Moottoritiellä on puuma: Päivä Palliklinikalla: hautajaiset, pallit ja vattamätä

Adamilta pallit jo läks, Dannylta niitä just viiään. Kerättiin taas hyvin yleisöä Palliklinikan kans.

Puuh. Onpahan ollu päivä. Tai oikeestaan pari päivää. Mistähän alottaisin?

Toissapäivänä yhen punkalovin eestä löysin makaamasta yhen oranssin pitkähäntäsen tyttökissan. Tuttu mirri, mutta ei sillä lailla "miun". Yks näitä jostain tulleita ja tähän jääneitä. Steriloinnin hänelle olin hoitanu ja tässä se hengaili. Mutta nyt oli ihan hirveessä kuosissa. Laihtunu valtavasti ja voimaton oli ja makas vaan. Toin hänet miun terdelle, ruiskulla annoin vettä ja antipioottia, vaikka aika varma olin ettei oo enää mitään tehtävissä. Kissan silmistä näki, että hän on jo henkisesti siel vihreemmil niityil. Mihinkään ei liikkunu miun terassilta, siinä makas vaan, eilisenkin päivän. Juotin ruiskulla yhä ja silittelin, hän kehräs aina kun häntä hiukan paijas ja hälle mukavia jutteli.

Lääkäri oli tulossa tänään aamulla ja pyysin häntä ottamaan eutanasia-tarpeet mukaan, kun ei tuo mirri selkeesti ollu enää elämänhalunen eikä fyysiseltäkään voinnilta enää pelastettavissa. Kissa kuitenkin kuoli tänään aamulla muutama tunti ennenku lääkäri paikalle saapui. Oli helpotus, että hänen kärsimykset vihdoin loppui. Pystyin melkein olemaan itkemättä jopa. Haudattiin Obaman kanssa mirri miun tönön taakse. Siellä on jo kolme kissaa rivissä. Varsinaisen Pet Cemeteryn oon tähän nyt laittanu tulille.

Lääkäri tuli eniveis tänää pitämään Palliklinikan. Kepexet lähti Dannylta ja Adamilta, ja hyö tuossa miun terdellä nyt kännisinä kanakoreissa huojuvat. Dannyn nimi tulee Lipsaselta ja Adamin Lambertilta. Adamin velipoika Sauli on muuttanu jo uuteen kotiin Eden Cottages -bungalowimestaan, missä hän kuuleman mukaan voi hianosti ja tykkää kiipeillä kookospalmuihin. Käyn Saulia joku päivä morjestamassa.

Pieni tiikerivauva lääkärin hoidettavana. Lääkärin rouva ei pystyny kattomaan, ku mätää lens ja pieni huus.

Lisäks lääkäri tsekkas ja hoiti toisen pyykkikorin pienen, raidallisen tiikerivauvan. Kauhuksein huomasin tuossa, et hänen napa on totaalisen tulehtunu, turpoaa sellaseks pingispalloks ja sitte valuttaa mätää. Oon betadinella putsannu minkä oon voinu mutta ei oo auttanu, napa turpoo heti uuellee kauheeks mätäpalloks ja on ilmeisesti kivulias ku pieni huutaa ku syötävä ku oon sitä sitte putsannu. Nyt lääkäri anto hiukan paikallispuudutusta siihen vattan kohtaan ja putsas sen kunnolla. Mätää tuli pihalle varmaan litra ja pieni ressukka rääky ihan hurjasti. Miä vollotin, ku oli niin hirveetä kattoa ku pieni huutaa aivan hädässä, mutta pakkohan tuo mätäpaise oli saaha hoiettua. Lääkäri anto sitte äitille piikin pitkävaikutteista antibioottia, ni pieni vattamätävauva saa sitte troppia maidon kautta. Antipiootti tekee varmaan äitilleki hyvää, äitikissa on nimittäin ihan hirveessä raibulissa ollu pari päivää, miä oon saanu rätin kanssa kontata perässä ja kuurata ripulitippoja lattioilta.

Nyt sitte kauhusta kankeena seuraan, miten tuon pienen oikein käy. Toivon että napa paranee ja tässä ei yhtään hautajaista tarvis enää pitää.

Muuten pyykkikorin pienillä menee hyvin. Se toinen, kenes on valkosta, hänhän on koko ajan ollu pesueen pienin ja vähän sellanen rääpäle. Mutta ekana avas silmät, ja nyt hän yrittää jo vimmatusti kiivetä korista pois. Ei myöskään oo sellanen hätääntyjä niiku tiikerivauva, joka huutaa heti jos häntä vähän hipasee. Rääpälevauva on rohkea ja tomera ja touhukas. Äitikissa ulkoilee jo, käy vähän tuos lähistöllä pyörähtämässä ku oven aukasee, mutta ei toistaseks ainakaa oo järin pitkiä reissuja tehny.

Palliklinikalla piti tänää myäs yks tyttökissa steriloida, mutta häntä ei tietenkää löytyny mistään vaikka koko huudilon tutkin. Saletisti se kohta tuolta tepsuttaa, et miau vaan. Prkl. Kun ois niin tärkiää saaha kaikki nartut tästä steriileiks, ettei näitä pentuja tulis enää. Mutta lääkäri tulee varmaan taas lähiaikoina käymään ja otetaan uus yritys. Meil on hyvä systeemi Tohtoeri Geden kans, se ilmottaa aina ku on muissakin ku miun asioissa tälle saarelle tulossa ja tarkistaa, että tarviiko miun kissat jotain.

Pallirahastosta nipistettiin tän päivän hommiin 500 000 rupiaa. Jälellä viälä 1 725 000 rupiaa. Kiitos taas lahjottajille, kaikille heille jotka ovat lahjotelleet roposia näien Hiekkakikkareen rantapummikissojen hyväks. Isot tattixet!

Peeääs. Jos kuvien laadussa huomaatte jotain muutosta, ni se johtuu siitä, että miun uuempi kamera otti ja pimeni. Vesitiivishän sen piti olla, mutta niin vaan näyttää, että kosteutta on sisuksissa. Kamera makaa riisipussissa nyt, mutta ei näytä tokenemisen merkkejä. Onneks miulla oli vielä tallella vanha rämä kamera, joka kuiteski yhä normaaleja kuvia ottaa, vaikka sen näytöllä värit onki sinertäviä ja muutenki näkyvyys paska. Vähä vituttaa kyllä, uues kameras oli niin kivoja efektejä ja kaikkee. Höh.