Moottoritiellä on puuma: Maailma ei loppunu eikä miusta tuu runoilijaa

Mirrit on yhä ihan potslojot tua kanakoreissaan. Isot kollit on varsinki ihan dingdong edelleen, oksentivat ja kusivat allensa ja oon siivonnu ja kaivanu yrjököntsiä suusta etteivät tukehru. Nyt vaa ootellaa et jätkät heräilee ja vähän siel jo kokeilevasti on päätä nosteltu ja huojuttu. Saavat olla ihan iltamyöhään kanakoriarestissa, ni ovat sit kunnolla tajuissaan.

Mut nii, tässä sitä saatana yhä porskutetaan, vaikka niin piti maailmanloppu tulla. Ootin koko torstai-illan, bailasin kuin viimeistä päivää, like there's no tomorrow, kerta kiellonpäälle ja valvoin jopa oikee yli puolenyönkii (ruxi seinään, torvisoittokunta, pari rakettia ja liput salkoon!) ja sit ei smidish! Hirveetä kusetusta taas. Sitte ootin eilisenkii päivän, et okei jos se alkaa se loppuminen vasta ku on 21.12.2012 siä mayojen huudiloilla, mut paskan vitut. Lupaavaa synkkyytä ja ukkosen jylinää tuli vähän mut seki jäi ihan tuhnuks, koko ukkonenki pyyhkäs taas vaa ohi. Helvetin helvetti. Mutta oli ainaki hyvät maailmanlopun aaton kemut kotikuppilassa, riehakas meininki ja hauskaa oli.

Jee, maailma ei loppunukkaa!

Eilen rapuloissani sit mietin et ku täs on kert saatu tämmönen ns. second chance ni nyt kai varsinki pitäis aivan vitusti valaistua ja ottaa sellanen uuenlainen, räyhäkäs ote elämään, ku tilaisuus ny kerran vielä on annettu. Et joku semmonen pääkopan totaalipuhistus jumittavista ajatusmalleista ja rohkeussuppo suoleen ja tekemään jänniä uusia asioita, uusia harrastuksia ja ties mitä kaikkee, koko paletti uusiks ja reippaamat värit! Et nyt jos koskaan, pää edellä kiviseinään, tuli mitä tuli! Kirjotan vihdoin sen kirjan (tai jopa kaks ja alotan runoteoksella koska runoissa ei o mitään järkee eli mäki osaisin) ja hankin poikaystäviä (useita) ja rupeen ihan villisti riehumaan ja sählään kaikkee, veän loppuelämän sillai... no vaik niiku "hän eli täysillä"-sketsin tyyliin (en muista missä muinaisen 80-luvun suomalaisessa komediasarjassa se oli, mutta jossain mis oli Petelius enivei, ja se oli sellanen hiirimäinen kirjastosetä, kunnes luki pätkän jotain ravisuttavaa kirjaa ja sen jälkee rupes elämään ns. täysillä. Jos kukaan tietää mistä puhun ja osaa löytää sen juutupesta ni linkkiä tulemaan, kitoos!).

Mut sit kirjotin runon. Se tulee nyt. Varokaa!

Runo ei niin potentiaaliselle poikaystävälle:

Hei poika, oisitsä mun ystävä?

Voisin antaa sulle pildeä

paitsi et siinä pitää olla nakuna

ja se on vähän noloa

plus sul on tyhmät jutut ja ruma paita

piä tunkkis, sä et mulle maita

-- the end --

Tän jälkee totesin, et ei tartte päivätöitä jättää kyl näillä runoilijan taidoilla. Ja paskaaks tässä muutenkaan hyväks saatua olotilaansa sössimään millään kotkotuksilla. On hyvä just näin niiku tää homma nyt on. Katotaa sitte tossa muutaman kuukauen päästä uuelleen tätä elämän paletin uusiks laittoa. Sit siihen saattaa nimittäin olla vähän vitusti aihettakin.

Vitsit sikseen. Meininki Hiekkakikkareella on joulunodottavaista. Low season on muisto vain. Porukkaa on ja tunnelma tiivistyy. Saatanan valoletkuja sykkii joka palmussa ja tyypit vetää tua jo tonttuhatut ironisesti kallellaan. Huokaus. Joulu, oot tyhmä. Mut tiedossa on bileet ja puhvetti-illallinen jouluaattona, eli kestettäköön taas tääki juhla. Ja uutena vuotena on sit viä kreisimpi meininki, mikäli hommat on yhtää samalla hulluuden tasolla ku vuosi sitte. Kauhunsekasella jännityksellä siis täsä ny mennään nää vuoden viimiset tovit.

Huamenna teen muuten ihmeen. Lähen käymään naapurisaarella. OO-ÄM-GEE! Ihan vaan päiväretkellä, meen Gili menolle kattoo onks siäl menoo. Aika kreisee!

Kertyneitten räpsäsyjen paskannus viä toho loppuun ja sit mykistyn tältä päivältä. Paitsi... eih... äkillinen runosuolen pulpahdus....en voi tälle mitää, se vaan tulee, väkisin!

Sanon trallalaa,

koska elämä on ihanaa!

kun saa Hiekkakikkareella porskuttaa

ja kylmää bintangia tissuttaa,

aurinko paistaa

ja Päde tempeburgeria maistaa.

Joo. Eli siis EI!

Kakkosen Koralpiitsin minimarketti on avattu

T-paita-tekstistä huolimati Opailla ei oo kyllä aavistustakaan mitä miun miälessä liikkuu. Toisaalta ilmeestä päätellen sillä voi hyvinkin olla piäni aavitus.