Moottoritiellä on puuma: Meduusoi ja ihmisii


"Miul on jotenki ihan vitun kivetty olo" - "Sama tääl, kauhee kokovartalo-stouner!"

Minä elän! Ja ahkeroin nyt plokipäivityksiä, ku oon taas siirtäny hyllyvän tomumajani sivistyksiin. Kuala Lumpurissa olen jälleen, luaja tiäs monettako kertaa. Parin yön varikkostoppi, asioiden hoitoa, varusteiden täydennys ja sillai. Mutta ei mennä asioitten eelle, Kualasta laitan asiaa myähemmin erikseen. Ottakaa pipoistanne kii, mennää viä takasin Kapasen saarelle, lyhkäsesti mutta kuvien kera!

Kapasella röhnötin keskiviikkoon saakka. Tuli siis oltua siällä 12 yätä, ja oisin helposti voinu olla siä viä pidempäänki. Mutta alko käteisvarat loppumaan, oli välttämättömiä asioita joitten takia ois liikahettava ja kohta ois lennettävä Borneon suuntaankiin. Joten toi vajaat 2 viikkoa sai tällä kertaa riittää.

Miä en tehny Kapasella oikeestaa mitää. Luin perkeleesti kirjoja, join helvetisti kaljaa, laiskottelin, kattelin parit elokuvat, tarkkailin ihmisiä. Oli kaikenlaista porukkaa, jumaliste.

Noin satavuotias vanha paappa, joka oli niin helvetin sosiaalinen ja outo, että miä hetimiten huomasin että nyt on oltava tarkkana, tai tuo kääkkä ei jätä hetkekskään rauhaan. Kaikki tuntu olevan sen suhteen vähän hämmentyneitä, mutta koska kyseessä oli oikeesti tyystin seniori-luokan vaari, sille ei oikee voinu ilkeekään olla. Setä kierteli aamulla pihaa ja ans olla ku vähä murjun ovee raotat ni jostain se aina sinkos toivottamaan huomenia ja tiedustelemaan, että nukuitko hyvin. Kun veneitä tuli rantaan, setä oli aina vastassa toivottamassa tervetulleeks tai hyvästelemässä. Enkä usko että kukaan sai snorklattua ilman että setä räpiköi perässä, tai käytyä viidakkovaelluksella ilman että pappa tuppaa mukaan. Sinänsä ihan juu varmasti herttanen tapaus, vanhoista ihmisistähän ei saa pahaa sanoa, mutta kyllä muutaman päivän jälkee alko olla porukalla mitta täys. Ei käyny kateeks heitä ketkä KBC:n dormissa asuvat setän kanssa, heil ei varmaan hetken rauhaa ollu. Miä onneks haistoin tilanteen vakavuuden heti ja olin kohtelias mutta lyhytsananen, välttelin katsekontaktia ja luikin aina muihin suuntiin ku näin että no siältä se taas tulee. Sain olla rauhassa.

Lauma ranskalaisia, joista yks pimu sellanen kaiken keskipiste. Höyrys monta päivää, että tahtois leipasta kakun joku ilta ku hän on hei ranskalainen leivoskokki shölölölööööö. Leipasi kakun sitte juu, kauheenmakunen kookos-ananas paistos, suklaasossia päällä. Homman vitsi oli sitte se, että suklaasossi sisälti vähän muutakin ku suklaatia. Onneks miä maitoin kakkua vaa lusikallisen tai kaks, jotkuu veti mitään aavistamatta kauheet kimpaleet ja siinä meni sitte vintit pimeeks. Miä saatan olla kireepiponen ilonpilaaja ja just sellain keski-ikänen nuarison paheksuja, mutta miun ymmärrys ei riitä siihen, että pistetään kenellekään huumeita kertomatta siitä tyypille itelleen. Jumalauta, oikeesti. Moinen voi olla kivaa omassa porukassa jos tietää ja tuntee tyypit, mut tää kakku jaeltiin ihan huoletta kaikille ketä paikalla sattu olemaan. Ei oo miusta kivaa.

