Ja miulta tulee! Nimittäin viel yks ns. loppuraportti Kuchingista, mutta sitä saatte henkeenne piätellen ootella pari päivää. Miulla on täsä nyt lähipäivien enssijasessa ohjelmassa nääs siirtyilyä paikoista toisiin ja kaikkee touhotusta sen tiimoilta. 

Joka paikas oli varotyuskylttejä millo mistäkii tolloo turistia luonnossa uhkaavasta vaarasta.

Tota jokee miäkii veneen kyyis pyyhälsin

Tervetuloo!

Maisemat on komiat

Hieno autio ranta

Viidakosta tuli puro rantaan

Luonto teki taiteen rantahiekkaan

Villisika! Obelix söis ton heti.

Apina varasti yheltä tyypiltä juoman

Pelottavia nää tyypit

Villisiat alko vähä nahistelee

Puiston pääkonttorin ranta laskuveden aikana. Oli ihan silkkaa mutaa.

Hyvin tuolla ilman opastaki osais trekkailla, polut on hyvässä kunnossa ja hyvin merkattu. Mutta läheskää niin paljon kaikkee ei näkis jos ei oo paikallisopas koko ajan pongaamassa mettästä millo mitäkii jännää nähtävää.

Villi possuäitee ja pikkupossut ylitti joen uimalla

Kiitos vaan, oli kivaa ja valtavan hianoo!