Kapasen saarella

Kapasen saarella eli Pulau Kapasilla retkotan, enkä muuta voi. Tai voisin, mutten haluu. Tääl on ihanaa ja tääl kelpaa ihmisen retkottaa.  Eikä täältä oo kauheesti tiedotettavaakaan, mut lätisenpä ny jotaa ja laitan aimo pinkan kuvia ku internettiin kert vaivauduin saapumaan. Kansainvälinen tietoverkko ei oo tääl ihan joka hetki tarjolla, nimittäin. Vaatii ainakii kahen minuutin taaperruksen rantaa pitkin tiezikka kainalossa, että saavuttaa tämmösen piänen kahvilan, missä on maaliman maukkain apelsiinimehu ja heikosti sykkivä wifi.

Tultiin tänne Kapasen saarelle The Kokkojen kans viime viikon perjantaina. Posotettiin yäpussilla Kuala Lumpurista tänne huudiloille ja sitte aamun ekalla paatilla oitis Kapasen liplattavain merien ja puuterhiekkasten rantojen äärelle. Aijjettä. Majotukset tiätysti KBC:stä, misä miä viimekskii, huhtikuussa, majailin. Muita majapaikkoja en tällä saarenkikkareella vois ees ajatella, täsä tahon majailla, täs on komee Hans ja homokissat ja hyvä meininki ja miälenkiintosta menoa muutenki.

The Kokkos läks tänää aamusella jo Kuala Lumpuriin, mutta myä heijjän kans kerettiin tääl tän vajaan viikon aikana juua aika paljon kaljaa ja lillua aika helvetin paljon isojen kumirinkuloitten kaa tual meres ja on snorklattu vähäsen ja pelätty meduusoja ja syäty hyvin ja käyty viidakkovaelluksella ja podettu flunssaa ja vahdattu ihmisiä ja jänniä tilanteita ja on vaa kertakaikkiaan ollu mukavaa.  Seuraavat tärät meil on The Kokkojen kans ehketi ja toivottavasti Kilillä joulu-uuenvuuen tienoilla. Meil on rajut suunnitelmat valmistaa porkkanalaatikkoa ja perunamuussia jouluaatoks.

Hypeltiin kalliolta mereen

Myä käytii yks päivä myäs hianolla viidakkovaelluksella. Tarvottiin saaren läpi tuonne aivan tois pua saarta, mis ei oo mitää, paitti kiviä ja kallioita ja aava merimaisema. Piettii piknikki hianolla kalliolla, missä Hans, tuo hollantilainen veitikka, kaivo repustans piparia ja viskiä ja kolaa. Hypeltiin kalliolta mereen, jopa miä uskalsin ja siitä niin riehaannuin, että ei meinannu pysyä pikinit päällä kun mereen loikkaamisen jälkeen pärähin meren pohjasta pintaan. Mutta miä luulen että kaikki olivat tissejä ennenki nähneet. Tissit on ihan luonnollinen asia. Ens kerralla muistan kuitenki vetää pikinien solmut niin kireelle ettei veri kierrä. Takas sivistykseen rämmittiin hirveen ylämäki-alamäki-kukkula-reitin kautta. Hiki virtas, mutta vittu ku oli hianoo ja kivaa.

Kauheen flunssan takia miä oon käyny sukeltamassa tääl vasta yhen kerran. Ja se sukellus oli ihan paska. Näkyvyys oli ihan saatanan köpö ja meri vilis meduusoja, joita piti väistellä, ku ne on sellasta paskaa lajia että kirpasee ja huolella jos tulee otettua kontaktia. Miun sukellus meni siis meduusoista hermoomiseen. Käyn koklaa viä yhen, ehkä kaks, sukellusta, ja jos on edelleen meduusaongelma ja näkyvyys ku kuralätäkössä ni sit saapi olla sukeltelut siinä. Muutenki sukelluspuljun toimintä tääl vähä jännää, tai erilaista, ku romppeet ja kamat pitää itte kasata. Sekii minuu sit vähä hermostutti meres et onkohan nyt kaikki ihan kunnolla laitettu, ku aina on ollu sillai et sukelluspuljun ammattilaiset kasaa kamat ja itte ei tarvitte ku pukee ne ylle ja ehketi kantaa veneeseen. Mut ei irronnu happiputeli ja letkutkii pysy kiinni. Nii ja märkäpuku hais kuselle (ei miun kusta, siis)  ja minuu kuvotti. On PAKKO ostaa oma loimi heti kuhan märkäpukukauppa tulee vastaan.

KBC, Kapasen bestein mesta

Lisäks tääl on vähä ylimäärästäki jännää tarkkailtavaa, sellasta lupsakkaa meininkiä jota rantapetin pohjalta voi vaklailla, jos jaksaa. On vähä jonkinmoista Kapasen Kauniit & Rohkeat-systeemiä. KBC:n majotuspuolen ja ravintelipuolen porukat on tyystin jakautunu kahtia. Jonkinmoinen välirikko ja riita-stueissön on tapahtunu ravintelin komeen Hansin ja majotuspuolen komeen Kayanin välillä. Meininki on ajoittain hyytävää. Toinen porukka istuu resepsuunin yhteydes olevas lounges eikä jalallaan astu komeen Hansin kuppilaan, ja toinen porukka notkuu komeen Hansin kuppilassa eikä oikee katokkaa majojen suuntaan. Tän yleisen jännän lisäks komeen Hansin tyttöystävä vissiin vihaa koko maailmaa, tai ainaki miuta. Saan osakseni vain ja ainoastaan tylyä ja jäätävää palvelua, sekä virkistävää vittuilua ihan muuten vaan. Tuohan se tähä lomailuun sellasta piristävää vibaa ku saa luimistella hiukan varovaisna, ettei vaan ny ärsytä yhtään lisää.

Kapasen saari on eniveis ihan helvetin ihana. Tänne on tultava aina vaan uuestaan.

Seuraavat kuulumiset tulee joskus ens viikon lopulla, luulisin. Sitte ku oon vihdoin saanu rupsahtaneen hanurini irti Kapasesta. Siihen asti: molooooo!

Aurinko nousi Marangin satamassa

Hellyytyxen multihuipennus. Mirriemo ja vauvat Marangin satamassa.

Kun tultiin Kapaselle viime viikolla, tääl oli viel highseason villinä. Se loppui sunnuntaihin. Nyt tääl ei oo ketään. On ihanan hiljasta ja rauhallista.

Ukkostaa melkee joka päivä.

Vittu ku tää on hiano salamakuva!

Taidekuva

Vesi on täällä tämmöstä. Ei paljon vituta ku saa siinä lillua (paitti jos on meduusainen päivä)

Viidakkoseikkailulla

Kalliolla piknikillä (=viskikolalla ja piparilla)

Saaren tois pua on komiat maisemat

Kun hyppelee kalliolta ni saattaa käyä tällee

Ihmisen pienuus ja luonnon suuruus

Saaren tois pua

Aurinko laskee

Päiväkävelyllä halki autioittein rantakaistaleittein

Maisemat hivelee silmämunaa

Kuivettunu merihepo

Loppukevennys

On kinuttu niitä kuvia ihmisistä. Tässä on. The Kokkos taiteilivat eilen vieraskirjaan.