Parina päivänä rantavesi oli täynnä näitä. Uimassakaan ei oikee tohtinu käyä. Sukeltaessa näitä oli ihan saatanasti myäs. Ahisti ihan helvetisti, vaikka säästyinki törmäykseltä.

Hansin kuppilan henkilökunnan kans miä lopulta pääsin ihan hyviin meininkeihin (jos unohetaa se yks kalkkuna, kenen suhteen päätin vaa purra hammasta ja koittaa olla hermostumatta vaikka se kuinka hapannaamailee ja sinkoo tappavaa katsetta ja sanallista tikaria lapaluitten välii koko ajan... mutta oli se tympee muilleki ihmisille, ei ainoostaa miulle, eli ehkei kuitenkaa ihan sataprossasesti henkilökohtasta tää meininki). Yhen pimun kaa käytii yhes sukeltaas (vitusti meduusoja edelleen) ja toisen kans pondattii ku tuli kissat puheeks. Ja surtiin monta päivää ku hänel oli kissaemo ja 2 pentua hoivattavana, ja toinen pentu yks yö vaan hävis. Oletettavasti saarella hilluvat isot liskot sen jostain nappasivat. Miä en asiaa oikee kykene ees ajattelee, syrän hajoaa moisesta.

Mukavaa porukkaa melkeen kaikki siis, vaikka alussa tuntu että kaikki on jotenkii vitun tylyjä ja tympeitä. Mutta emmiä itekää oo mikää silkkaa auringonpaistetta huokuva ihmislover, enkä saletisti lähetä mitää vibaa et vau oon siis tosi kiva ja jeesjeestyyppi, päinvastoin. Enkä edelleenkää oo ihmisten pariin oma-aloitteisesti hakeutuva smalltalkkaaja, eikä miulla oo sellaseen ees tarvetta, tarkkailuasemat on miun suosikkiasemat. Mut pikkusen oon oppinu olee, ja kykenen jo välillä antamaan ihmisille ihan pienen hetken mahollisuuden ennenku oon niskavillat pystyssä vetämässä äkkinäisiä johtopäätöksiä.

Kapasen saari on ihana, ja miun oman hiekkakikkareen lisäks toinen sellain paikka johon on heti kaipuu ku sieltä lähtee. Eli on mentävä takasin viälä, useasti luulen. Seuraavan kerran ehketi ens keväänä, jahka monsuunikausi (noin marras-maaliskuu) on ohi ja saari aukee taas.

En haluis hirveesti enempää Kapasesta vouhottaa, kert en haluu et tyä kaikki laumana lähette sinne sekoilee ja kannatte kirjahyllyt täyteen Juha Vuorista, mut jos joku ny innostuu ni Kapasille mennää siis hankkiutumalla Marang-nimiseen rantakylään ja sieltä sit veneellä nopee kaahaus Kapasen rantaan. Marangiin taas pääsee bussilla (noin 6-7 tuntia Kuala Lumpurista) tahi sitte lentämällä Kuala Terengganuun (alle puolen tunnin pirssimatkan päässä Marangista oleva iso siti).

Kapaselta lähin menee siis keskiviiikkona. Oli jo bussilippu hoiettu keskiviikkoaamun vossikkaan et Kuala Lumpuriin jurnutijurnuti, mutta enpäs mennykää sen linjuriauton kyytiin. Kerron koht et miks.

Muurahaiset oli saanu saaliks jotain

Santa

Taas yks komia aurinkonlasku

Maisemat on hianot ja rannat on autiot

Hansin kuppilassa katottiin välillä musadiiviidiitä ja elokuvii. FADED BOOGIE! FADED BOOGIE!

Kissanpentuja syövä paskiainen

Hansin kuppila on koristeltu kaikella mitä rantaan varsinki monsuunikautena ajautuu

Yks päivä oli käymässä porukka paikallisia, keil oli mukana kaks tämmöstä. Koitin kannustaa heitä et hei, nyt elämänne tilaisuus, siivet alle ja vapauteen, mutta ne mihkään tajunnu lähtee vaikka viidakko ois ollu aivan viäressä. Vähä pyrähtelivät mut palasivat aina kiltisti takas. Idiootit!